VAUVA 5KK – Päivärytmi ja uni

Bebelle on karttunut mittariin ikää nyt pattiarallaa viisi ja puoli kuukautta. Tuolla se äsken vielä niin pieni nyytti mutustaa valkosipulilla höystettyä bataattia ja broileria soseena, natustaa leipäpalaa ja liukuu hiljalleen vatsallaan parketilla eteenpäin. Tsiisus, miten se on jo noin iso! 😀

Tässä kohdalla ollaan myös päästy iskemään kehiin pienimuotoinen voitontanssi. Tai oikeastaan voisin tuulettaa tässä tilanteessa ihan huolella ja olan takaa vispaten. Koska. Ollaan tällä hetkellä suorastaan aika todella tyytyväisiä meidän unihommiin. Vaikka eihän vauva mikään robotti ole, ja joskus tulee niitäkin unia, jotka eivät mene kuten ruotsalaisessa makasiiniohjelmassa.

Mutta. Tällä hetkellä vauvan päivärytmi on lähes viiden minuutin tarkkuudella ennustettavissa, tyyppi nukahtaa (jumankekka) lähes itsekseen pinnasänkyyn niin yöunille kuin kaikille kolmille päikkäreillekin. Vielä pari kuukautta takaperin en olisi oikeasti voinut kuvitellakaan näin helppoa ja vaivatonta tilannetta. Vaikkei meillä nyt kovin perseellään vauvan unet ole missään vaiheessa ollutkaan, niin kyllä sitä 2h uuvuttavan nukutusmaratonin jälkeen toivoi, että se loppuisi joskus. Ja loppuihan se. Luojan kiitos.

Note: Tällä postauksella en missään nimessä halua aiheuttaa kenellekään huonommuuden tunnetta tai paineita (tästä alempana lisää). Paineita ja suorittamista kun on tässä vanhemmuudessa ihan tarpeeksi, ja tarpeeton vertailu vaan kääntää veistä haavassa etenkin, jos mieli on väsynyt unen puutteessa.

”Kun meidän vauva ei vaan nukahtele itsekseen”

Ollaan kyllä tehty tässä aika iso työ, sillä meidän likka ei ole tosiaankaan ollut missään vaiheessa luokkaa ”nukahdan puolivahingossa syliin tai sitteriin” ensimmäisen elinkuukautensa jälkeen. Muistan, kun neuvolan vauvatapaamisessa hämmästyneenä ihmettelin, kun siellä bebet tuntuivat nukahtelevan kilpaa hissukseen isiensä ja äitiensä syleihin. Instassa tuli vastaan kanssavanhemmilta ”tässä se nukkuu päikyt mun sylissä kun juon kahvia ja selaan somea”– ja ”tuolla se porskuttaa jo neljättä tuntia päiväunia itsekseen”-storyjä”. Mielessäni pyöri yksi kysymys: MITEN HELKUTISSA?!?!

Itsenäisen nukahtamisen ”taito” on jouduttu meidän bebelle opettamaan, ja myös se taito, että tosiaan pystyisi nukkua päikkäreitä muutenkin kuin 35-40 minuuttia pätkiä pidempään. Suomeksi: yhdistämään unisyklejä toisiinsa itsenäisen nukahtamisen taidolla. Tää tyyppi kun ei ole ollut yhtään halukas nukkumaan tuota pientä pätkää kerralla pidempään päiväsaikaan, vaan on jouduttu työstämään tuota ”unisyklien yhdistämistä” aikalailla. Pikkuhiljaa liikettä vähentämällä, sillä olisi ollut ihan utopististä vielä hetki sitten olettaa, että iskee vauvan sänkyyn, ja se nukkuisi siellä parin tunnin päikkärit.

Syksyllä, kun vielä käytiin vaunulenkeillä päiväsuniaikaan. Sitten syksyn sateilla tultiin laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi, ja alettiin nukuttamaan vauvaa sisälle vaunuihin. 😀 Se kuitenkin meillä toimi, koska tällöin liikettä tarvitsi antaa vain, jos sitä oikeasti tarvitsi (eli lähinnä yrittää auttaa vauvaa nukahtamaan alkuun tai herättyään uudelleen), eikä vauva tottunut liikaa liikkeeseen. Lopulta vauva nukkui pitkät päikyt liikkumattomissa vaunuissa, ja siirrettiin nämä 4kk kohdilla pinnikseen.

Vauva 5kk päivärytmi

Meillä pikkutyyppi jaksaa olla hereillä tällä hetkellä noin 2h 15min -2h 30min, jonka jälkeen uni nappaa mukavasti kaaliin, kun tuon iskee pinnasänkyyn. Tässä poikkeuksena on aamun ensimmäinen pätkä, jolloin selkeästi huomaa, että kahden tunnin kohdalla on parempi iskeä jo unille. Vielä pitkään nukuttiin pitkät päikkärit sisällä liikkumattomissa vaunuissa, kun liian aikaisin herätessään tämän sai tarvittaessa (yleensä) heijattua vaunuissa takaisin uneen. Joulun aikaan 4,5kk kohdalla siirrettiin nämäkin pitkät päikkärit pinnasänkyyn, kun tyyppi alkoi nukkua nämä unet kokonaan putkeen (pääsääntöisesti).

Tällä hetkellä meillä mennään seuraavalla päivärytmillä:

  • 7:00 herätys (joskus herää jo itse hieman aikaisemmin)
  • n. 9:00-9:40 aamupäikkärit (40 minuuttia)
  • n. 11:50-14:00 pitkät päivunet (reilu 2 tuntia)
  • n. 16:15-16:45 viimeiset päiväunet (n. 20-30 minuuttia)
  • 19:00-7:00 yöunet (18:30 aloitellaan hiljalleen iltarutiinit himmentäen valoja ja rauhoittaen menoa. Iltasyöttö/iltapala, vaipanvaihto, yökkärit ja parit rauhalliset iltalaulut hämärässä)

Päivärytmin plussat ja miinukset

Rytmi päiviin me alettiin hiljalleen löytää 3,5 kuukauden iässä, mutta parhaiten se lähti iskostumaan tuossa hieman yli 4kk iässä, jolloin päivistä tuli oikeasti ennustettavia. Ollaan kyllä oltu unirytmin kanssa sen hiljalleen saavutettuamme (ja sitä alunperin tavoiteltaessamme) aika todella jämptejä. Silläkin uhrauksella, että sosiaaliset menot on täysin poikkeuksetta suunniteltu niin, että ollaan aina 18:30 iltaisin himassa iltapuuhissa, ja että päikkäriaikaan ollaan myös yleensä kotona (tai sitten aikataulun mukaan iskemässä likkaa vaunuihin unille vieraan paikan pihaan).

Ja joo. Kaikille tämä ei sovi, ja olisin itsekin vielä ennen vauvan syntymää ajatellut, että hirveetä niuhottamista, eikä sovi mulle. Mutta. Tällä hetkellä me molemmat koetaan vahvasti, että tää kaikki on pieni uhraus siitä, että vauvan nukuttaminen ei ole kummallekaan vanhemmalle enää se ”paskanakki”. Tai nukuttamisen sijaan siis nukkumaan laittaminen, koska vauvaa ei tarvitse enää nukuttaa. Ja vauva oikeasti nukkuu, ja meille jää ”omaa aikaa” sekä yöllä myös me saadaan nukkua.

Ja vaikka toisaalta rutiinit saattavat ottaa hieman vapaudesta, niin koen silti, että nämä lopulta nimenomaan antavat sitä. Kun kello näyttää uniaikaa, saa vain tyypin lykätä tutti suussa ja unipussissa pinnikseen, ja sinne jysähtää (yleensä). AI ETTIEN ETTÄ. ”Oma aika” alkaa tästä kellonlyömästä, ja esimerkiksi illalla seitsemän jälkeen ehtii tehdä vielä vaikka ja mitä kotosalla (yleensä meidän tapauksessa töitä, heh). Joskus perästä päin voi joutua käydä nostamassa tutin kerran tai pari, mutta se riittää.

Miten ollaan päästy tähän?

Ensimmäisenä antaisin kiitosylistyksen Uneksijan Teijalle (ei ole yhteistyö). Bongasin Teijan Instagramista jo ennen Eean syntymää, ja kysyinkin jo heti alkutekijöissään, että minkä ikäisenä olisi edes millään tavalla järkevää aloittaa harjoittelemaan unijuttuja tämän ohjaamana. Saatiin suorilta käsin tietopaketti kotiin, mistä aloittaa ”hyvien unitapojen harjoittelu” heti alkutekijöissä ja kolmen viikon iässä Teija pyörähtikin meillä kotona antamassa tärpit kehiin!

Olen itse aina ollut melko herkästi häiriintyvä nukkuja, ja lähes puolitoista vuotta unettomuudesta kärsineenä olin valmis tekemään mitä vaan, että saisin vihdoin nukuttua vauvan syntymän jälkeen. Omat unet kun tuhoutuivat jo raskauden aivan varhaisilla viikoilla, ja näin kaksi raskautta (meidän enkelipojan & Eean) unettomana peräkkäin vetäneenä oli tuota univelkaa ”hieman” kertynyt. Se, että saisin itse ikuisuudelta tuntuvan raskaushormonipöllyn jälkeen taas nukuttua, edellytti käytännössä sitä, että olisi vauva, joka nukkuisi. Siksi otin yhteyttä suoraan asiantuntijaan, koska meillä itsellämme ei ollut minkäänlaista käryn poikastakaan vauvojen unijutuista.

Vauvojen nukkuminen oli ihan oma maailmansa, eikä oltaisi tiedetty tällaisina noobeina tästä aiheesta yhtään mitään. Teijan alkuluotsauksen, Uneksijan IG-tilin sisällön seuraaminen (hirveästi informatiivista settiä) ja myöhemmin Uneksijan yhden kahden tunnin ”massa-FB-live-koulutuksen” seuranneena päästiinkin näillä opeilla aika todella pitkälle.

Joitakin neuvoja myös sovellettiin sen mukaan, mitkä koettiin meille sopiviksi ja mitkä taas huomattiin, että ei ole ehkä vielä sillä hetkellä meille toimivia. Välillä huomaisin jopa ottavani stressiä ja paineita näistä unijutuista. Tuntui, että tilanne pitäisi olla jotenkin parempi tai mennä tarkemmin ”ohjeiden mukaan” (ja ”kaikkien muiden vauvat nukkuu somen perusteella paremmin”), vaikka tilanne oli ihan kohtuu hyvä, ja eihän vauvan nyt voi koneen lailla olettaa toimivankaan. Ja vielä kun en itsekään osaa läheskään aina nukkua ”hyvin”, niin eihän vauvaltakaan voi sellaista pyytää, mitä itse ei osaa 😀 Välillä siis vauva nukkuu paremmin ja välillä huonommin. Kuuluu asiaan.

Mitkä meillä on (ollut) käytössä ja todettu toimiviksi?

Nämä ovat toimineet meillä säännöllisellä toteutuksella ja opettelun kautta. Ei siis välttämättä toimi kaikilla, koska jokainen vauva ja perhe on yksilö. Ja harva näistä on ensimmäisellä kerralla toimivia taikaniksejä muutenkaan. Näitä en myöskään halua neuvoina kenellekään jaella, mutta koska itseäni kiinnostaa hämmentävän paljon nämä unijutut kanssavanhemmilta, niin tässä availtuna meillä käytössä olevia juttuja:

  • Hereilläoloaikaikkunoiden hyödyntäminen. Tää on ollut yksi tärkeimmistä asioista heti syntymän jälkeen, josta meillä ei olisi ollut minkäänlaista käryä, ellei tästä olisi meitä valistettu. Tällä hetkellä n. 2h15min- 2h30min kulkee nätisti, ja sitten aina ”kello kaulassa” unihommiin, ennen kuin menee yliväsyksi. Nuo loputkin suuntaa-antavat ikäkohtaiset hereilläoloikkuna löytyy Uneksijan IG-feedistä.
  • Nukkuminen aina pimeässä. Päikkäritkin omassa pinnasängyssä makkarin pimennysverhojen ollessa suljettu (tai sitten vaunuissa vaunuverhojen hämärtämänä)
  • SwaddleUp-”kapalopussi” oli meillä käytössä alusta alkaen. Alkuun tyyppi ei sätkinyt itseään hereille vastasyntyneen moro-refleksin heitteissä. Reilu 4kk kohdalla vaihdettiin kädet vapaaksi jättävään unipussiin (tai lähinnä alkuun jätettiin Swaddle-Up-pussista vetskarilla olevat hihat pois)
  • Rutiinit: Rauhoittuminen, SwaddleUp/unipussi, tutti, kohinalaite (ja sush&pat silloin aiemmin kun sitä vielä tarvittiin). Maitotainnutus tissillä on meillä ollut aina pois laskuista, sillä meidän tyyppi suostui syömään pitkään ainoastaan herätessään. Ei koskaan suoraan ennen unia (taattu rintaraivari jos tätä yritti).
  • Tutti unille mentäessä. Onneksi suostui huolimaan vielä lähemmäs kuukauden iässä, kun ei saatu kierä kielijänne-imetystaistelu-ruljanssin keskellä tätä ottaa aiemmin käyttöön. Tutti on meillä käytössä lähinnä unilla, eikä juuri koskaan hereillä (paitsi tottumuksesta liikkeessä eli autossa tai rattaissa).
  • White Noise-kohina käytössä kaikilla unilla non-stoppina. Rattaissa ja pinniksessä myös läpi koko yön. Aloitettiin tää jo synnärillä, hah. 😀
  • Sush&pat-metodi (eli hyssyttely ja taputtelu). Uneksija-Teijan opettama pienen vauvan ”uneen avustaminen”, joka oli käytössä synnäriltä kotiutumisesta asti, ja tyyppi ”ehdollistui” tähän ihan törkeän hyvin. YouTubesta löytyy hyviä demonstraatioita. Nykyään tätä ei enää edes tarvita, kun asteittain lopeteltiin taputtelua ja hyssytelyä, kun vauva alkoi itse hiljalleen tämän ansiosta oppia unille. Sush&pat on siis käsittääkseni muutenkin tarkoitettu lähinnä vastasyntyneille ja pienille vauvoille uneen avustamiseen, joille kevyttäkään unikoulua ei voida vielä iän puolesta toteuttaa.
  • Noin 4,5kk ikään asti nukutettiin vauva pitkille päiväunille vaunuihin sisälle eteiseen (kerrostalo). Näin saatiin 40min päästä tämän herätessä tuuditettua liikkeellä uudelleen uneen. Lopulta saatiin onnistumisten ja epäonnistumisten jälkeen vähennettyä liikettä niin, ettei liikettä enää tarvinnut edes antaa ja vauva nukkui liikkumattomissa vaunuissa nuo pitkät unet sisällä.
  • Meidän vanhempien kesken yhdessä sovitut ”unitavat”. Eli sovittiin ja käytiin yhdessä läpi, miten vauvaa nukutetaan, jotta se olisi oikeasti johdonmukaista molempien toteuttemana, ja pieni tyyppi pääsisi oppimaan.
  • Vauvan temperamentin hahmottaminen ja ymmärtäminen. Meidän bebellä on aika vahva temperamentti, ja itseasiassa varmimmin nukahtamisen alkoi noin 3kk kohdalla pystyä pilaamaan sillä, että yritti nukuttaa häntä ”liikaa”, jolloin lapselta paloi yhä pahemmin käämit, kun häntä häirittiin liikaa. Tai tarjota rintaa ennen unille menoa, kun hänellä ei ollut oikeasti nälkä.

Jokainen vauva ja perhe on yksilö

Ja juu. Eivät auta nämä kaikilla, enkä väitäkään niin. Koska se mikä on tässä tullut todettua, että jokainen vauva (ja perhe) on todellakin yksilö. Eipä meidänkään loputtoman tuntuiseen rintaraivarikauteen auttanut ”muiden heittämät hyvät tärpit”. 😀

Meillä nämä tuntuivat kuitenkin toimineen, kun pidettiin niistä kiinni ja myös toteutettiin insinööriluonteella näitä alusta asti. Välillä toimi paremmin, välillä paljon huonommin takapakkien kohdalla ja lopulta nyt sinnikkäällä duunilla tosi hyvin. Eli jos tästä jollekin jeesiä oli niin hyvä. Jos ei, niin ei tarvitsekaan olla, koska ei kaikille vaan toimi samat. Eikä tarkoitukseni ollut antaa kenellekään vanhemmalle tästä paineita, että oman vauvan pitäisi nukkua jo paremmin tai päivärytmi pitäisi olla paremmin hanskassa. Ihan tarpeeksi tässä on jokaisella elämän päällä vauva-arjen keskellä.

Tasavertaisuuden nimissä kerrottakoon, että meiltä löytyy vauva, jolla taipumuksia rintaraivareihin, omaa melko lyhyen pinnan ja vaatii lähes tauotonta viihdyttämistä. 😀

Juuri tässä pari viikkoa sitten tajusin, että eihän tässä tarvitse edes unikouluja pitää. Koska ei ole mitään sen suurempaa korjattavaa tai ”koulutettavaa”. Muistan, kun Teija Uneksijan somessa totesi, että alusta asti opituilla hyvillä unitavoilla voi nuo unikoulut välttää. Tuntui ihan utopistiselta, mutta f* yeah. Tässä sitä seistään.

Ja lopuksi koputan (ja suorastaan hakkaan) puuta, että hommat jatkuisivat edes suht koht samoilla meiningeillä. Koska niinhän se tuntuu menevän, että aina kun toteat, että hyvin menee, niin vauvan kanssa tulee joku vaihe, hah! Esimerkiksi viime viikolla neuvolakäynnillä saadut rokotukset vähän sekoittivat pakkaa, mutta onneksi yllättävän vähän. Ensi kuun aikana taidetaan myös lähteä testailemaan pinnasängyn siirtoa omaan huoneeseen. Jännää, siistiä ja vähän stressaavaakin. Mutta eiköhän sekin kulje taas omalla painollaan kokeilujen, takapakkien ja onnistumisten kautta, niinkuin aina tähänkin mennessä.

Makoisia unia jokaisen peiton alle!

TSEKKAA MYÖS:

Lastenvaunujen valinta: Emmaljunga NXT90
&
Vauva 3kk – Kuulumiset, kehitys, unet & imetys

Kommentit (4)
  1. Ihana kuulla että siellä on unihommat helpottanu! ❤️ Syökö Eea öisin tissiä tai tuttipulloa? Jos, niin kuinka usein? 😊

    1. piiapajunen
      27.1.2021, 19:09

      Jep! Ja oikeestaan joulun alla pahimmat uniongelmat olivat lähinnä omakohtaisia. Bebe nukkui suht hyvin, mutta minä en, ja tässä myös helpotti se, kun yösyötöt vähentyivät, ja mä siirryin nukkumaan hetkellisesti eri huoneeseen (Johannes jäi beben kanssa ja kantoi mulle syötettäväksi yöllä). 🙋🏼‍♀️ Nyt siis tosiaan Eea syö enää pääsääntöisesti kerran yössä (joskus toki saattaa vielä mennä kaksikin), ja rinnalta syö. 😊

  2. Kiva kun unet sujuu noin hienosti! Varmasti nuo unikonsulttien neuvit kantaa hedelmää, ja lisäksi teidän neiti on hyvä nukkumaan. Sujuiko teillä helposti tuo swaddle up -kapalosta luopuminen? Meillä on nyy 5-kuinen tyttö ja swaddlw upista pitäsisi luopua.

    1. piiapajunen
      11.3.2021, 11:38

      Meillä sujui SwaddleUpista luopuminen SwaddleUp-transition-pussin avulla, eli kyseessä oli M-kokoinen SwaddleUp, jossa vetoketjulla sai nuo hihat pois. Eli irrotettiin pussista hihat, ja todettiin, että uni tuntui alkavan maistuvat kuin taikaiskusta paremmin, eli ilmeisesti nuo hihat olivat jo alkaneet ärsyttämään tyyppiä (ja mahdollisesti siksi oli ollut pari viikkoa vähän enemmän kitinää unien kohdalla myös öisin). Jännitin kyllä, että tähänkö nämä unet hajoavat, mutta onneksi eivät hajonneet!

      No nyt tuossa 4,5kk iästä uskallan väittää, että tyttöä voisi sanoa hyväksi nukkujaksi. ❤️ Sitä ennen kyllä väitän, ettei meidän lapsi ollut luontaisesti hyvä nukkuja nimenomaan päiväunilla (tai yöunille nukahtaessa), sillä 40-42min pidempää pätkiä ei tahtonut nukkua päivisin pinnasängyssä, ja usein heräili jo 30min päästä. Nukahtanut hän ei ole 1kk iän jälkeen oikeastaan koskaan ”vahingossa” vaan on jouduttu tekemään joka kerta kunnon nukutussessiot ekojen kuukausien ajan (oli niitä parin tunnin nukutusmaratonejakin), kunnes alkoi oppimaan hiljalleen itsekin tuon nukahtamaisen jalon taidon. Kateellisena katselin neuvolan vauvaryhmissä, kun vauvat nukahtivat vanhempiensa syleihin. Tai somessa, kun bebet nukkuu vanhempien syleissä/rinnalla, sitterissä tai TrippTrappin baby-osassa päikkyjä. Koska oli ihan utopistista, että meidän vauva olisi nukahtanut tai nukkunut ”vaan jossain ja tosta vaan”. Koska ei ollut uneen taipuvainen tyttö miellä. 😅

      Eli korjaan siis, jos olen antanut erityisen ruusuisen kuvan meidän beben ekasta n. 4,5kk:sta ja unilahjoista 😅 On ollut joka ikinen kerta öisin ja päivisin suhina, sush&pat/liike, totaalinen pimeys, hereilläoloajan tarkka seuraaminen/päiväuniajat/yö-päivä-rytmi. Väitän, että ilman uniapua ammattilaiselta olisi levinnyt pakka käsiin, koska tyttö ei meillä ollut mikään lempeä ja ihana unituhisija. 😂 Mutta tässä myös kiitollisena totean, että kun puoliso on työkuvioiden puolesta pystynyt olemaan 24/7 jakamassa tämän kanssani, niin on ollut voimavaroja, kun ei ole tarvinnut tehdätä tätä unitaitojen opettelua bebelle yksin (edes päiväsaikaan). Itse olisin luovuttanut varmasti jo paljon aiemmin, jos olisin yksin hoitanut tuota päiväunitaistelua.

      Ja vieläkin silti korostan sitä, ettei nämä samat asiat välttis silti toimi kaikilla, eikä meilläkään meinannut millään toimia kaikki näistä (etenkin aamun ekoja päikkäreitä ei _ikinä_ saatu kestämään yli 40min, vaikka yritettiin mitä).

Kommentointi suljettu.