MIKSI ULKONÄÖSSÄ PITÄISI OLLA KAIKKI 5/5?

On oltava tuuheaa ripseä, muhkeita täytettyjä huulia, täyteläisiä kiharoita, viimeisen päälle minttiin viilattuja kulmakarvoja. Sitten täytyisi saada sirot jalat mutta kuitenkin pyöreä takamus. Sikspäkin pitäisi näkyä ja omistaa “thigh gap”, mutta kurvit olisi kuitenkin oltava kuin Kardashianilla ja isot tissitkin olisi jees. Iholle levitetään harva se ilta vähän pronssista hohtoa, että näytettäisiin vähän auringossa latautuneelta. Hampaita valkaistaan jopa luonnottoman sävyiseksi, eikä silmien tylsä suomalainen sävykään miellytä, mutta onneksi apua saadaan värillisistä piilolinsseistä. Pisamoitakin jo tatuoidaan. Arvet, selluliitit ja kaikki epäkohdat pistetään niin visusti piiloon, että mieluummin hankaloitetaan omaa arkea ja jopa sosiaalisia kanssakäymisiä, kuin paljastetaan, että ollaan vain ihmisiä. Myös ulkoisesti.
Ja ettei tämä nyt jeesusteluksi menisi, niin totean heti alkajaisiksi, että kyllä. Minultakin löytyvät omasta takaa volyymiripset ja teippipidennykset kutreissani. Lisäksi peukutan aivan ehdottomasti myös ehostautumisen, estetiikan ja laittautumisen puolesta, jos siitä itse vain tykkää (käpälä pystyyn!). Ainut mitä tässä pienessä päässäni pohdiskelen on, että miksi ihmeessä naisten on jumankekka saatava ulkonäköönsä nykyään kaikki? Miksei voida olla edes jossain määrin tyytyväisiä niihinkin “epäkohtiin”, joita myös omaksi geeniperimäksemme kutsutaan?

Jos minulta kysytään (ei kysytä, mutta kerron silti), niin täydellisyys on jotenkin pois työntävää. Muiden mieltymyksistä toki en tiedä, mutta sopivat rosot ja rouheat särmät tekevät niin henkilön luonteesta kuin ulkonäöstä kiinnostavia ja upeita kokonaisuuksia, kun taas jatkuvasti liian siloteltu tappaa kiinnostukseni välittömästi. Plah. Ymmärrän toki, että joistakin epäkohdista voi syntyä itselleen isojakin fiksaatioita, mutta jos koko ajan löytää jatkuvasti niitä inhokkiaiheita itsessään, niin ne eivät niitä korjauksia jahtaamalla sieltä mihinkään lopu. Lisäksi jos oma fokus on koko ajan siinä omassa ulkokuoressa, niin aika monta muuta olennaista seikkaa voi jäädä vaille huomiota ja oikeat asiat siellä taustalla fiksaamatta.
Ja nyt. Teen vähintäänkin Seiska-tasoisen paljastuksen. Rasvaprosentista riippumatta minullakin tulee makkaroita kylkiin ja vyötäisille, mutta kuljen silti crop topeissa. Ojentajieni pinnasta on löytynyt 13-vuotiaasta lähtien kevyttä “aknea”, mutta valitsen melkein aina mieluummin topin pitkähihaisen sijaan. Tissitkin on pienet. Takareisissäni on yhteensä pattiarallaa 40 senttiä leikkausarpea, ja kesällä viiletän menemään farkkusortseissa tai kikkanat Nike Prot hanurin päällä. Shortseista vielä monesti tursuaa vähän sitä reittäkin pihalle lahkeen suusta (niin mikä thigh gap?), mutta mitäpä pienistä. Sellainen minä olen, enkä siitä aio mihinkään muuttua, koska en vain pysty. Miksi siis pitäisi?
Reidet voivat olla kauniit olivat ne sitten paksummat tai hoikemmat. Iho voi olla upea oli se sitten kalpea, päivettynyt tai pikimusta sekä tasainen tai puolestaan vähän rosoinen. Se maailman upein vatsa ei välttämättä sisällä näkyvää sikspäkkiä. Pienet sekä sirot huulet ovat mielestäni ihan äärimmäisen kauniita, aivan kuten ne muhkeatkin, sillä ne sopivat usein aivan julmetun hyvin niitä ympäröiviin kasvoihin. Ei kaikilla vain tarvitse olla kaikkea.

Itseään saa ja kannattaakin kehittää niin sisäisesti kuin ulkoisesti, mutta ihan kaikkea ei nyt tarvitse joka tilanteessa vaatia. Eihän meidän luonteenpiirteistäkään voi löytyä kaikkia yleisesti arvossa olevia seikkoja yhdestä ihmisestä, joten miksi siinä kuoressa sitten pitäisi olla ne kaikki mausteet ja vielä vähän päälle. Henkisesti kaikkea hamuavalle on ihan okei huikata, että höllääpä kuomaseni vähän, mutta entäs ne ulkonäköasiat? Mitenkäs niissä karanneista omakohtaisista vaatimuksista huikataan?
Noh, ei vain mene itselläni kaaliin, eikä lanttu leikkaa sen osalta, että itseä lähdetään muovaamaan ja muokkaamaan jatkuvalla syötöllä johonkin suuntaan ja hamutaan lopulta siihen ulkokuoreen ihan kaikki ja mahdollinen. Sitten kun tähän täydellisyysjahtiin isketään päälle tästä samasta täydellisyysboksista se, että salilla tai lenkillä ei kuulemma saisi näkyä hikilänttejäkään, niin hyvää päivää. Realistisuutta saa olla mukana. Olemme ihmisiä. Emme muovinukkeja. Ei meissä tarvitse olla kaikki 5/5.

Letkeää viikonvaihdetta! PS. Alkavalla viikolla saa avata joulukalenterin!

 Vilkaise myös:
Voiko olla fit, vaikka kropassa olisikin läskiä?
& Elämää pienten rintojen kanssa

Edellinen juttuni:
Herkkukorneri – Parhaan jäätelöt ikinä!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen