VÄÄRÄSSÄ OLEMISEN VAIETTU HIENOUS

*Sisältää mainoslinkkejä

Saako mieltään muuttaa? Nolaanko itseni, jos pitkän vastaväittelyn jälkeen toteankin olleeni totaalisen väärässä, vaikka samasta kannasta olen kiven kovaan pitänyt kiinni vuosikaupalla? Tekeekö tämä minusta tyhmän? No ei. Päinvastoin. Väärässä olemisen taito voi olla aika kovaa valuuttaa.
Vain tyhmä ei muuta koskaan mieltään
Fiksuin ei ole se, joka ei ole koskaan väärässä. Fiksuin on se, joka ymmärtää olevansa väärässä. Se, että on valmis katselemaan maailmaa vähän avarammin, ja tarvittaessa muuttamaan kantaansa, on avain oppimiseen ja uuden omaksumiseen. Jos väen vängäten pidetään kiinni vanhoista mielipiteistään ja tavoistaan, vaikka ne pystyttäisiin kumoamaan täysin ja lähes kiistattomasti turhana, tarpeettomana tai vääränä, jää usein junnaamaan paikalleen.

Väärässä oleminen tai mielensä muuttaminen ei tee ihmisestä tyhmää, vaan viisaimmat tunnistavatkin oman vajaavaisuuteensa tarvittaessa ja pystyvät myöntämään aiemman tiedottomuutensa. Oman vajaavaisuuden ymmärtäminen saattaakin olla jopa oikean osaamisen, ymmärryksen ja tiedon tae. Kun sisäistät sen, mitä et vielä sisäistä, niin pystyt paikkaamaan havaittuja puutteita. Samalla pystyt myös luottamaan paremmin siihen, mitä oikeasti tiedät. Mitä enemmän tiedät asiasta, sitä enemmän myös ymmärrät, mitä et vielä tiedä asiasta.
Väärässä olemisessa on haasteensa
Varsinkin sosiaalisen median keskustelukulttuurissa väärässä olemisen myöntämistä ei aina palkita. Ei myöskään sitä, että sattuu olemaan väärässä tietämättään. Väärässä olevaa tai eritavoin ajattelvaa ihmistä pidätään helposti vajaana, typeränä ja yksinkertaisena sosiaalisen median tarjoaman suojamuurin läpi katseltuna.

Varsinkin somen kommentointikulttuurissa usein törmää suoraan vähättelyyn, dissaamisen ja idiootiksi haukkumiseen (joskus myös “niin huikean nerokkaan” piilokettuilun muodossa). Kukapa ei joskus olisi väärässä? Tai kuka ajattelisi kaikista asioista samoin kuin sinä? Toisen ihmisen ajatusmaailmaa ja tai päätä tuskin kuitenkaan saa kääntymään aukomalla päätään. Muistelepa vaikka omia kouluaikojasi. Varmaan otit huomattavasti paremmin oppia vastaan opettajalta, joka oikeasti kohteli sinua arvostavasti, kuin joka kohteli sinua kuin idioottia.

Jos olet eri mieltä tai omasta mielestäsi vastapuoli on väärässä, niin muista tämä:

• Perustele. Kerro, miksi näet asian toisin, ja miksi asiassa on myös toisia näkökulmia. Parhaimmillaan tämä voi herättää todella mahtavaa keskustelua, joka avartaa molempien osapuolien maailmaa.
• Kunnioita toisen näkökulmaa ja yritä ymmärtää myös hänen pointtinsa ja syynsä näin ajatteluun.
• Ymmärrä, ettei vastapuolen koko totuus tai jokainen näkökulma ole mahtunut yhteen julkaisuun.
• Ole asiallinen. Hyvässä hengessä kirjoitettu viesti menee huomattavasti helpommin jakeluun kuin hyökkäävä lähestyminen.
• Aina ei myöskään tarvitse avata suuta kertoakseen olevansa eri mieltä tai todistaa toisen olevan väärässä, ja elämää yksinkertaisesti voi vaan jatkaa. Ihmiset ovat erilaisia, ja on helpompaa, kun tämän oikeasti sisäistää. Me kaikki katsellaan maailmaa erilaisten linssien läpi.

Mielensä muuttamisen ja väärässä olemisen hienous
Nykyään mun mielestä on välillä aivan mahtavaa olla väärässä tai muuttaa näkökulmaani. Mulla on aina ollut (no kenelläpä ei olisi) paljon mielipiteitä asioista, ihmisistä tai ilmiöistä. Ennen saatoin pitää näistä kiinni kynsin ja hampain, mutta onneksi totesin olleeni väärässä tämän periaatteen käyttökelpoisuudessa.

Parasta nykyään on, jos jokin asia, jonka kannalla en ole ollut alkuunkaan tai jota olen suuresti epäillyt, osoittautuukin ihan huikeaksi. Oli se sitten uusi tavattu ihminen, muutos yleisissä pelisäännöissä tai vaikka treenimuoto, niin kyllähän se vääntää hymyä naamatauluun, kun voi todeta, että loppujen lopuksi homma olikin aika jees, vaikka alkuun epäilys ja ennakkoluulot olivat lähellä viedä voiton.

On myös huomattavasti helpompaa, kun sallin itselleni väärässä olemisen tai sen, voin myöntää aiemmin varmana pitämäni asian olevan sittenkin puppua. Välillä ihan naurattaa, kuinka hölmöjä periaatteita, ajatusmalleja tai “faktoja” mulla on ollut kupolissani. Ei se silti aina herkkua ole, jos jokin uskomani asia osoittautuukin kyseenalaiseksi. Varsinkin, jos tähän on uskonut lujaa, ja tästä irti päästäminen voi olla hieman tiukassa.

Näin on käynyt viime vuosina mm. ihmissuhteiden, valmennusopin ja ravitsemustieteen parissa. Vanhat uskomukset voivat olla tiukassa, mutta jos on tarpeeksi hyvä syy ja järkevät perustelut näkemyksen muuttamiseen, niin kyllä minä sen teen. Ai miksi? Koska en halua olla jäärä pässi, ja haluan oikeasti oppia ja kehittyä.

Adidas-housut: TÄÄLTÄ*

Tämänkin tekstin pointeissä voin toki olla väärässä, ja jos minulle riittävän hyvät perusteet mieleni kääntämiseen annetaan, niin vaihdan ilomielin kantaani, heh.

Avointa mieltä viikonloppuun just sulle!

TSEKKAA MYÖS:
Haluatko menestyä vai kitistä?
EDELLINEN JUTTUNI:
Salitreenin aloittaminen – Mistä liikkeelle?

♥  MUUALLA:  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram