Pikapaluu juurille

Joskus kohdalle osuu päiviä, jotka saavat fiiliksen niin kattoon, että yhtäkkiä huomaat olevasi innoissasi aivan kaikesta. Eilinen oli juuri sellainen, ja tämäkin päivä on vielä rullaillut eilispäivän virtaannuttamana aika pirteissä pärisevissä meiningeissä. Kuvattiin ZeroPointin kanssa yhteistyössä urheilijavideota meikäläisestä, ja olin päivästä etukäteen melkoisen pähkinöinä. Tätä innostusta ei hillinnyt ainakaan se, että edellisenä iltana sain pienen kuningasidean kuvaussetin kässärin pohjalta ja päätin lähteä kuvauspäivänä hieman keulimaan, hah!

Kuvattiin parissakin eri miljöössä matskua purkkiin, ja reilu seitsemän tuntia pyörähti kameran kanssa touhutessa. Kuvaajana oli ihan mieletön kaveri, jonka kanssa yhteistyö pelasi ihan järjettömän hyvin, ja saatiin kasaan hyvä satsi komeaa matskua. Kuvattiin aika paljon ihan sitä äsköniä raudan nostelusta flikflaksarjaan, joka vaatii kuvaajalta oikeasti vähän sitä silmää mistä suunnasta ja mitä kuvataan. Oli kyllä kaverilla sellaiset pelit ja rensselit käytössä, ettei kaikella tällä kombinaatiolla voi tulla yksinkertaisesti kämäistä jälkeä.
Päivä huipentui pienellä paluulla juurilleni, kun pääsin lentelemään raavaiden miesten käsiltä ilmojen halki kieppuen kameran rullatessa. Ensimmäistä volttiheittoon lähtiessäni mielessä käväisi ajatus, että mihin hemmettiin tässä on taas tullut lähdettyä, kun eipä näitä voltteja ole tehty enää muutamaan vuoteen varsinkaan yhtä korkeissa heitoissa, mitä hommansa osaavien miesten käsiltä lähtee.
Henkilökohtaisesti vihaan typerää nössöilyä, joten eihän siinä auttanut kuin kylmän viileästi lähteä kimpoilemaan ilmaan, ja sieltähän se pian lähtikin aika selkärangasta, vaikka en sitä kyllä epäillytkään. Voi sitä adrenaliinin ja euforian määrää, joka pääsi parin heiton jäljiltä purkautumaan, enkä kuulemma paljoa tätä innostusta peitellyt! Kikattelin menemään ja hakkasin käsiäni yhteen kuin pieni napero jokaisen toiston välissä. Nuo heitot olivat juuri se suosikkini cheerleadingin parissa, ja eilinen ei todellakaan jättänyt tätä tyttöä kylmäksi. Hymyilyttää vieläkin tuo eilinen jopa vähän turhankin paljon, hah!
https://youtu.be/vuKE_OsI96w

Täytyy sanoa, että onhan tuo cheerleading ihan saaterin huikea laji, ja omalla tavallaan pieni haikea kaipuukin ilmoitti olemassaolostaan takaraivossani. Tykkään kuitenkin hieman liikaa nykyisestä lajivalinnastani, ja yksilöurheilu sopii minulle pitkällä tähtäimellä ehkä joukkuelajeja paremmin. Kuitenkin tuo sekopäisten temppujen tekeminen hyvällä jengillä sekä mukavalla meiningillä sai minusta taas omalla tapaa toisenlaisia parhaita puoliani esille, joiden olemassaoloa en ollut ihan täysin muistanutkaan. Tästä huolimatta fitness taas nostaa minussa esiin niitä toisenlaisia parhaita puolia, joita pidän tässä elämänvaiheessa ehkä itselleni palkitsevampina. Onneksi sain tuon edellisen lajin parissa viettää kuitenkin monen monta ihanaa vuotta, jotka eivät ihan heti muistini kätköistä haihdu pois. Kyllä se kilpaurheilu vaan pystyy antamaan niin hemmetin paljon.
Valtava kumarrus ZeroPointille ja kuvaajan roolissa touhunneelle JP Kaukoselle tästä älyttömän siististä proggiksesta. Itse heittäisin vielä henkilökohtaiset hurraahuudot TSC Renegadesien mahtaville miehille, jotka pienen kiristyksen ja lahjonnan pohjalta pääsivät näinkin nopealla aikataululla äkillisen älynväläykseni pohjalta paikan päälle viskelemään likkaa kohti kattoa! Oli todella huisia. Nyt vain sormet syyhyten odottelen videon valmistumista, vaikka koko pätkän julkaisussa voi kestää vielä ja pitkään. Onneksi sneak peakeja pääsee kuulemma ilmoille jo ennemmin kuin olin odottanutkaan. Jee!
xoxo,
Piia