NE VALMIIKSI RIKOTUT UUDENVUODENLUPAUKSET

Uudenvuodenlupaukset? Lapanen pystyyn kaikki ne, jotka niitä ovat joskus tehneet. No hei, minä ainakin, mutta ehkä viimeksi yläasteikäiksenä ihan vain siksi, koska muutkin. Yleensä nuo uudenvuodenlupaukset tuppaavat osumaan sinne paremman elämän puolelle. Toki on hyvä, että näitä pysähdytään edes kerran vuodessa pohtimaan, ja sitä parannusta retuperään hakemaan, mutta mitä käy sen loppuvuoden ajan. Eivät nämä koskaan toimineen itselläni, sillä miksi joku toimisi yhtäkkiä maagisesti vuoden vaihtuessa, kun se ei ennenkään pelannut. Kerralla rysäytetyt isot muutokset, jotka jäävätkin sitten lyhykäiseksi lennoksi, eivät oikeasti kanna usein juuri mihinkään. Vai monellako muulla elämä on parantunut pysyvästi näiden uudenvuodenlupausten ansioista? Niinpä.
Uusi vuosi ei ole minulle uusi minä, eikä se sisällä uusia toimintamalleja. Itse pienenä oman elämäni kapinahenkisenä ihmisenä en mielelläni aloita mitään seuraavana maanantaina, kuun vaihteessa tai uuden vuoden vaihtuessa. Jos oikeasti sitä muutosta haluan, niin aloitan sen heti ja edes pienin muutoksin. Isoja rysäytyksiä en yleensä harrastele, sillä tiedän niiden vain aiheuttavan itselleni enemmän ahdistusta varsinkin silloin, jos motiivit eivät ole itselläni täysin selkeät ja kiveenhakatut. Joskus sitä joutuu kaivamaan itsestään sitä halua tehdä elämästään parempaa, ja pikkuhiljaa totuttelemalla se usein tuottaa pidempiaikaisia tuloksia, ellei motiivi ja halu ole täysin selvä. Näin ainakin minulla, enkä usko pakkovääntämisen ja äkillisen kulhon keikauttamisen komboa toimivana ratkaisuna kovin monella muullakaan pitkää aikajännettä ajatellen.
Itse tällä toimintamallillani pyrin alitajuisesti siihen, että oikeasti opetan itselleni, etten tarvitse aina oikeita olosuhteita, koska ne harvoin muutenkaan ovat täsmällisen täydellisiä juuri mihinkään. Vuoden vaihdetta tai ensi maanantaita ei tarvita, eikä ole koskaan tarvittu. Somejulistuksia ei kovin monesti ole harrastettu, ja näitä edes harkitessani jo huomaan olevani lähtökohtaisesti liian epämotivoitunut oikeasti saavuttamaan tavoitetta juuri minua varten. Omassa hiljaisuudessa tekeminen ja toimiminen myös tapahtuu enemmän juuri sitä itseäni varten, ja sehän olisikin se ensisijainen lähtökohta, jonka vuoksi sitä omaa elämää ja hyvinvointia pitäisikin lähteä iskemään kuosiin. Kun itse on voimissaan, niin pystyy antamaan enemmän muillekin.


Itse olen loppukesästä alkaen tehnyt hiljalleen tietoisesti (ja tiedottomasti) tiettyjä muutoksia oman hyvinvointini eteen. Koska elämässä on ihan tarpeeksi suorittamista jo itsessään, niin en ole halunnut näissä taipua väkinäiseen suoritusmalliin, vaan enemmänkin pyrkinyt ohjailemaan itseäni sinne oikeaan suuntaan pienillä muutoksilla. Olen pistänyt hiipien hieman enemmän panostusta siihen rentoutumiseen, monipuolisempaan treenaamiseen sekä laatuaikaan läheisten ihmisten kanssa. Ravintopuolella puolestaan olenkin tehnyt tavallaan suurimpia keikauksia toisaalta minkään radikaalisti muuttumatta.
Ruokavaa’an, makrojakauman ja energiasisällön seurannan olen pistänyt pitkän kilpailukauden jälkeen lähes kokonaan sivuun, ja keskittynyt syömään lähinnä monipuolisesti ja riittävästi. Olen siirtynyt huomaamattani ja hiljalleen mussuttelmaan useampina päivinä viiden kerran sijasta vain neljästi mutta toki isompia kerta-annoksia. Lautaselta löytyy tällä hetkellä ehkä eniten ja monipuolisemmin kasviksia kuin koskaan aiemmin, ja etenkin siemeniä, papuja ja juureksia uppoaa huiviin ennätysmäärä päivittäin.
Aamurutiineihini tuli myös ehostusta aiemmin syksyllä Actimelin myötä, ja smoothieni kyljessä hörppimäni sokeroimaton Actimel-puteli antaa mojovan maitohappobakteerijysäyksen kickstarttina päivään. 10 miljardia L. Casei-maitohappobakteeria kun päästää mukana pamahtavien lisävitamiinien kera vilistämään nassusta massuun aamusta toiseen, niin pakki ja vastustuskyky saa kaipaamaansa ehostusta pitkällä syötöllä. Pieniä pitkäjänteisiä valintoja.


Ei näissä ravintohommissakaan riitä, että kaksi viikkoa jaksaa puputtaa kasviksia äkkiseltään niin isolla kouralla, että maku menee ja ajatus salaatista alkaa puistattamaan. Samaan syssyyn isketyt nautiskeltavat tehokkaatkin ravintolisät eivät pelaa, jos ne jäävät viikon tai parin rykäisyksi. Kertaheitolla tappiin isketty treenimäärä vetää kropan (ja vintin) myös niin väsyksiin, että ei paria viikkoa kauempaa yksinkertaisesti jaksa. Pieniä pysyviä parannuksia hiljalleen niin että pää pysyy mukana, ja ne nimenomaan pitäisi pystyä jokaisen aloittamaan jo tänään, jos niissä ovat oikeasti motiivit kohdillaan. Kuurit alkavat maanantaisin ja rysäyksellä. Elämä kulkee nyt ja jatkuvasti.

Päättäväistä ja säännöllistä vuoden vaihdetta! Boom!

Tsekkaa myös:
Miten selvisin loputtomasta sairastelukierteestä?
& Aktiivitreenaaja vain sairastaa enemmän?

Edellinen juttuni:
Hän plagioi tekstini – Vuoden luetuimmat!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen