VÄSYMYS EI AINA TAPA INNOSTUSTA

Miten terapeuttista jo itsessään voikaan olla se, että myöntää ääneen olevansa väsynyt. Vaikka oman uupumuksensa itsekin olisi jo tunnistanut, mutta sen toteaminen oikeasti jollekin toiselle tekee siitä tavallaan todellista, ja tämä tosiasia iskostuu oikeasti sinne omaan kypärään. Sinne kun se iskostuu, niin sitä voi oikeasti alkaa käsittelemään, ja itseäänkin ymmärtää heti paljon paremmin.
Tarkennuksena sanottakoon, että enhän mä onneksi burnoutissa ole, ja sen tiedän jo ihan siitä, että siellä syvällä sen syövereissä on joskus aikoinaan oltukin. Hups. Sen virheen ajattelin jatkossa kiertää kaukaa ja hengähtää aina mieluummin hyvän sään aikana. Ensi viikon jälkeen kyllä aivan varmasti helpottaa niin henkisesti kuin fyysisesti, ja taakka kevenee molempien osalta.
Väsymys ja uupumus ovat tavallaan ihan tavallisia asioita elämässä. On ihan normaalia, että välillä elämässä tulee syystä tai toisesta jaksoja, jolloin tekee vähän tiukempaa. Se on ihan fine, jos vain jossain vaiheessa antaa itselleen mahdollisuuden myös palautua tästä. Siitähän se tasapaino syntyykin, kunhan ei päästetä vaakaa vain heilahtamaan ääripäissä tappiin asti. On myös syytä huomata, että onnellisuus ja iloisuus eivät poissulje väsymystä. Vaikka aitoa naurua ja innostusta riittäisi, niin ihminen voi silti olla näiden takana uuvuksissa. Kyllä mua edelleen naurattaa ja vitsit vierivät, mutta perskules, kun olen aika poikki.

Ehkä eniten uuvuksissa mulla on nimeomaan tuo vintti. Pää tuntuu olevan väsynyt siihen, että koko ajan olen juoksemassa useamman tavoitteen perässä. Rauta on ollut kuumana, ja sitähän on totta tosiaan taottu. Tälle vuodelle vain sattui nyt osumaan paljon isoja sekä pienempiä tavoitteita, ja sanotaanko näin, että suurin osa näistä on täyttynyt aivan järisyttävän hyvin.
Osa on ehkä vähän jäänyt priorisoinnin jalkoihin (ihan hyvä niin), mutta toisten osilta taas ylitetty villeimmätkin unelmat, eli kokonaissaldon puolesta ollaan siten aika hyvin plussilla. Vaikka omat voimavarat ovat olleet vähän ehtymään päin, niin jösses sentään aion ensi viikon perjantai-illan myöhäisillä tunneilla antaa itselleni Las Vegasissa komean yläfemman, papukaijamerkin, arvosanaksi 6/5 ja mitä näitä nyt oli. Olen sen ansainnut kävi miten kävi. Ja ehkä palan kakkua. Tai kokonaisenkin. Ja loppuvuosi sitten mennään vähän kevyemmällä tykityksellä. 😉

Armollista loppuviikkoa, ja kiitos kaikista ihanista viesteistä! <3

Edellinen juttuni: Olen vähän lopussa

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen