OLYMPIA TOP 10!

Jauu! Kauden viimeinen kisasetti on nyt vihdoin paketissa, ja plakkarissa yhdeksäs sija tämän likan ihka ensimmäisessä Olympiassa. Voin näin alkajaisiksi todeta, että olen aivan todella tyytyväinen, onnellinen, kiitollinen (heitä tähän väliin kasa muitakin tunnesanoja, hah) ja myös päällimmäisenä äärimmäisen helpottunut. Aikamoinen kausi on nyt purkissa, ja onhan tässä painettukin menemään!
Kilpaurheilussa ei toki kuitenkaan ole mitään väliä paljonko duunia olet painanut, mitä tuloksia olet treenissä tehnyt tai mitä elämässäsi muuta on tapahtunut. Siellä ratkaisee se, mitä kisapäivänä pystyt näyttämään. Ison O:n lavalle vein ensikertalaisena tänä viikonloppuna niin hyvän kokonaispaketin, kuin tällä hetkellä sain kasaan, ja perskules top kymppi oli meinaan juurikin se, jota lähdin tuolta alunperin Toronton skaban jälkeisissä kisahuumissa hamuamaan. Top kutoseen tiesin jo valmiiksi, ettei sinne asiaa ole tällä fysiikalla ja kisakokemuksella, mutta ei se menoa hillinnyt, ja paukut ladattiin tiukemmin vahvuuteni eli vapaaohjelman puolelle, ja se taktiikka kyllä tosiaan kannatti.

Yhdeksäs sija. Voiko siihen muka olla oikeasti tyytyväinen? Luulen, että ne ketkä näitä lajeja vähänkään paremmin tuntevat, niin ymmärtävät, että todellakin voi. Toki tässäkin varmasti voi tulla vastaan eri mielipiteitä, mutta oman mieleni itsevaltiaana suoraan sanottuna itseäni ei kinostele kenenkään muun mielipiteet kuin omani, hah! Minähän tätä elämääni elän, ja lajia toteutan, eikä kukaan muu. Olympiassa kuitenkin kaikki ovat jonkun ammattilaiskilpailun voittajia, ja suurinosa vanhoja konkareita. Viime vuonna Arnold Internationalissa heitin hei kehiin jumbosijan, joten tämä oli itselleni oikein mieluisa heijaus ylöspäin! 😉
Omiin olosuhteisiin nähden tämä oli kyllä tältä erää itseltäni ihan huippusijoitus, sillä Olympian kärkeen ei kivuta fitnessissä kertaheitolla. Vaikka kuntoni olisi ollut yhtä virkeä ja freesi kuin keväällä, niin ei se paljoa ylemmäs olisi tuloksia tsekkaillessa minua vienyt. Ja hei, viisinkertainen hallitseva Ms. Fitness Olympia Oksana Grishina aloitti aikoinaan kyntämällä Olympiassa viimeisiä sijoja, ja sieltä on sitten painettu duunia ja noustu, mutta onhan ikää hänelläkin lähemmäs 40 vuotta. Ei ole lasten lajeja nämä, ja itsehän olen ihan vauveli täällä tätien joukossa. Se on asia erikseen, meinaanko itse kyntää lavoja vielä 13 vuoden päästä, mutta se jääköön nähtäväksi, hah!

Tästä viikonlopusta ja päässä surraavista ajatuksista olisi rekkalastillinen tavaraa kerrottavana, mutta taidan jättää tämän tällä kertaa nyt tähän. Kameran muistikortille tallentui kuitenkin päivästä muikea kasa matskua paristakin eri tunnetilasta (hah), ja Vlogia pukkaa pihalle viimeistään ensi viikon aikana! Tätä odotellessa tsekkaa ihmeessä alkuviikosta julkaisemani Vegasin Vlogi TÄÄLTÄ sekä myös loppukevään Toronton kisasetin Vlogi TÄÄLTÄ. Nyt me lähdetään Jumpan aka massiivisen huoltajan kanssa ottamaan täällä päässä vikasta kokonaisesta Vegasin vuorokaudesta kaikki irti! Onnellinen Piude kiittää ja kuittaa! Jauuu!

Mahtavaa viikonloppua sinne koto-Suomeen, ja kiitos kaikista ihanista viesteistä sinne ruudun toiselle puolelle. Pus!

Tsekkaa myös: Q&A – Toronto Pro, Olympia ja kisaaminen yleensä

Edellinen juttuni: Olympia 2017 – Nyt skabataan!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen