VAUVA 3KK – Kuulumiset, kehitys, unet & imetys

Kolme kuukautta plakkarissa, eli Eean eka kvartaali tuli täyteen eilen. Q1:n kunniaksi pieni katsaus, mikä on meillä meininki!

En olisi ennen pikkulikan syntymää osannut aavistaa, että kuinka mielenkiintoiselta vauvojen kehitykseen ja kuulumisiin liittyvät raotukset voivat muilta vanhemmilta olla. En ymmärtänyt näiden päälle yhtään (miksi olisikaan pitänyt), mutta nyt nappailee ja lujaa. Ihan vain siksi, että osaisi hahmottaa, että missä ylipäätään mennään. Miten muut toimivat? Millaisia muut vauvat ja vanhemmat ovat? Ja voi vähän tiirailla tärppejä, vertaismenoa tai erilaisia toimintamalleja. Eli täältä pesee meidän ”Vauva 3kk”-update.

No miten hei menee?

On ollut siistiä päästä tsekkailemaan, millainen persoona tuosta hetki sitten niin pienestä mytystä on alkanut kuoriutua. Jösses, miten järkytyttiin molemmat Johanneksen kanssa, kuinka paljon tuo viiden ja puolen kilon siika onkaan salakavalasti päässyt kasvamaan, kun selailtiin luurin kätköistä kuvia elo-syyskuulta. Auta armias, kun vilkaisin lisäksi ekoja 50 koon vaatteita. Miten tuo on ikinä mahtunut niihin? Tai edes 56 kokoon?

Persoonaa ja temperamenttiä alkaa tulemaan vahvasti esiin, ja ne ”pikkuvauva-ajat” tuntuvat jo todella kaukaiselta. Etenkin, kun tyyppiä ei ole saanut ensimmäisen kuukauden jälkeen missään nimessä kantaa sylissä kuin pikkuvauva. Sireeni pärähtää heti, ja on päästävä pystyyn. Koska pakko nähdä, tuijotella ja vähän töhöttää.

Uskaltaisin väittää, että likka taitaa olla aika topakka, temperamenttinen ja välillä malttamatonkin tyyppi. Vaikka toisinaan tuo jaksaa viihdyttää itse itseään tovin jos toisenkin viihdekeskuksessa (aka leikkimatolla), niin välillä saa kyllä keksiä tohinaa, että viihtyilee seuraaville unille asti.

Eli kyllä. Toisinaan huokaillaan naureskellen Johanneksen kanssa, että ei saateri. Vielä reilu puoli tuntia seuraaviin uniin, että saa pistää paussille kaiken lauleskelun, lentokonesuhaamisen, kuvakirjojen esittelyn ja helistinten huljuttelun.

Mutta on hän niin huikea olento, ja nyt tässä vaiheessa jotenkin alkaa entistä vahvempi tunneside olemaan läsnä. Päivä päivältä voi todeta tuon olevan aina astetta tärkeämpi ja rakkaampi. Meidän oma tytär. Sairaan helmi likka!

vauva 3kk

Unihommat ja reissut höyhensaarille

Nukkuminen menee näin vanhempien makuun aika kivasti. Toki onhan tätä koisimista työstetykin, ja tuleehan meillekin aina eteen niitä vähän heikompia suorituksia, mutta väitän nukkuvani nyt huomattavasti paremmin kuin raskausaikana.

Meillä ollaan päästy hyvin siihen rytmiin, että heräillään noin 7:30-8:30 välillä ja yöunille sujautetaan tuo vonkale taas 19:30-20:30 välillä. Muuten miellä ei erityistä kiveen hakattua rytmiä ole, mutta kello kaulassa mennään sen suhteen, että tyyppiä pidetään hereillä tällä hetkellä noin 1,5 tuntia. Sen jälkeen, kun annetaan mahdollisuus nukahtamiseen, niin sammuu pääosin kuin saunalyhty, eikä pääse yliväsyksi.

Päikkäreitä tulee päivässä 3-4 sen mukaan, miten malttaa päikkäreitä nukkua (tai lähinnä kuinka pitkään). Unisykli meidän minillä tuppaa olemaan se 45 minuuttia, jonka jälkeen meinaa herkästi herätä. Yritetään saada yleensä kaksilla päikkäreillä bebe jatkamaan unia tästä pidemmälle, ja vaunuissa tämä usein onnistuukin pikkuheiluttelulla (myös sisällä). Välillä taas ei, ja sen mukaan aina mennään, eli taas 1,5h päästä heräämisestä uusille unille.

Yöllä syöttöjä tulee keskimäärin 2-3 kertaa (aamuyöstä herkästi tiheämmin). Tämän lisäksi välillä annetaan ennen omille unille painumista vielä ”unisyöttö” iltaysin tai kympin välillä, josta painellaan suorilta itsekin unille, niin keretään kaikki saada riittävästi unta palloon. Olin alunperin varautunut paljon pahempaan univajeeseen ja silmäluomien aukiteippaamiseen horror-kooman keskellä, mutta kaamoskaan ei ole onnistunut tänä vuonna väsyttämään yhtä ryminällä kuin aiemmin. Eli on ihan kiva, kun ei väsytä 24/7, kuten edeltävät 1,5 vuotta putkeen molempien raskauksien aikana. 🙂

Mölöbaari ja ryypsyttelyt

Tähän alunperin onnistuin raapustamaan ihan hävyttömän mittaisen romaanin, mutta päädyin nappaamaan koko tekstin syrjään, jonka joskus ehkä julkaisen omana postauksenaan. Totean siis, että imetys sujuu, vaikka onhan tässä omat vaiheensa ollut jo alkutaipaleilta asti (mm. kireä kielijänne).

Rintaraivareita alkoi ilmetä tuossa kahden kuukauden kohdalla, ja piru hyppäsi mertaan ihan kunnolla siinä vaiheessa, kun neuvolasta tuli vahva kehotus imettää vauvaa vielä lisää. Huolimatta siitä, että painoa oli tullut reilusti yli 200g per viikko, vauva oli virkeä ja reipas, nukkui hyvin ja vaippaan tuhertui tavaraa tuon tuosta. Vuolaita kehuja tuli kasvusta ja syömisestä siihen asti, kunnes vilkaistiin pituus-painokäyrää, joka oli jäänyt inasen alemmas.

Olisi pitänyt syöttää väkisin pidempiä aikoja kellosta aikaa katsoen (yritettiin → rintaraivarit). Olisi pitänyt syöttää vielä tiheämmin (yritettiin → vielä pahemmat rintaraivarit). Olisi pitänyt syöttää pullosta itse pumpattua maitoa lisänä (ei edes yritetty, koska jokaisessa luotettavassa lähteessä oli maininta, että pahimmillaan tämä rintaraivareiden yhteydessä voi vieroittaa rinnasta). Lopulta lähes joka ikinen imetyskerta oli taistelua, kun vauva päätyi raivoamaan rinnalla kuin manaajan valtaamana.

Iski paniikki, ettei tyyppi saa tarpeeksi ruokaa. Iski paniikki, ettei maitoni ole alun alkaenkaan riittänyt, kerran käskettiin ruokkia lisää. Iski paniikki, että raivarit johtuvat siitä, ettei maitoa tule. Iski paniikki, että imetys on tullut tiensä päähän. Iski ahdistus, että jos imetys ”epäonnistuukin”, niin mut leimataan ”nykyajan laiskaksi pullamössömutsiksi, joka ei vaan jaksa yrittää” (tämä koko sheimaus on muutenkin ihan perseestä). Ahdisti, kun kaiken kukkuraksi somessa koko ajan kyseltiin, että imetätkö. Ahdisti, kun 80% imetyskerroista oli hirveää huutoa ja taistelua, ja pelko ”epäonnistumisesta” iski katuporalla reikiä takaraivoon. Koko imetyksestä oli tullut ihan järjetön stressipallo.

