MULLA OLI VAIKEAA SOPEUTUA TÄHÄN MUOTTIIN
Kaupallinen yhteistyö: Löfbergs Lila
Viime vuoden loppu meni itsellä jotenkin erityisen syvällä oravanpyörässä ja laput silmillä sumussa viipottaen. Huomaamattani olin taas ajautunut niihin muotteihin, joita vastaan olin yrittänyt viime vuodet taistella. Herääminen 7:00. Siirtyminen yrittäjähubiin toimistolle tekemään töitä kahdeksaksi jokseenkin siististi pukeutuneena ja hiukset harjattuna. Kello 15-18 välillä kotiin. Treeni. Iltapala. Nukkumaan. Ja uudestaan. Alkuun oli kivaa.
Kunnes. Arvaapa vaan soimasiko omatunto päässä, jos jäinkin tekemään töitä kotiin, aloitin työt vasta kello 10:30 ensin katsottuani kahvikuppi kourassa Netflixiä sohvalla. Takaraivossa kolkutteli tikan lailla, vaikka tiesin koko ajan tekeväni kaikki työt kuitenkin päivän aikana. Se vaan tuntui ihan vätystelyltä aloittaa ne hommat vasta puoli yhdeltätoista. Kaikki ahkerat, aikaansaavat ja tunnollisethan olivat painaneet jo duunia pari tuntia tässä vaiheessa.
Enkö mä koskaan opi?
Vaikka mulla nimenomaan on vapaus valita, niin silti väkisin löysin itseni tekemästä asioita, jotka nimenomaan aiheuttaa mulle stressiä, suorituspaineita ja väkinäistä muottiin iskemistä. Ja se vapaus on ollut itselleni yksi suurimmista ajureista yrittäjyyteen tarttuessa. Miksi hemmetissä mä yritän silti iskeä itseäni niihin ympäristöstä opittuihin muotteihin ja tappaa sen vapauden?
Olen yrittänyt tätä muottiin sopeutumista monen monta kertaa aiemmin. Ennen kuin mies siirtyi palkansaajan roolista yrittäjäksi, yritin väkisin tehdä työt itsekin tämän yhteiskunnalle tyypillisinä virka-aikoina. Tätä malliahan mä olen nähnyt ympärilläni 28 vuotta. Yritin pitää toimistoajat ja irrottautua viikonloppuisin täysin työasioista. Ihan kuten palkkasuhteessa oleva. Ja voi video, kun lauantai-iltapäivänä teki oikeasti mieli availla läppäriä edes hetkeksi, mutta ei. Sitä kun toitotettiin joka puolella, että älä vaan anna töiden valua vapaa-ajalle ja pidä vapaapäivistä kiinni. Ja voi että ristiriidat mylläsivät vintillä.
Kahvibrändi Löfberg haastoikin taas miettimään mun vahvuuksia. Mun vahvuus on oikeasti joustavuus. Olen vahvimmillani silloin, kun saan tehdä asioita, jotka ovat mulle tärkeitä ja mielekkäitä. Olen vahvimmillani silloin, kun mukana on vapautta, joustavuutta ja minulle sopiva tapa toteuttaa asioita. Olen vahvimmillani silloin, kun saan tehdä asioita itse ohjautuvasti ja omilla ajureillani. Silloin baana on mulla auki, ja annankin palaa usein aika antaumuksella.
Kun irrotin itseni muotista.
Joulun aikaan koin pienen valaistumisen. Annoin itselleni lomaa ja täyden jouston välipäiville. Ja kuinka kävikään. Tein työni äärimmäisen tehokkaasti jopa tavallista lyhyemmässä ajassa, ja kaikki asiat tuli hoidettua ajallaan. Vaikka en herännyt kasiksi vääntämään duunia. Vaikka en noudattanut virka-aikoja. Vaikka istuin läppäri sylissä sängyllä tukka pystyssä ja yöpaita päällä puolilta päivin. Vaikka vietin aamupäivän lautapelejä hyvässä seurassa pelaten. Vaikka tartuin keskellä päivää tarjoukseen lähteä koiratreffeille, jotta Pöpökin saisi lisää pilkettä päivään.
Tätähän mä olin aina halunnut. Elää elämää niin, että elämäni ei menisi työn raameissa. Vaan työni menisi elämän raameissa. Ja tänä keväänä duunikuviot ovat hoituneet entistä nautinnollisemmin. Illalla nukkumaan mennessäni rakastan sitä tunnetta, että saan herätä uuteen päivään, joka sopii minun muottiini. Muottiin, jonka itse olen valanut itselleni.
Rakastan silti rutiineita. Rutiinit ovat meille ihmisille ihan totta tärkeitä, koska se säästää meiltä turhaa päätöksentekoa ja vatvomista ihan jokaisesta asiasta arjessamme. Jos rutiinit kuitenkin muodostuvat liian jäykäksi muotiksi vain siksi, että näin on aina tehty tai näin muutkin tekevät, niin se helposti ohjaa meitä väärään suuntaan. Rutiineja tarvittaessa rikkomalla voit oikeasti tarjota itsellesi mahdollisuuden oppia elämään siten, kuten oikeasti itse haluat. Et siten, mitä olet ympäristöstä oppinut.
Välillä on hyvä ravistella itseään
Siksi kysynkin sulta muutaman kysymyksen:
- Miksi teet elämässäsi asioita, joita teet? Kun saat vastauksen, kysy tähän uudelleen miksi tarvittavan monta kertaa. Näin pääset aika syvälle niihin juuri sinun pohjimmaisiin ajureihin.
- Mitä tekisit, jos kukaan ei odottaisi sulta elämässä mitään?
- Mitä jos saisit tai joutuisit aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä? Mitä tekisit silloin? Mitä pitäisit ehdottomasti matkassa nykyisestä paletistasi ja mitä jättäisit pois?
- Toteutatko elämässäsi oikeasti niitä asioita, jotka sinulle on tärkeitä, ja joita oikeasti haluat? Jos et, niin miksi?
Uskalla tehdä sitä, mikä sinulle oikeasti merkitsee ja jotka ovat vahvuuksiasi. Ei sitä, mitä luulet itse muiden tai yhteiskunnan sinulta odottavan. Ei siten, kuten olet ympäristöstä oppinut, vaan siten, kuten sinulle olisi oikeasti helpointa ja luontevinta. Kukaan ei oikeasti odota keneltäkään yhtään mitään, ja rajoitukset muodostuvat usein omasta päästä ja ympäristöstä opituista malleista, jotka ovat pinttyneet omaan päähän.
Kahvissa mun oma vahvuus on tumma paahto. Löfbergin Kharisma mustana ja vahvana. Kahviakaan ei tarvitse juoda kaikkien samanlaisena. Osalle sopii kauramaidolla, toiselle espressona, kolmannelle vaaleapaahtoisena ja toiselle jääkahvina. Meitä on moneksi. Aivan kaikessa. Älä siis iske itseäsi muottiin vain muiden vuoksi, vaan löydä oma vahvuutesi, ja pidä siitä kiinni! Löfbergin vahvuus taas on se, että kahvi on vastuullisesti ja pitkäkantoisesti tuotettua kahvinviljelijöitä kunnioittaen.
Uskalla rikkoa niitä rutiineja sekä opittuja kaavoja ja aloittaa voi vaikka syömällä aamupalaksi edellisen päivän ylijäänyttä päivällistä, juomalla kahvin tuolilla istumisen sijaan lattialla, seisomalla työpaikan palaverissa muiden istuessa tai kipaisemalla pikatreenillä vaikka lounastauolla. Ole sellainen kuin olet, ja uskalla lähteä muovaamaan elämääsi yhä enemmän sun näköiseen suuntaan pienin askelin. Voin sanoa, että hitsi vie, se voimaannuttaa!
#findyourstrength
EDELLINEN JUTTUNI:
6 x Ne ikuiset hiusongelmat – fffuuu!
♥ MUUALLA: ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram
Se on jännää miten joillekkin se oravanpyörä sopii ja toisille ei. Jotkut ei ikinä pystyis vaihtaa tollaseen höllimpään meininkiin. Tää on mielenkiintoinen aihe keskustella kaveriporukassa tai perheen kanssa. Ite oon aina taistellu virka-aikoja vastaan, se ei vaan sovi mulle sitten yhtään. Kun kaikki koulut oli tullu päätökseen, ajattelen hetken et samalla aikataululla on hyvä jatkaa, mut aika nopeesti huomasin et noup. Ei oo mun juttu. Rakastan kyllä rutiineja, mut en tässä asiassa. Veikkaan että just toi koulussa opittu rytmitys tulee monelle niin normiksi, että siitä ei uskalleta poiketa vaan jatketaan sit tulevaisuudessakin samalla kaavalla. Mulla on todella jees olo, kun teen vuorotyötä (0-tuntisella sopparilla, päätän siis itse päivät jotka oon töissä) sekä muita hommia yrittäjänä. Vapaus, se on juurikin se juttu. 🙂 Toki siinä on varjopuolensa, kun rahavirta ei oo niin tasaista, mut en ikinä vaihtais tästä pois! Työntekijänä oon tunnollinen ja teen kaikki duunini aina hyvin, mut arvostan silti omaa vapaa-aikaani niin paljon enemmän, et oon valmis tekemään työtä sen eteen ja jopa vähän kärsimään (yritystoiminta on vielä aika pientä) et pystyn tekemään itselle rakkaita asioita ja ihan omalla aikataululla. 🙂
Tää on kyllä oikeesti totta, että mikä osalla on ihan paras juttu ikinä, voi toiselle olla aivan kärsimystä. Mäkin vielä useampia vuosia taaksepäin tykkäsin virka-ajoista tai kolmivuorotyön määrätyistä vuoroista, mutta kun pääsin yrittäjyyden makuun, niin ei ole ollut paluuta. 😀
Toki tässä tulee just tää “epävarmuus”, koska tulovirta on epäsäännöllinen. Lisäksi näin yksityisyrittäjänä esimiestä ei ole, vaan kaikki on puskettava läpi itse itseään perseelle potkimalla, mikä kyllä luonnistuu pääsääntöisesti itseltäni aika hyvin, mutta oishan se kiva, jos joskus joku liidais ja ite vois keskittyä vaan toteuttamiseen. 😀 Mutta kuten sanoit, niin parasta on se, että voi tehdä itselle tärkeitä asioita omalla aikataululla, ja mulla myös se työ on hyvin pitkälle sitä, koska kulkee toisinaan aika paljon työn ja harrastuksen rajalla. 😀
Niin osuva kirjoitus tähän hetkeen! Olen viime kuukausina pohdiskellut ihan samoja asioita, ja onnistuit tähän muotoilemaan ne hyvin mustaksi valkoiselle. Mikä siinä onkin niin vaikeaa antaa itselleen lupa rikkoa kaavoja, vaikka tietää sen olevan itselleen vain hyväksi ja johtavan parempaan lopputulokseen kuin “perinteinen” toimintapa?? Kai erityisesti me naiset ollaan välillä vähän turhankin tunnollisia ja tiukkoja itsellemme.
Tämä kirjoitus muistutti taas omien vahvuuksiensa löytämisen hienoudesta. Näillä ajatuksilla eteenpäin tähän viikkoon!
Hei kiitos sulle ihanasta palautteesta, ja oikeesti kiva kuulla, että tämä ei jäänyt anniltaan ihan “haahuiluksi”. 😀 Ja tää on oikeesti mun mielestä aika tärkeä juttu, että jos on mahdollisuuksia tehdä asiat eri tavalla ja vielä niin, että se luultavasti toimisi itsellä paremmin, niin miksi sitä hanata vastaan (itseltäni tätä oon kysynyt aika monta kertaa). 😀
Mun mielestä yksi ihailtavimmista asioista ihmisessä on se, että tekee asiat itsensä näköisesti ja itseään toteuttaen, vaikka joutuisikin poikkeamaan hieman tai enemmänkin kaavoista. 😉