ASIAT, JOISTA SAAN SAIRASTA TYYDYTYSTÄ

Idean tähän erinomaisen viehättävään postaukseen sain tuossa taannoin Juliaihmisen blogista. Tämä on muhinut luonnoksissa jo jokusen tovin, mutta nyt truuttaan tämän tuutista ulos. Tuosta vaan noin. Ja nuin.

ASIAT, JOISTA SAAN SAIRASTA TYYDYTYSTÄ

Se, että saan kulutettua kosteusvoidepurkin täysin loppuun. Oli sitten kasvovoide tai kosteusvoide, niin tästä saan jotenkin sairaan kovia kiksejä, kun pitkään arkisessa käytössä ollut puteli kohtaa vihdoin loppunsa viimeistä pisaraa myöten. Valmista!

Sellainen sopivan pieni irttaripussi. Sellainen, mihin tulee ihan vain muutamia hyviä karkkeja makupalaksi. En ikinä olisi uskonut, että minä olisin koskaan päätynyt tällaiseen tilanteeseen, jossa esimerkiksi 70 gramman irttarimakustelu olisi mulle oikeasti järjettömän tyydyttävää ja varsin riittävää. Enkä ole edes erityisemmin tavoitellut tällaista tilannetta, ja on myös pakko todeta, että juhlapyhien mökkireissuilla sitten tulee monesti syötyä aika paljon enemmänkin. Nöf. 😀

To do-listan yliviivaaminen. Aaaaaa. Rakastan tehdä vanhan liiton paperille kauniita ”to do”-listoja työpäiville (pastellin värisillä tusseilla ofc). Ja kuinka sairasta tyydytystä irtoaakaan siitä hetkestä, kun saan yliviivattua aina yhden suoritetun tehtävän. Edes itse tehtävän valmiiksi saaminen ei tunnu niin hyvältä kuin sen yliviivaaminen listalta.

Juoksulenkistä. Juoksulenkki tuntuu jostain syystä aina aivan jäätävältä saavutukselta. Siitä huolimatta, että juoksemassa kävisikin kuitenkin kerran viikkoon, ja muuten treenaisi myös ahkerasti muilla tavoilla. Sen jälkeen on vain todella voittajafiilis, ja onnistunut olo ihmisenä, hah!

Siitä, että joku onnistuu kääntämään mun kannan tai laajentamaan omaa ajatusmaailmaani. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta rakastan olla väärässä! Ja ei. Tätä ei kyllä koskaan saavuteta pään aukomisella tai arvostelevalla kuittailulla saati lyttäämisellä, vaan sillä, että omia näkemyksiäni arvostaen ja ymmärtäen (tai ainakin näin yrittäen) tämä kunnioittavasti tehdään. Ja nimenomaan siitä saankin vasta kiksejä, että joku on onnistunut olemaan niin ”lämmin”, että ilman arvostelua onnistuu kunnioittavasti sen tekemään.

Kun saan medium-kananmunista täydellisiä! No nyt niitä en ole siunatun tilan vuoksi mussutellutkaan (just in case), mutta muulloin. Sopivasti mediumiksi kypsytetty keltuainen. Ahhhh.

Kunnon panostettu iltapalalautanen. Vähän dippirehuja, kalamataoliiveja ja hedelmäsiivuja kauniisti lohkottuna ja aseteltuna lautaselle. Hyvää leipää kylkeen ja ehkä joku maistuva höyste vielä kylkeen, niin avot. Kruunaa päivän ja koko komeutta on vain sairaan tyydyttävä katsella (sen kolme sekunttia) ennen kuin sen tuhoaa huiviin.

Ja että edellä mainitun on toteuttanut oma mies. Usein teen tämän kyllä itse, mutta joskus pitkää päivää läppärillä vääntäen illan venyneinä tunteina lämmittää kyllä mieltä aivan suhteettoman lujaa, kun tällainen yllärinä on odottamassa keittiön pöydällä. Hedelmät kauniisti kuutioituna ja porkkanat sopusuhtaisina tikkuina.

Suomalaisen yrittäjyyden tai pienemmän tuottajan/toimijan tukeminen. Se, että eurojani sujahtaa lompakosta pätevälle hierojalle, kosmetologille, käsityöläiselle, remppafirmalle, valmennuspuolen kouluttajalle, tekstiilifirmalle, liikunta-alan yrittäjälle, fyssarille, taiteilijalle tai pientuottajan elintarvikkeelle ja saan vastineeksi viimeisen päälle laatua ja lopputulosta, tuntuu joka kerta ihan sairaan hyvälle!

Pakollinen disclaimer: Älä oleta, että kaikki valitsemani tai suosimani on 100% suomalaista. Kun välillä tuntuu, että tätä(kin) asiaa fiilistelläkseen pitäisi olla sitten kaikki tai ei mitään.

Kauniisti lakatuista varpaankynsistä. Etenkin talvella. 😀

Jos onnistun kuorimaan mandariinin kuori yhtenä osana. Ja koska olen kypsä aikuinen, niin parastahan on tehdä siitä ensin mandariininorsu. Jos, et tiedä, mikä mandariininorsu on, niin olet jäänyt lapsuudessasi paljosta paitsi, heh!

Kun istahdan keskellä arkipäivää sohvalle kahvikupin kanssa katselemaan yhden (tai kaksi) jaksoa Netflixistä. Ai että tää tekee höpöä mun sielulle, ja keskellä työpäivää ja virka-aikana ”löpsöttely” vaan tuntuu erityisen makoisalle. + Luova tauko buustaa kyllä aina tekemistä!

Vastaavasti jos saan isomman duunikokonaisuuden työstettyä sunnuntaina. Tai myöhään perjantai-iltana. Tuntuu silloin jotenkin kieroutuneella tavalla paremmalle. 😀 Itsehän kuulun niihin yrittäjiin, jotka ihan mielellään paukuttaa duunia läppärillä esimerkiksi perjantaina iltaysiltä ja usein sunnuntaisin saatan tehdä ihan täyttä työpäivää, jos ei ole muuta ohjelmassa. Ja vastapainoksi palauttelen enemmän sitten arkena, koska voin.

Mistä random asioista sä saat sairasta tyydytystä? Koska aivan taatusti myös sulta löytyy jotain omia mielihyvää tuottavia kierouksia ihan tavan askareista. 😀

Tyydyttävää torstai-iltaa!

TSEKKAA MYÖS:
Hyvinvointi- ja treenivaikuttajan tunnustuksia

EILINEN JUTTUNI:
Kevyttä ja hyvää – Savukalkkunatahna & kanapastasalaatti!

VALMENNUKSET:
Prove by Piia Home Edition valmennus – Vielä kerkeät!

Kommentit (6)
  1. Janina Alajuuma
    26.3.2020, 20:13

    Hei, hyvä postaus! Ja aivan ihanat housut mistä nuo on? 😍

    1. piiapajunen
      26.3.2020, 21:02

      Kiitos, ihana kuulla! 🙂 Noi housut on Bubbleroomilta 😍

  2. Sairasta tyydytystä saan (nää liittyy jostaki syystä hajuaistiin:D) tuoreen kahvin tuoksusta aamulla. Kun on lenkillä ja haistaa ihanan ruuan tuoksun (aahh) tai leipomosta päin tuulee ja haistaa ihanan munkin ja pullan samalla kun itse puuskuttaa ja hikoilee. Sit kesällä oman ihon haju sen jälkeen kun on hikoillu hulluna ja sitten pulahtanut puhtaaseen järviveteen. Ja ekan suklaapalan sulaminen kielelle aijettää! Näitähän riittäs.

    1. piiapajunen
      27.3.2020, 15:39

      Kahvi aamulla. AH. Ja toi soija+järvivesi. Oispa kesä! <3 Yks hajuaisti-ihanuus itsellä on myös keväisin se sellainen ihana mullan ja ruohon tuoksu. Varsinkin kun sen haistaa ensimmäistä kertaa. 😍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *