Seuraavat kisasuunnitelmani

Kisasuunnitelmat ovatkin usein lähes jokaisen kilpailijan kohdalla se kiinnostava aihe, ja itsekin olen viime aikoina saanut kysymyksiä koskien seuraavia kilpailutavoitteitani aika tiuhaan tahtiin. Treffattiin tuossa alkuviikosta koutsin kanssa tulevaisuuden juonien punomisen ja kahvikupposen merkeissä, ja tässä siis uteliaille sieluille valotusta suunnitelmistani, olkaapa hyvät!
Itse tykkään rauhoittaa vintillä pörrääviä ajatuksia kilpailukauden jälkeen hetken aikaa ennen tulevaisuuden pohtimista tositarkoituksella. Välittömästi kisarupeaman jälkeen oma pää käy vielä sen verran kierroksilla ja takaraivossa humisevat tunnekuohut hämäävät tehokkaasti omaa ajatustoimintaa. Olen itse kokenut ihan käytännössä kaikennäköiset yläkerran myllerrykset ääripäiden “olikohan mun urheilu-ura nyt tässä” ja “otetaanko uusi kisakausi perään” välistä. Sillä hetkellä voi olla vaikea ajatella rationaalisesti, vaikka kuinka luulisi itsensä olevan täysissä järjissään.

Nyt kun edellisistä kisoista on pyörähtänyt kuukauden päivät, niin oli sopiva aika istua valmentajan kanssa alas ja pohtia tulevaa. Päädyttiin aika suorilta käsin ensimmäisten minuuttien aikana Minnan keittiönpöydän äärellä yksimieliseen näkemykseen siitä, mitä tuleman pitää. Meillä nastaa nuo ajatukset yleensä aika hyvin yhteen näissä hommissa, joten muuta en epäillytkään. Tiivistetysti sanoen seuraavan kerran meitsi nähdään lavalla ensi vuoden puolella, mutta muuta en sitten vielä tiedäkkään.
Oikeastaan, jos totta puhutaan, niin en oikeastaan vielä haluakaan tietää. Katsellaan siis loppusyksystä, millaiset on likan fiilikset, ja miten kehitystä on tullut. Tämän pohjalta tehdään sitten ratkaisu, aletaanko preppaamaan kohti kevättä vai jatketaanko lihatalkoita vuodenvaihteen yli ja ladataan paukut kesälle tai syksylle 2017. Tällä hetkellä keskitytään siis olennaiseen eli laadukkaaseen treeniin sekä ravintoon ja kropan sekä mielen palautumiseen.
Joulukuun puolella ja vielä alkuvuodesta olin ajatellun alustavasti jatkavani kesäkuun alun Toronto Pro-skabaan Kanadan puolella, mutta kuluneella kisaprepillä vaivanneen jalkaterän jännevamman kanssa taistelu pisti ajatukset kokonaan uusiksi. Vammaa tai ei, niin nyt jälkikäteen tarkastellessa olisin silti todennäköisesti päätynyt samaan lopputulokseen. Tässä tätä tekstiä kirjoittaessani tajusin, että ajallisessa ja tämän hetkisen kuntoni puitteissa pystyisin ihan hyvin vielä hyppäämään kesän alussa Kanadan koneeseen ja pyörähtämään lavalla muutaman viikon simppeleillä kiristelyillä, mutta jos totta puhutaan, niin ei sytytä oikeastaan yhtään.
Taloudellisesti tuo kisareissu olisi aika valtava investointi, ja muutenkin käytän mielelläni tämän ajan suoraan kehittymiselle ja palautumiselle enkä rapsakan kisakunnon ylläpitämiselle yhtä yksittäistä kisaa varten. Mikäli rahat eteeni jostain pamahtaisi, niin joutuisin kyllä tosissani harkitsemaan tuon työpöydällä lojuvan kilpailusopparin lähettämistä allekirjoitettuna rapakon taakse, mutta en ole Hannu Hanhi, vaan ihan Piia vaan. Heh.

Kevät ja etenkin syksy 2017 kuulostaa varmasti joillekin todella pitkältä ajalta (varsinkin lajin ulkopuolisille), mutta tiedän kokemuksesta aika tuppaa livistämään pirun vikkelään. Lisäksi näissä fysiikkalajeissa kun joutuu kilpailusuunnitelmia varten ottamaan huomioon kilpailupäivämäärän lisäksi myös tätä edeltävät 10-20 viikkoa, jolloin revitty kisakunto räävitään luontaisen rasvahaarniskan alta esille. Tämän päälle aikaa pitäisi varata myös kehittymiselle (hidasta hommaa) ja kehon palautumiselle edellisestä kisarupeamasta, joka edellyttää myös yllättävän paljon aikaa.
Olen itse sitä mieltä, että mihinkä tässä maailmassa on pienellä ihmisellä kiire. Mikään hyvä ja kestävä ei tule hetkessä, joten turha tässä hoppuilla. Liiallisella paukuttamisella vain polttaa itsensä ja oman mielenkiintonsa äkkiä loppuun, vaikka oma mieli yrittäisikin huijata, että kyllähän tässä jaksaa ja haluaa. Pitää osata nauttia matkasta, eikä ainoastaan keskittyä määränpäähän.

IFBB Pro-liigan kisakalenteri vuodelle 2017 julkaistaan vasta joulukuun puolella, joten tarkempia suunnitelmia on vähän haastava vielä muutenkaan tehdä. On oikeastaan aika ihanaa mennä hetki keskittyen vaan lähinnä hyvään treeniin ja huikeaan fiilikseen ilman aikatauluja tai lukkoonlyötyjä tavoitteita. Vaikka kisaaminen on omalla tavallaan huippua, niin nautin tästä perustekemisestä ehkä kaikkein eniten! Ruokaa koneeseen, volttia pyörimään ja rauta liikkeelle! Boom!
xoxo,
Piia
Mikäli missasit viime kuun kilpailuraporttini, niin voit tsekata ne täältä:
Arnold International – osa 1
Arnold International – osa 2
Arnold International – osa 3