1.1.2017

Sysipaskoista hetkistä reteään nousukiitoon!

Huhhuh mikä loppuvuosi! Joulu meni ohi että sujahti, ja tänä vuonna se tuntui menneen itseltäni jossain määrin ohi. Joululoma kotikonnuillani Jyväskylässä päättyi hieman suunniteltua aiemmin, kun malttamattomuus uuden kodin ja loputtoman tehtävälistan parissa ajoivat nämä porsaat kotiin röhkimään keskenään ja ahkeroimaan.
Loppuvuosi on mennyt siis siivotessa, ravatessa Ikeassa ja muissa huonekaluliikkeissä, byrokratian pyörteissä häärätessä, kootessa huonekaluja, taistellessa sähköliitäntöjen kanssa ja pintakäsittelyä harrastellessa. Kämppä kyhättiin uudeksi vuodeksi onneksi siihen uskoon, että ensimmäiset yövieraan kehdattiin tänne majoittaa, ja onhan se nyt mahtavaa, että saatiin kaikki vieraat majoitettua omiin huoneisiinsa. Voi tätä keskustaneliön ihanuutta!

Uutena vuotena tuli (huuto)naurettua porukalla kyllä siihen malliin, että aamulla oli kurkku käheänä. Perinteiden mukaan paineltiin Pro Elite Teamin poppoolla Nokialle koutsi-Madamen tykö valamaan tinaa ja aukomaan päätä toisillemme. Samalla tuli muisteltua jokainen osiltamme kulunutta vuotta. Vaikka itse totesin oman vuoteni olleen melkolailla pommi ja sisältäneen toisinaan jäätävää ryöpytystä ja tämän jälkipyykkiä, niin loppupeleissä vuosi päättyi aivan mielettömiin fiiliksiin, syvään onnellisuuteen ja useisiin yllättäviinkin toteutettuihin unelmiin. Burnout, väsymys, loukkaantumiset, epävarmuus ja vaikeiden päätösten teko kuitenkin vei minua polulla eteenpäin sellaiseen tilanteeseen, josta en olisi vuoden alkaessa osannut vielä unelmoidakaan. Tästä taidan löpötellä myöhemmin lisää.
Tämän vuoden ensimmäinen päivä lähti puolestaan käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla neljän ihmisen ja yhden koiran perhepedissä köllötellessä yhden körmyn vetäessä vielä omassa loossissaan sikeitä unia. Snäpissä suuren suosion saavuttanutta Tony “Viikinki” Halmen yökkärinä toimivaa fanipaitaa en ole riisunut koko päivänä, ja porukkaa tässä meidän residenssin olohuoneessa lojuikin pitkälle iltapäivään kahvipannun pörötellessä useampaan otteeseen.

Itse en lupaa tälle vuodelle mitään, sillä muutosten ei tarvitse tapahtua vuoden vaihteessa tai maanantaina. Ne tapahtuvat, kun ne tapahtuvat. Itse jopa henkilökohtaisesti omalta osaltani kapinoin tätä ajatusta vastaan, ja teen muutokset silloin kuin itse koen parhaaksi kellonajasta, päivästä tai vuodenajasta riippumatta. Elämä ei kulje kello kaulassa enkä minäkään. Hiiohei, vuosi 2017 täältä tullaan! Takataskussa mulla on hieman hulluja unelmia, kasa prkl-vaihdetta ja sangollinen sysisurkeaa huumoria! 😉