Paljon hälyä tyhjästä

Koska asia vaivasi niin paljon, niin käytiin tänään Vauvantain Siljan imetysvastaanotolla. Tsiisus miten vierähti kivi sydämeltä. Hommahan oli mennyt juuri kuten oltiin tässä loppuviimein itsekin uumoiltu ja saatu tilannetta viimeisen viikon sisään itsekseenkin jo rauhoittumaan.

  • Meidän tydy hörppäisee itsensä suht vikkelään kylläiseksi ja maireaan hymyyn safkailunsa päättäen. Pidempään hän ei syö, koska vatsa on täynnä.
  • Eea syö vain herätessään, ja 1,5h hereilläoloaikana hän ei halua santsia, koska ei ole nälkä. Hän ei tarvitse enempää maitoa ennen seuraavilta unilta heräilyä. Ennen nukuttamista kokeiltu syöttöyritys on meillä lähinnä itsetuhoista kaikille, koska Eea sitä tosiaan tarvitse, ja osaa ilmoittaa tämän hyvin selkeästi (hillitön rage).
  • Sekä äiti että isä on ollut bebenä ihan samoilla ”hoikkiskäyrillä”. Itseasiassa Eea kulkee tismalleen samoissa mitoissa kuin minä saman ikäisenä. ”Micheliniä” löytyy kuitenkin sen verta reisistä ja leuan alta, ettei tarvitse pelätä nälkiintyvää lasta, kun painoakin oli taas tullut punnitessa yli 200g per viikko. Mölöni riittää siis oikein hyvin.
  • Stressaamani alle kahdeksan imetyskertaa päivässä tosiaan riittää pitämään maidontuotantoni kunnossa (kun kuulemma pitäisi olla 8-12 imetyskertaa päivässä). Välillä meillä kun syödään vain seitsemän kertaa vuorokaudessa, jos uni on maistunut pidemmissä pätkissä. Joskus kyllä tiheämminkin, muttei aina.
  • Pinkeydestä tasoittuneet rinnat ovat kertoneet vain tasoittuneesta maidontulosta, ei siitä, että maito on loppumassa.
  • Alunperin ekat rintaraivarit ovat tulleet luultavasti suihkuavasta maidosta ja muuttuneesta syömistottumuksesta (jota ei oltu osattu tulkita). Raivarit vain pahentuivat, koska yritettiin kehotuksesta väkisin syöttää lisää, vaikkei olisi edes tarvinnut saati pitänyt. Rintaan muodostui ikävä assosisaatio ja oma stressi vielä pahenti asiaa.

Eli nyt kulkee taas, kun ei yritetä väkisin liikaa, ja luotetaan siihen, että homma toimii. Koska se toimii. Ja vauvat ovat todella erilaisia ja yksilöllisiä toimintamalleiltaan, ruokaluiltaan ja ruumiinrakenteiltaan. Ihan kuten me aikuisetkin.

Ja side note: Ollaan oltu tyytyväisiä neuvolan palveluihin. Tässä imetyshommassa vain mentiin ehkä hieeeman metsään, ja olisin toivonut tähän vähän erilaista otetta stressin ja paineen luomisen sijaan tilanteessa, jossa mitään ongelmaa ei oikeastaan alunperin ollutkaan. Meidän likka vain kasvaa pituutta reippaammin suhteessa painoon (jota myös kertyy reilusti yli ”minimitavoitteen”).

vauva 3kk
Kirjojen kuvat viehättävät.

Lopuksi ne muut randomit

  • Vaununukutus sisälle: jatkoon. 💯
  • Menossa on vaatekoko 62, joka on just eikä melkein. Parhaiten meidän sirorakenteisella tyypillä toimii ribbi-kankaiset kuteet. Kietaisubodyt eivät todellakaan ole enää must.
  • Kylpyhommat on koko kööristä kivoja. Insinööri-isi tarjoaa vielä poreammeen pilliviritelmään puhaltamalla. 😅
  • Takatukka on komia ja letti kasvaa. Rusehtavana tosi, vaikka me vanhemmat ollaan oltu ihan vaaleahapsisia pienenä. Molempien suvusta löytyy myös tummempaa karvaa.
  • Neuvolan vauva-vanhempi ryhmä oli tosi jees! Suosittelen vahvasti, jos omalla paikkakunnalla tarjotaan vastaavia kokoontumisajoja. 😎
  • Stokken TrippTrappin New Born osa meni sittenkin jatkoon, vaikka aiemmin olin todennut, ettei sitä ole meillä juuri käytetty. Siinä tuo (saattaa) jaksaa könötellä esimerkiksi meidän ruokailuiden ajan ihmettelemässä.
  • Tarttumaote alkaa hiljalleen löytymään. Helpottaa, kun osaa myös itse viihdyttää leluilla paremmin itseään, ja juuri tänään onnistui puolimäihällä laittamaan tutin suuhun itse. Bileet.
  • Vatsallaan lattialla päätä kannatellen menee jo mukavan pitkän ajat toljotellen kaikkea mitä eteen tulee. Kirjapreferenssitkin löytyy jo, ja Maatila-kirja viehättää kovin. 🐮
  • Telkkaa ei voida enää pitää auki tyypin ollessa hereillä, koska sekin viehättää vähän liiankin hyvin. 😀
  • Koko vauva-aika on nähtävästi koko ajan uutena tulevia vaiheita. Neljän kuukauden hulinoita odotellessa.
  • Kuolaa tulee aivan helkutisti.💧

Täällä myös haaveillaan jo kovasti vauvauinnista ja vauvasirkuksesta (making-of-mini-ninja). Ensimmäiseen näistä päästäisiin jo ilmoittautumaan, mutta ehkä odotellaan vielä kuukausi tai kaksi, kun touhua päivissä on ihan riittämiin. Ei tartte ihan koko aikaa olla menossa ja hääräämässä. 🙂

Paukkuja viikon puoleen väliin!

KURKKAA MYÖS:
Tarpeelliset hankinnat vauvalle – Mitä on tarvittu eniten?

EDELLINEN JUTTUNI:
Asioita, joita suosittelen just nyt

VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset

Kommentit (16)
  1. Vauvantain Silja on niin huippu ❤️

    1. piiapajunen
      4.11.2020, 20:47

      Niin on! Silja veti meille synnytysvalmennuksen, jeesi alkuun imetyksessä kireän kielijänne-beben haasteiden kanssa ja tänäänkin saatiin iso apu ja selvennystä sekä huojennusta moneen. ❤️

  2. Tsemppiä noihin imetyshaasteisiin❤️ Mä muistan, kun esikoinen teki samat kolmen kuukauden ikäisenä ja lopulta oli viikon pulloruokunnassa, kun rinta ei kelvannut millään. Samaan aikaan paino tietenkin laski ja huoli oli kova. Poitsulle puhkesikin hammas ja sen jälkeen imetyskin taas sujui. Painoa tarkkailtiin koko ensimmäisen vuoden ajan, kun eipä sitä taulukon mukaan riittävästi kertynyt. -2- käyrällä on pystynyt terveenä 22-vuotiaaksi, eikä tuo ”alipaino” ole menoa haitannut. Ihanaa, että neuvolassa seuraavat, mutta ei kaikki kasva normien mukaan.

    Ihanaa ja onnentäyteistä vauva-aikaa teille molemmille ❤️

    1. piiapajunen
      5.11.2020, 18:47

      Kiitos sulle! Onneksi taidetaan olla jo voiton puolella, ja nyt tosiaan osataan lukea lasta oikein. Helpottaa myös, kun ei tarvitse pelätä, että lapsi kärsisi, kehittyisi huonosti tai itseltä ei muka tulisi tarpeeksi maitoa. Mäkin koen, että ihana, että yrittivät neuvolassa jeesiä ja tukea, mutta tässä tapauksessa toteutus ei oikein meillä toiminut ja loi vain enemmän huolta ja painetta. Kyllä tämä aihe on vaan herkkä ja paljon haastavampi ja enemmän muuttuvia tekijöitä täynnä, kuin olisin osannut ajatellakaan etukäteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *