OLYMPIA 2017 – NYT SKABATAAN!

Sehän olisi katsokaas sellainen juttu, että allekirjoittaneella paukahtaisi ihan juuri kauden viimeinen ja ehkä elämäni huikein kisasetti. Hemmetti vie kun tuosta Olympiasta on haaveiltu taannoin ihan parikin kertaa, ja nyt tämä likka on sinne lavalle astumassa. Totta puhuen, tämän asian todellisuuden tajusin ehkä vasta vähän viime tipassa, ja tässä sopiikin miettiä, että mitä tässä loppukesästä oikein on tapahtunut? Ei meinaan mitään käryä, vaikka kuulemma paljon olen saanut aikaiseksi, hah!
No se Mr. Olympia. Big O. Se kaikista isoin ja kovin. Itselleni tämän kilpailun merkitys ei iskostu sijoituksiin, koska ihan realistisesti katsottuna niitä tuskin täältä rempaistaan. Tämä kilpailu on ennemminkin itselleni ikään kuin palkinto siitä duunista ja päättäväisestä sekä pitkäjänteisestä painamisesta, mitä on vuosien varrella paukuteltu menemään jo nuoresta ja periksi antamattomasta urheilijan alusta lähtien. Vaikka en pienempänä likkana vielä tänne tiennytkään vielä tähtääväni, niin koen, että tätä kisaa kohti on kuljettu tuo koko tämän urheilijan pitkä tie. Nyt minä sitten olen täällä. Huh.


Tällä hetkellä ei edes jännitä (hoidin sen osuuden jo alta pois kuluneen viikon sisään, hah!), ja olo on jokseenkin chilli huolimatta siitä, että vapaaohjelmien esittäminen tehtiin alustavasti melkoisen haastavaksi sarjassamme, mutta tämä ehkä järjestynee parempaan uskoon. Toivottavasti.
Vaikka kyseessä on kehonrakennuksen ja fitnessin ammattilaismaailman arvostetuin ja kovin kilpailu tällä planeetalla, niin erittäin epämediaseksikkäästi ilmaistuna on pakko sanoa, etten odota kisalta juuri mitään, hah! Hassua, että kisa, josta olen eniten haaveillut, ei rehellisesti sanottuna varsinaisesti tunnu säväyttävän tällä hetkellä kovinkaan suuresti. Kuulostaa penseältä, mutta sitä se ei totisesti ole! Tämä on itselleni ehkä paras tila, mitä voin kisapäivän alla toivoa, koska näin pystyn ihan oikeasti nyhtämään siitä kaiken irti ja keskittymään olennaiseen. Tuntuu kuin olisin menossa tavallaan esiintymään, ja tämähän toimii itselläni erittäin hyvin.
Ajatukseen Olympiassa kisaamisesta ehti jo tottua ja turtua Toronto Pron voiton jälkeen aika nopeasti, ja nyt tämä ikäänkuin tuntuu yhdeltä kisalta muiden joukossa. Tässä kisassa ei ole itselleni mitään hävittävää, eikä tästä kilpailusta enää karsita kisaajia kovempiin kilpailuihin, sillä tämä on juuri se kova kilpailu. Tänne minä sekä lisäkseni 12 muuta sarjassani kilpailevaa järjettömän kovaa naista ovat jo tiensä runnoneet kuluneen vuoden karkeloista. Tämän vuoksi olo on aika rento, sillä tämä ei määritä urheilu-urani tulevaisuutta tai tulevia kilpailuita millään tavalla meni sitten hyvin tai jotain sinne päin. Keimailen siis täällä keltanokkana, ja sehän passaa mulle! Paukut itselläni on selkeästi tähdätty vaparin puolelle, ja odotan kyllä huomisen illan finaaleja ja ison O:n finaalilavoja. Mahtista!

Nyt minä painun täällä rapakon takana paikallisella aikavyöhykkeellä unille torstai-illan merkeissä, ja näen unia huomisesta huikeasta ison maailman kisaelämyksestä sekä tämän jälkeisestä myöhäisen illan megamätöistä, jossa ajattelin kikatella sokerihumalassa pronssinen vatsakumpu pullollaan hampparia, irttareita ja jäätelöä Jumpan syöttäen mulle lusikalla lisää niin kauan kuin mahalaukku vain pingottaa tippaakaan periksi. Hei. Ei voi siis olla huono päivä tulossa. Hah!
Ja psst! Kuten edellisessä postauksessa jo vinkkasinkin, niin perjantai-illan finaali pyörii suorana livestreamina lauantai-aamuna 5:00 alkaen Suomen aikaa. Aamuvirkuimmat veijarit voivat bongata kurkkia siis menoa suorana TÄÄLTÄ.

Huikeaa loppuviikkoa täältä jännän ääreltä!

Tsekkaa myös: Huvittavia faktoja Toronton kisasta

Edellinen juttuni: Oon kuulemma Vegasissa – Vlog!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen