Voi elämän kesä!

sis. mainoslinkkejä

Kesän ensimetreillä tein vaatimattoman päätöksen, että tästä kesästä tulee tähän astisen elämäni paras. Muistoissa pyörivät teinivuosien huolettomat ja vauhdikkaan kesämeiningit, joiden peittoaminen ei tosiaankaan ollut lähtökohtaisesti kovinkaan helppoa. Näin vain siinä sitten kuitenkin kävi, että tästä kesästä tulikin ehkä huikein ja omalla tavallaan mullistavin ikinä!
Miten musta kuoriutuikaan tänä kesänä näin rennon rempseä viilettäjä, joka on osannut nauttia täysillä hetkestä ja heittäytyä sen suuremmin miettimättä seikkailusta toiseen. Vaikka toisaalta olen aina ollut herkästi innostuvaa ja sähäkkää sorttia, niin pohjimmiltani olen kuitenkin ollut melko harkitsevainen ja mukavuudenhaluinen pohtija. Nyt on tämä pinnan alta hieman tapoihinsa teipin lailla jämähtänyt neiti saanut kyllä täyskeikauksen, ja se on tehnyt kyllä todella höpöä henkisellä puolella! Voisin jopa antaa itselleni kaksitoista pistettä ja papukaijamerkin, sillä olen tämän kesän aikana tainnut kehittyä ainakin inasen verran ihmisenä aika moneltakin kantilta, vaikka toki kehitettävää löytyy edelleen. Ehkä tässä on tosiaankin alettu aikuistua, mutta sopivan annostuksen lapsellisuutta lupaan pitää hautaan asti aina takataskussa, ja heitellä sitä tarvittaessa (ja välillä silloinkin kun ei tarvitsisi) ympäriinsä ämpäri kaupalla. Nimimerkillä rakensin juuri Legoilla.

Kovinkaan pitkiä pätkiä en edes kotona Tampereen residenssissä kerennyt kerralla viettää, kun uutta reissua ja puuhaa pukkasi joko muualla Suomessa tai Euroopassa. Euroopasta tuli kurkattua Berliinin, Budabestin ja Turkin maisemia ja Suomessa reissailtiin myös melko kiitettävästi ristiin rastiin. Tämän hetkiseen kotikaupunkiini Tampereeseenkin tuli tutustuttua perusteellisemmin kuin koskaan aikaisemmin, vaikka onhan täällä jo yli seitsemän vuotta asusteltu.
Kesä ei olisi ollut mitään ilman ihania ihmisiä ympärilläni, ja vain todella harvat hetket tuli vietettyä täysin yksinäisyydessä. Tällaiselle sosiaaliselle erakkoluonteelle tämä oli aikamoinen positiivinen shokkihoito, josta osasin onneksi nauttia niin maan perkuleesti. On ollut mahtava huomata, kuinka jäätävän huikeita hyypiöitä olen onnistunut kylkeeni vetämään ja vielä pitämään ne siinä.

Kaikesta pitkin ja poikin tapahtuneesta husaamisesta huolimatta olen saanut urheilun saralla myös toivottua kehitystä aikaiseksi. Kimpassa tuli myös väännettyä monen sorttista treeniä, ja latauskahvejä hörpittiin, hikeä vuodatettiin ja jälkipuinteja vietettiin usein soijan ja naurunsekaisissa tunnelmissa. Kiitos siis jokaiselle ihmissielulle, jotka hioitte kesääni näin timanttiseksi ja minua ihmisenä eteenpäin ihan vain läsnäolollanne. Mulla on ollut aivan sairaan kivaa ja olen tuntenut oloni rakastetuksi.
Kesän aikana sain myös selvennettyä ajatuksia niinkin kevyistä asianhaaroista, kuin kuka oikeasti olen, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja mitä haluan elämältä. Tulevaisuus näyttää kliseisesti ilmaistuna niin sairaan ihanalta, että en malta odottaa, mitä sillä on minulle tarjottavana! Kiitos kesä 2016! Olit suorastaan täydellinen! <3
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Budapest goes Fitness

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen