PIENET RINNAT JA MIEHEKKÄÄT LIHAKSET

Jep. Nämä mulla on. Olen lisäksi todella lyhyt, ja olen omistanut seiskaluokalta asti melko paksut reidet. Omistan myös todella ohuet hiukset, jotka ovat kauttaaltaan itsepäiset ja käkkärät. Takareisistä löytyy noin 40 senttiä leikkausarpea, jotka ovat vielä pakaran alta venyneet komeasti. Eräs lapsi kerran totesi myös minulle, että miksi nenäni on niin iso, kun kaikilla muilla on normaalikokoiset ja sievät nenät. Noh, totuus tulee lasten suusta, ja painetaan se toki villaisella, mutta somessa saan kyllä säännöllisesti kuulla, kuinka miehinen tai karmea olen. Tisseistä sentään kommenttia tulee todella harvoin, mutta siitäkin aina silloin tällöin tulee muistutusta. Tai siis niiden puutteesta.
Omille verkkokalvoille on viime aikoina syöksähtänyt ihan järjettömän monta blogitekstiä ja tube-videota, jossa keskustellaan tästä henkilön kohtaamasta julkisesta ulkonäön arvostelua ja somen shaibavirrasta. Ihan sama minkä näköinen, kokoinen tai muotoinen ihminen on, niin jokainen ihan varmasti saa osansa. Mikä ihmisiä ihan oikeasti vaivaa? Arvostavatko ihmiset itseään niin vähän ja omaa napaansa esimerkiksi rasvaprosenttinsa perusteella, että sitä on pakko yrittää syökseä muidenkin niskaan ja heitellä julkisesti muille kuittia näistä omista aroista kohdistaan, jotta hekin saisivat omansa siitä? Sylkykuppia kehiin hei. Ja sitten toisaalla harmitellaan ja ihmetellään, kun ihmiset pelkäävät painonnousua, häpeävät epätäydellisyyksiään ja pelkäävät muiden tuomitsemista. Niin miksiköhän?

Itse näen itseni naisellisena. En ole tieten tahtoen lähtenyt muuttaamaan ulkonäköäni mihinkään suuntaan. Olen vain treenannut ja tehnyt kovasti töitä, jotta voisin olla jonain päivänä hemmetin kova kilpaurheilija. Pidän kyllä lihaksia kauniina myös naisilla, mutta ulkonäön takia en ole lajiani valinnut. Valitsin vapaaohjelmafitnessin sen takia, että koin sen olevan minulle sopiva laji jatkumoksi silloiselle kilpaurheilutaustalle. Laji, jossa tekemäni aiempi työ kilpaurheilun parissa ei menisi hukkaan, vaan taitopohjani pääsisi oikeasti tehokkaasti hyötykäyttöön, ja voisin viedä urheilu-uraani entistä syvemmälle. Valitsin siis lajin, jonka ajattelin sopivan minulle, ja jossa uskoin minulla olevan mahdollisesti potentiaalia. Valitsin lajin, joka oli monipuolisuudessaan ja erilaisuudessaan niin kiehtova paketti, että olin valmis sanomaan hyvästit rakkaalle kasvattilajilleni, jolle olin antanut ihan järjettömän paljon jo vuosien ajan.
On myös mielestäni ihan totta melko huvittavaa, että mielestäni ihan söötti, ”heruttamaton” ja harmiton kuva bikineissä lomakohteen rannalta, jossa lihaksikkuus ei omasta mielestäni edes paista (olen ehkä turtunut omaan peilikuvaani, mutta vaikea sanoa objektiivisesti), tullaan ilmoittamaan useampaan otteeseen, että homma on mennyt mulla vähän yli, olen ällö tai näytän miehiseltä. Niin ja tottakai se yksi pakollinen ”hyi v****”, mutta se tuli joltain keskenkasvuiselta jonnelta. Kaikki muut olivat sentään aikuisia ihmisiä. Tai noh, ”aikuisia”, vaikka käytöstavoissa kaikki menivät tuon yläasteikäisen rajojaan testailevan ja itseään hakevan pojannulikan tasolle. Sori. Ei osunut eikä uponnut.
Noh, saivathan Yhdysvaltain hurja olympialaisissakin jäätävää menestystä niittänyt voimistelijakolmikko jokin aika sitten ihan kunnon ulostemyrskyn somessaan aikaiseksi, kun kuulemma näyttivät bikineissä rannalla kivassa lomakuvassa aivan miehiltä. Ja suomalaiset komppasivat asiaa kilvan jenkkien perässä (hei jee, hyvä Suomi!) iltalehtien artikkeleiden kommenttibokseissa. Ei kannata urheilla. Sinusta tulee ruma ja karmiva, ja ennen kaikkea itse olet valinnut kuvan jaettavaksi ja arvosteltavaksi.

Hämmentävintä tästä koko hommasta kuitenkin tekee sen, että olen itse jo niin turtunut tähän nettikommentointiin, etten edes  välitä koko asiasta, ja nämä kommentit vaan saavat itseni lähinnä ihmettelemään kommentin jättäjän ajatusmaailmaa, ja jopa ehkä vähän säälimään. He eivät onnistuneet agendassaan satuttaa minua tai aiheuttaa minulle pahaa oloa, ja lähinnä jään pohtimaan, mikä heillä on itsellään hätänä, ja kohtelevatko nämä ihmiset läheisiäänkin yhtä törkeästi. Jos ei nyt ihan kaiken aikaa, mutta edes suutuspäissään, kerran tuollaista kuraa omaksi viihdykkeekseen tykkäävät suoltaa. Ei varmaan paljoa kiukkua vaadi, että lähipiirille lipsahtaa vähän ”arvostusta”, mutta kuka tietää.
Itse tapaan omien somekanavieni julmana itsevaltiaana (muahahaha) poistaa nämä kommentit ihan suoraan sen kummemmin ajattelematta tai vastakommentointiin lähtemättä. Pyrin itse käyttäytymään somessa ja kohtelemaan siellä ihmisiä kunnioituksella, joten odotan muilta samaa. Jos tähän ei pysty, niin kanavissani ei tarvitse omia ajatuksiaan purkaa. Mammapalstoilla on edelleen tilaa lähes loputtomiin asti, ja siellä saa sielunkumppaneita räksyttämään ja populaa omia erinomaisia mielipiteitä komppaamaan. Eriäviä mielipiteitä esimerkiksi julkilaukomista ajatuksistani saa toki esittää asiallisesti, ja jokaisella saa olla mielipide toisista ihmisistä, mutta harmillisen usein kritiikki ja piilokettuilu sekoitetaan keskenään.

Ja ehkä väsynein argumentti törkyisten somekomenttien puoltamiseksi on ”itsepähän ovat kuvansa ja itsensä esille laittaneet”. Kannattaa hei siis pysyä kotona neljän seinän sisällä. Ulos kotiovesta astuessasi asetat itsesi tietoisesti siihen vaaraan, että joku voi tulla haukkumaan sinua kadulla päin naamaa karmivaksi, rumaksi, lihavaksi, oksettavaksi tai hirvitykseksi. Mitäs hei lähdit ulos? Itsepähän sitä kerjäsit. Kyllä. 😀
Ja hoihoihoi! Jos olet tulossa viikonloppuna NFE:ssa pyörähtämään, niin tule kuule ihmeessä moikkaamaan meitsiä ja heittään läpyt FASTin ständille lauantaina 14-17 ja sunnuntaina 14-15! Haluan nähdä siellä just sut! 😉

Mieletöntä loppuviikkoa jokaiselle omasta ulkokuorestaan huolimatta!

Kurkkaa myös: Elämää pienten rintojen kanssa
& Iltasanomien kommenttiboksi kertoo totuuden!

Edellinen juttuni: Mitä tapahtuu, kun mies on poissa kotoa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen