Tavoitteet ja omistautuminen eivät lomaa näe
Urheilijan elämä seuraa minua hyvin pitkälti minne menenkin. Rakastan sitä mitä teen, ja urheilullisen elämäntyylin toteuttaminen tuntuu minulle poikkeukselta ”omalta” ja luontevalta. Sen elämäntyylin parissa olen varttunut ja ikään kuin kasvanut siihen kiinni. Siksi myös lomareissulle lähtiessäni pidän suurimman osan treenirutiineistani matkassa mukana, jollen jostain syystä koe tarvitsevani lepoa tai hetkellistä irtautumista.
Viikon aikana kohteessa tuli riipaistua kolme salitreeniä, kaksi loikkatreeniä sekä yksi mäkivetotreeni, ja nämä tuli usein toteutettua heti aamusta, kun tytössä riitti tällöin eniten tuota potkua. Käveltyä tuli sitäkin enemmän turistihommissa, ja kilometrejä kertyi mittariin varmaan koko loppuvuoden edestä. Kulutusta kertyikin tavalliseen arkeeni suhteutettuna reippaasti enemmän, vaikka tasapainon vuoksi aurinkotuolissa tuli lojuttua vaakatasossa tovi jos toinenkin. Rankka työ vaatii kevyet huvit, ja uskaltaisinkin tituleerata meikäläistä melkein mestariksi mitä tulee köllimiseen ketarat ojossa.
Palautuminen treeneistä tuntui kaikesta loikoilusta huolimatta olevan hieman heikompaa ehkä osittain juurikin tuon päivittäisen runsaan tassuttelun vuoksi, joka vei varmaankin ihan mukavan siivun koneiston palautumiskapasiteetistä. Iltaisin jalat vaikersivat hiljaista hoosiannaa ja erityisesti jalkaterät tuntuivat jokseenkin turvonneilta. Luojan kiitos mulla on varattuna maanantaille kaksi erillistä tunnin hierontaa, joten palautumispeliä saadaan kunnon kehonhuoltosessioilla vauhditettua. Ainakin jalkoja möyhitään siis tällöin uuteen uskoon.
Palautumiseen saattoi vaikuttaa myös hieman heikohko uniergonomia, sillä hotellimme sängyt eivät olleet ihan parhaasta päästä, yön mittaan happi tuntui hieman heikentyvän ja auringon säteet tunkivat aamulla aika tujakasti verhojen läpi. Lähipihojen kukoillakin oli aamulla tapana heittää kovakin konsertto, ja ei ollut kaukana, etteivät ne olisi lihoiksi omin pikku kätösini päätyneet. Unet jäivät siis osaltani melko lyhykäisiksi, sillä silmät tahtoivat väkisin aueta jo vähän turhankin ajoissa ennen kellon soittoa.
Noh, pienellä matkabudjetilla ei voi kaikkea saada. Onneksi pian pääsee taas vetämään kunnon hirsiä omiin moottoroituihin sänkyihin pimennysverhojen hämärtämässä viileässä makuuhuoneesssa. Ei paljoa keskikesän yöttömät yöt meidän residenssissä haittaa. Tätä ennen suuntaan kuitenkin viikonlopuksi suoraan Vierumäelle Suomen Fitnessurheilu ry:n kesäleirille valmennushommiin. Huikea sporttihenkinen viikonloppu siis tulossa heti lennosta loman perään, joten ei voi valittaa.
Mahtavaa viikonloppua sateisista kesäkeleistä huolimatta!
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Eikö aamutreeni nappaa?
Snapchat: piiapajunen
Instagram: piiapajunen
Heippa Piia ja kiitti kivasta blogista!
Pakko kysyä että kuinka usein herkuttelet yleensä offilla?
Mulla on tullut nyt tavaksi todella orientoituneesti pari vuotta tiukkaa ruokavaliota noudattaneena ottaa cheat meal mukaan ruokavalioon kerran viikossa… ja hommahan menee niin että sunnuntai-illalla menee reilu puol kiloa irtokarkkeja (suklaata varsinkin…) helposti huiviin. Ooon onnistunut hyvin siinä kerta viikossa tämä ja muu viikko terveellisestä, säännöllistä ja puhdasta… mut silti tuntuu että ei tää nyt kovin järkevää oo 😀
Auta naista hädässä, onko tää ihan ok!?
Ihanaa kesää!<3
Mä saatan herkutella useammankin kerran viikossa, mutta pidän herkkujen kerta-annokset lähes poikkeuksetta kohtuullisina 🙂 Tähän kohtuuteenkin olen joutunut itseni opettelemaan entisenä herkkuhiirenä, mutta nykyään tästä on tullut oikeastaan aika automaattinen juttu itselle.
Jos sulla tuo herkuttelu tuntuu ihanalta ja rentouttavalta, eikä aiheuta tunnontuskia, morkkiksia, itseinhoa, muita ongelmia syömiseen/kehonkuvaan tms. etkä jojoile painosi kanssa ja kituuta itseäsi niukalla ruokavaliolla muuta aikaa sunnuntain mätön ulkopuolella, niin en välttämättä näe tätä ollenkaan huonona asiana. Mun näkövinkkelistä reilu puoli kiloa irttareita nyt ei ole vielä mikään järkyttävä megamättö, mutta jos homma lähtee lapasesta etkä pysty sunnuntai-iltaisin enää kontrolloimaan millään tasolla syömistä ja joka sortin mättöä vaan uppoaa loputtomiin ja pahoinvointiin asti, niin silloin ehkä näkisin asiassa vähän ryhdistäytymisen varaa.
Mutta jos yleisesti ottaen et muuten tässä ongelmaa näe, niin ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja myös henkisen puolen optimointi ja tarvittava rentous on sitä hyvinvointia. Ruoka saa tuottaa myös nautintoa, eikä sitä tarvitse aina ajatella pelkkänä polttoaineena 🙂 Ihanaa kesää myös sinne!
Juuri näin; viettää omannäköistä lomaa ja jos siihen kuuluu treenaamista sitten treenaa. Ärsyttävää kun monet aina kummastelee omaa treenaamista lomalla “eikös lomalla kuuluisisi rentoutua ja levätä?” Ruotsalaisista jopa 56%treenaa lomalla(luin tutkimuksen)Itsekin huomasin lomalla kuinka “maisemakävely”vaikutti palautumiseen ja voimatasoihin. Kai sitä “turhaa” kulutusta pitäisi välttää? Mutta täytyyhän lomalla nähtävyyksiäkin nähdä! Hotellin sängyistä olen samaa mieltä, eivät koskaan tarpeeksi hyviä.
Itsellä lomailuun kuuluu ehdottomasti urheilu, jollei kyse ole sitten lyhyemmästä viikonloppureissusta. Tosiaankin on syytä myös panostaa siihen urheilun ulkopuoliseen elämään, eli kyllähän nyt reissun päällä on ehdottomasti hyvä hotellihuoneesta muuallekin lähteä kuin salille 😉