SOME EI OLE PAIKKA KAIKELLE JA KAIKILLE

Some. Se sekoittaa nykyään yhden jos toisenkin päätä tavalla tai toisella. Se sisältää paljon väärää informaatiota ja kiillotettua elämää sekä luo tarpeettomia paineita ja ahdistusta. Somessa on kuitenkin niin paljon hyvää. Se voi tuoda laajan maailman yhteen, avata laajempaa elämänkatsomusta, tarjota inspiraatiota, motivoida ja tuoda ihmisiä lähemmäksi toisiaan. Se mahdollistaa nykypäivänä paljon enemmän, kuin sitä paljaalla silmällä ehkä moni huomaakaan. Toki tämäkin niin hyvässä kuin pahassa.
On se some vaan jännä paikka. Mitä siellä sitten kuuluisi olla? Mikä on somessa oikein, ja mitä sinne kuuluisi jakaa? Mikä siellä on todellista ja mikä ei?
Täällä omassa blogissani ja Insta-feedissäni ei kovinkaan usein koreile muita ihmisiä. Miksi? Häpeänkö heitä? Eikö minulla ole ystäviä? Enkö arvosta näitä rakkaita ihmisiä, ja olenko niin itsekäs ja huomionhakuinen, että postailen julki lähinnä omaa lärviäni päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kyllä. Juuri näinhän se menee.

Mitä pidempään ja mitä syvemmin olen somen parissa touhunnut, niin sitä vähemmän olen omissa kanavissani keskittynyt itselleni tärkeisiin ihmisiin ja niiden esille tuontiin. Ai miksi? No siihen on montakin syytä. Seuraajamäärät kun ovat lisääntyneet, niin en halua sinne väkisin kaikkien lärvejä tunkea. En tahdo, että läheiseni joutuisivat epämiellyttävään tilanteeseen, jossa he joutuisivat jännittämään kanssani jatkuvasti tai edes välillä sitä, että päätyykö heistä ja heidän touhotuksestaan jotain “koko kansan” nähtäväksi. Kaikki kun eivät sitä halua, ja jokainen voi toteuttaa tätä halutessaan ihan omien sometiliensä kautta.
Toisekseen, mitä enemmän aikaa “joudun väkisin” viettämään läppärin, kameran ja puhelimen kanssa pitkät päivät, niin sitä vähemmän haluan tuhlata sitä kaikkein parhainta ja antoisinta aikaa enää näissä kanavissa. Haluan olla läsnä. En somessa.
Mitä pidemmälle tällä planeetalla on päässyt pötkimään, niin sitä tärkeämmäksi ja korvaamattomammaksi tuon ihan oikean ja todellisen elämän somen ulkopuolella. Siinä ovat ne minulle tärkeimmät “seuraajani”, ja ne, keitä minä haluan “seurata”. Ihka elävänä. Sellaisina kuin he oikeasti ovat. Omien silmieni edessä. Niin, että kuulen heidän puheensa, naurunsa ja välittömän reaktionsa muina kuin kirjaimina sekä emojeina puhelimeni näytöltä. Se todellinen halaus ja lämmin tervehdys lämmittää paljon paljon enemmän kuin se tykkää-näppäimen painallus.
Koen myös, että haluan pitää ne tärkeimmät hetket pääosin yksityisinä ja intiimeimpinä. Vaikka niissä ei olisi mitään salattavaa (vaan päinvastoin), niin koen sen jotenkin merkitykselliseksi, että saan kokea ne ihan itse ja jakaa ne vain lähimpien ihmisteni kanssa. Se tekee tilanteesta itselleni jotenkin arvokkaamman. Sellaisen, jota haluan vaalia. Parhaimmat asiat kuuluvat näihin hetkiin ja siinä olevien ihmisten välille. Ei kaikille ja jokaiselle kurkistelijalle.
Silloin tietää olevansa tärkeiden asioiden ja parhaimpien ihmisten seurassa, kun unohdat aivan täydellisesti koko puhelimen ja somen olemassa olon. Näin minulle kävi juuri toissailtana, ja siinä ihan todellisessa ja käsinkosketeltavassa seurassa oli sitä jotain. Ei paineltu virtuaalinäyttöjä, paineltu peukkuja tai siirrelty virtuaalirahaa. Pelattiin ihka oikeaa lautapeliä puisin pelinappuloin, reagoitiin aidosti siinä hetkessä huvittavilla vastapuolen solvauksilla ja nauraa hörötettiin kaikki saman pöydän äärellä.

Vaikka minä itse toimin pääsääntöisesti näin, niin en näe siinä mitään paheksuttavaa, että joku muu toimii aivan päin vastoin. Jollekin toiselle hetkestä voi tulla vieläkin arvokkaampi, jos sen saa jakaa myös niille, ketkä eivät paikalle päässeet. Jokaiselle meistä somella (kuten kaikella muullakin elämässä) on oma merkityksensä, ja jokaiselle sallittakoon tapa ajatella siitä ja käyttää sitä, kunhan sillä ei tahallisesti haluta ketään satuttaa. Eihän sekään tietty kiellettyä ole, mutta mitäpä sillä ihan oikeasti saavutetaan.
Somessa ei tarvitse yrittää todistella yhtään mitään tai olla yrittää jotain mitä ei ole. Sinne ei kuitenkaan tarvitse tuoda ihan kaikkea itsestään, mutta se ei silti tee siitä epäaitoa ja teennäistä saati tarkoita, etteikö niitä asioita silti olisi. Ethän sinäkään kadulla tuntemattomille kerro kaikkia henkilökohtaisia asioitasi tai jaa perheesi yksityisasioita edes hyvän päivän tutuille. Silti niitä kuitenkin sinulta löytyy.
Some ei minusta ole oikea paikka pönkittää itseään ja omia ajatuksiaan. Somen ei pitäisi ohjailla kenenkään elämää tai määrittää ketään. Ollaan oikeassa elämässä oikeasti sellaisia, keitä olemme, ja annetaan somen olla vain some.

Todellista ja läheisyyden rikasta joulun aikaa! <3

Tsekkaa myös:
Kun some viilaa linssiin ja rajusti
& Mikset pidä sormusta? Vaihdanko sukunimeä?

Edellinen juttuni:
Onks pakko välttää jouluähky, jos ei taho?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen