Piia Pajunen
Piia Pajunen

MITÄ OLEN AINA VIHANNUT ULKONÄÖSSÄNI

Kaupallinen yhteistyö: Biorion

olen aina vihannut
Tuossa ensimmäisessä kuvassa se on. Se, mitä olen aina vihannut ulkonäössäni niin, että ihan silmissä on kirvellyt. Asia, jossa olen toivonut tuhansia kertoja, että olisin kuin muut. Hiukseni. Takaa miltei lättänät, mutta sen sijaan sivuilta sekä etuosasta täysin hallitsemattomat ja vauhkoontuneet pörrökasat. Tilanne on kuvassa vielä jokseenkin aisoissa, sillä hiuksissa on pohjalla huolella valitut hoitotuotteet, ja ne ovat kuuman föönin avulla föönattu kuivaksi.
Kuinka paljon olenkaan joskus käyttänyt henkistä kapasiteettiäni siihen, että vihasin omia hiuksiani. Yläasteella ja lukion alussa en oikeastaan koskaan pitänyt hiuksiani auki. Kerran lukiossa otin ja panostin, ja vedin suoritusrauta höyryten varmaan puoli tuntia tuota pörröä suoristaen ja painelin kouluun. Siinä kun koulukaveri sitten bongasi mut ruokalassa, ja tuli siihen ihastuksissaan ihmettelemään, että ei vitsit sulla on hiukset auki, tuli eka ihan hyvä fiilis.
Homma kuitenkin kääntyi nopeasti nurin siinä vaiheessa, kun tämä alkoi tivaamaan kovaan ääneen ja toistamiseen, että hän ei vain voi millään uskoa, etteikö noita hiuksia saisi oikeasti suoremmaksi. Tenttaaminen ja päivittely jatkui koko ruokailun ajan, ja tunsin kiukun ja vihan nousevan sisälläni. Lopun päivää pidättelinkin kyyneliä. Ja entä ne lukion bileet, joihin hartaasti suoristelin hiuksiani, ja räntäsateiden kosteuttama ilma pöhäytti hiukset todella suttuiseksi ja näytin aivan hirveältä ja epäsiistiltä narkilta.
Tuntuu oikeasti ihan hullulta, että olen joskus voinut vihata ja hävetä hiuksiani niin paljon. Ja eihän kukaan kasvavana teini-ikäisenä halua olla erilainen ”awww miten söpö leijonanharja”, vaan ihan varteenotettava nuori naisenalku siinä missä muutkin. Olen jo nuoresta ollut tyyliltäni melko sporttinen ja selkeälinjainen, ja siihen ei ihan hirveästi ”skandinaavinen afro” mätsännyt. Hiukset ovat vaikuttaneet itsetuntooni kasvuiässä ihan mielettömästi, ja oikein harmittaa, kuinka paljon painoin itseäni kasaan niiden varjossa.
Tilanne on kuitenkin helpottunut jo ihan sillä, että ensinnäkin löysin lukioaikaoina ensimmäisen kampaajan, joka ymmärsi oikeasti henkisen tuskani (kerrankin jotain muuta kuin ”noihan on tosi söpöt heiii tui tuii”). Toisena auttoivat oikeat tuotteet ja oppi miten hiuksia voisi käsitellä ja hoitaa, ja kolmantena aika. Aika ihan siinä mielessä, että pahin ja oikukkain käkkärävaihe on hieman laantunut ja vielä enemmän se, että olen hyväksynyt hiukseni tällaisena kuin ne ovat.

Nykyään siis oikeasti rakastan hiuksiani. Tai noh. En nyt sano, että niitä ylistäisin, mutta ehkä fiilinkini omaa fledaani kohtaan on enemmänkin neutraali. Teen huoltotoimenpiteet, joita täytyy, ja hiukseni ovat parhaimmassa iskussa ehkä koskaan. Hyväksyn sen, etten voi tietyissä sääolosuhteissa valita avonaisia hiuksia tai laittaa muutenkaan hiuksia samoin kuin kaikki kaverini.
Lisäksi olen jo yli viiden vuoden ajan käyttänyt teippipidennyksiä, jossa (kaiken kukkuraksi) superohuisiin hiuksiini on saatu massaa lisää, ja oikukas pörrökkyys hukkuu helpommin paksun ja kauniin suoran hiuksen joukkoon. Olen jo hetken aikaa hieman haaveillut siitä, että jonain päivänä haluaisin kokeilla olla ilman, mutten tiedä olenko silti tähän aivan valmis, vaikka Salkkareiden ihmissuhdesotkuja oikukkaampi suhde hiuksiini onkin ollut jo tasaisella tiellä vuosikaudet. En ole ehkä vielä halukas kokeilemaan uhkarohkeasti tämän tasapainon vavisuttamista, mutta ehkä vielä joku kaunis päivä.
Hiusten hoitaminen on siis itselläni ollut aivan välttämättömyys, että olen saanut nupin pidettyä viileänä ja karvat ojennuksessa. Hiuksien hoitamiseen ja laittamiseen käytän eniten aikaa ulkoista antiani ajatellen, ja siitä en tingi. Olen nyt kuukauden ajan käyttänyt Biorionin stimuloivaa hoitonestettä päänahalle, ja tämä hoitoneste toimii siis ikäänkuin ripsiseerumin tavoin mutta hiuksissa. Hoitoneste buustaa hiustenkasvua siellä missä se tapahtuu (eli päänahassa tyvestä päin) stimoloiden päänahan verenkiertoa ja raviten hiusta. Näin hius pystyisi kasvamaan elinvoimasempana ja pysymään päässä putoamatta ennen kuin hius olisi edes saavuttanut geneettisen maksimipituutensa sekä auttaisi uusien hiusten kasvua.
Parasta hoitoneesteessä on, että se ei lähmää tai rasvoita hiuksia eikä sitä tarvitse pestä pois, vaan sitä voi (ja sitä suositellaankin) käytettävän päivittäin kätevästä nokkapullosta päänahkaan levittäen. Samalla se on auttanut oman hilseilevän päännahkani kuivuuteen, ja lisäksi sen sisältämät polymeerit antavat tyvelle kevyttä nostetta seuraavan aamuun, sillä levitän tuotteen aina iltaisin. Haluan kokeilla, josko tästä saisi pitkällä tähtäimellä apua noiden omien etuosassa kasvavien järkyttävien hiustenpätkieni kasvattamiseen edes vähän nykyistä pidemmäksi (todisteita lopussa). Lisätietoja tuotteesta löydät TÄÄLTÄ.
biorion hiuspohjan hoitoneste

All in all ja homma puristettuna pähkinän kuoreen omistan siis kolme haastetta omassa hulmuletissäni:

  • Hallitsematon käkkärä
  • Mieletön kasa lyhyitä hiuksia etuosassa
  • Ohut hiirenhäntä

Tällainen kuitenkin olen, ja näillä korteilla on pelattava mitä on. Sen olen kuitenkin oppinut, että oikein hoitamalla ja ehostamaan opettelemalla niilläkin voi päästä yllättävän pitkälle. Suurin osa ajasta toki mulla menee hiukset ponnarilla sporttimeininkien johdosta, ja eilen sunnuntaina YouTuben puolella julkaisemassani MyDay-videossa pääsette vähän tsiikailemaan mun viime keskiviikon päivää aamusta iltaan. Videolla näette vähän mun ja Johanneksen yhtenäistä työskentelydynamiikkaa, otteita valmennushommista ja päivän päätteeksi näytän ihan rehellistä todistusaineistoa mun pätkähiusten järkyttävästä määrästä.

Mikä on sun hiuksissa suurin ongelma? Vai onko olemassa naispuolista ihmistä, jolla ei olisi mitään nihkeää sanottavaa omista hiuksistaan? En meinaan usko, hah! 😀

Tuuheaa alkuviikkoa joka kypärään!

KURKKAA MYÖS TÄMÄ POSTAUS:
Paras irti hiuksista – Lifehackit hiuksille!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (14)

  1. Tuuli

    Pitääkö teippipidennyksiä miten huoltaa? 🙂 Minkälaiseksi oot kokenu elää niiden kanssa,? itsellä on ollut vain klipsipidennyksiä ja mietinkin että mitenhän tuollaset teipit vois toimia 🙂

    • Piia Pajunen

      Teippipidennyksiä pitää aina tietyin väliajoin käydä nostamassa, kun tyveen kiinnitetty teippi kasvaa liian pitkälle oman kasvutahdin mukana. Itse käyn huollattamassa teippejä n. 2-3 kuukauden välein, ja olen todennut teipit todella helpoiksi ja miellyttäviksi, ja sen takia olenkin mennyt niillä viimeiset viisi vuotta. 😀 En siis itse edes huomaa, että teipit ovat päässä. Ja laadukas pidennys kestää todella pitkään, ja samoja hiuksia voi käyttää (omalla kokemuksella) yleensä 9-12 kuukautta. 🙂

  2. Ella

    Mä oon aina ihastellut sun hiuksia! Musta ne ovat aivan ihanat! Laitettuina näyttävät todellakin supersiisteiltä ja huolitelluilta ja sitten vähän vähemmän laitettuina näyttävät just ihanan rennoilta ja semmosilta ”miksi stressata turhasta”
    Ihanaa kesää sulle Piia!

    • Piia Pajunen

      Ei vitsit kiitos! <3 Nykyään osaankin arvostaa hiuksiani ihan eri tavalla, ja siinä onkin ollut paljon tekemistä sen kanssa, että olen opetellut hoitamaan ja käsittelemään niitä oikein. Nykyään osaan siis olla stressaamatta niistä sen enempää. 🙂
      Aivan ihania kesäpäiviä myös sinne!

  3. Sanna

    Mä oon myös aina ihaillu sun hiuksia ne näyttää aina niin hyväkuntoisilta!! Mut kiva, että kerroit omat hiusongelmat, koska mä oon myös kamppaillut samojen ongelmien kanssa… Ohut liuhuletti täälläkin,ja nuoresta asti stressannu miltä hiukset näyttää 🙌😅”kiva” kuulla että en oo yksin 😅 ihanaa kesää!

    • Piia Pajunen

      Ai! 😀 Siis musta tuntuu välillä, että omissa hiuksissani on noissa etuhaituvissa niin paljon hamppua ja kikkarat hiukset ovat muutenkin usein luonteisesti rakenteeltaan kuivemmat. 😀 Tässä taas huomaa, mitkä pinttymät on itsellä omassa päässään versus miten muut asian näkee. 😀
      Ja mullekin hiukset on juuri se asia, joka voi aiheuttaa mulle ”stressiä ulkonäöstä”. Toki nykyään olen saanut tämän lähes kokonaan nollattua, mutta kyllä kun viiden päivän rähjääntyneeltä mökkireissulta palattiin, niin teki oikeasti vähän pahaa katsoa saman iltana itseään salilla peilistä. Ja ihan siksi, että hiukset muistuttivat sitä karmeaa pehkokasaa, mitä teinivuosina, kun en osannut vielä hoitaa ja käsitellä niitä oikein. Traumoja. 😀

  4. Inspiraation etsijä

    Täytyy kyllä sanoa, että en kiinnittänyt hiuksiisi juuri minkäänlaista huomiota, kun aloin seuraamaan sinua ja youtube-kanavaasi. Lähinnä päivittelin, että onpa siinä kaunis Tamperelainen likka varustettuna loogisilla DI-aivoilla 😀
    On kuitenkin kiva huomata, että noinkin ulkoisesti kauniilla naisella on jokin epävarma kohta itsessään, joka sinulla on siis hiukset. Tämä saa aikaan samaistumisen tunteita lukijoissa, kuten minussa, vaikka epävarmuuskohta olisikin poikkeava. Geneettisille korteille ei oikein voi mitään, mutta niillä korteilla on pelattava mitä on saatu. Toimitkin loistavana esimerkkinä siitä, kuinka et anna epävarmuuksiesi lamaannuttaa itseäsi, vaan olet rohkeasti ja menestyksekkäästi esiintynyt, niin kilpailuissa että youtube-videoillasi. Jatka samaan malliin!

    • Piia Pajunen

      Kiitos kauniista sanoistasi ja ihanasta kommentista muutenkin! <3 Nykyään olen kyllä hiuksieni kanssa melkoisen sujut, ja ehkäpä se juuri siksi ei korostukaan. Ja puit asian pirun osuvasti, eli niillä korteilla pelataan mitä kädessä on, ja surkeallakin kädellä voi päästä hämmentävän pitkälle oli kyseessä sitten asia kuin asia. Jokaisella on silti aina ne omat epävarmat kohtansa ja kompastuskivensä, vaikkei ne aina ulospäin näkyisikään, eli ruoho on tuskin koskaan kokonaisuudessa vihreämpää aidan toisella puolella. 😀
      Kiitos vielä ja ihanaa kesää sinne! <3

  5. ellen

    Ohut ja lähes piikkisuora luonnon vaalea tukka täällä…. Näyttää älyttömän helposti likaiselta ja kieltämättä rasvottuu nopeasti juuri sen takia, että menee niin paljon päätämyöten. Hiuksen pinta on myös aika liukas, eli kiiltää normaalistikin helposti saatika sitte vähän likaisena. Vaalea väri (ei oo värjätty) vieläpä tummuu rasvaisuuden myötä. Onneks ne on iän myötä vähän paksuuntuneet siitä mitä olivat koko lapsuuden; ravinnollakin on merkitystä, kun oon oppinu syömään 😀 Muksuna olin huono enkä ymmärtäny ruuan päälle. Samoin oon vähän oppinut mitkä hoitoniksit toimii ja muistanut pitää leikkausvälin tiheämpänä.

    • Piia Pajunen

      Siis vitsi olisin ollut sulle varsinkin nuorempana niiiiiin kateellinen tuosta piikkisuorasta tukasta. Olisin oikeasti tehnyt ihan mitä vaan, että olisin saanut suoran ja lättänän fledan sen leijonanharjan sijaan. 😀 Ja ravinnolla on kyllä myös iso merkitys hiuksiin!

  6. augh

    Musta on jotenkin ristiriitaista, että sanot, että nyt hyväksyt hiuksesi, mutta pidät kuitenkin niitä teippipidennyksiä. Vähän sama kuin: voin hyväksyä pienet rintani nyt, kun mulla on e-kupin silarit.
    Hyvä blogi muuten sulla.

    • Piia Pajunen

      Ihminen on luontaisesti ristiriitaisuuksia täynnä. 😀 Mutta eihän nykytilanteen hyväksyminen poissulje sitä, etteikö nykytilaa voisi (ja kannattaisi) silti ehostaa ja parantaa, jos siltä tuntuu. Rakastanhan minä kehoanikin sellaisenaan, mutta silti haluan kehittää sitä, ja pidän viihdyn hyvin ilman meikkiä, mutta silti tykkään ehostautua meikkipöydän edessä. Toisaalta mullakin on melkoisen pienet rinnat ja hyväksyn ne sellaisena kuin ne on, mutta en pidä niitä edes minkääntasoisena puutteena tai asiana, johon haluaisin muutosta. Varsinkin, kun rintojen muuttaminen kirurgisesti olisi jossain määrin pysyvä muutos, ja esimerkiksi pidennykset saa millä hetkellä tahansa pois ilman mitään muutosta lähtötilanteeseen ja meikit saa joka ilta pestyä pois. 🙂
      Hyväksyminen on musta aina se paras lähtötilanne, jonka pohjalle muutosta voi lähteä rakentamaan. Oli kyse sitten elämäntilanteesta tai ulkonäöstä, niin vihaamisen, pettymyksen, häpeän tms. yli olisi hyvä (ainakin yrittää) päästä, jos haluaa päästä elämässä eteenpäin, ja lähtee tilannetta kehittämään. 🙂
      Kiitos kivasta palautteesta ja mielenkiintoisesta kommentistasi! Tämä todellakin herätti ajatuksia!

  7. Kati

    Pienet kikkakolmoset ja vinkkivitoset on vaan hyvästä jos ne saa itselle hyvän olon aikaiseksi 🤗 joten miksi ei käyttää pidennyksiä jos se saa olon paremmaksi. Itsekin tykkään asfaltinharmaasta väristä hiuksissani kun se on tummanruskeaksi värjätty 😉
    Mie oon ollu melkein aina pitkähiuksinen, paksut ja hyvin ”hevosenhäntämäiset”, nykyisin vähän syö naista kun työn takia pitää pestä niin usein, mut en vaan raaski leikkuuttaa 😑 aikasemmin sanoin värjäyksistä, niin nykysin oon kyllä ollu aika naturel värinkin suhteen -se on se kompastuskivi miun hiuksissa ja mikä ärsyttää! Ne ei oikeesti oo oikein minkään väriset.

    • Piia Pajunen

      Siis nimenomaan. Jos ehostus tekee fiiliksen nimenomaan paremmaksi, niin why not. Ja kun kyse ei ole kuitenkaan mistään perustavanlaatuisesta muutoksesta, niin ei asian suhteen tarvitse tehdä mitään megasuurta ajatustyötä ja pohdintaa. Ainut, mitä voi menettää, on raha, mutta senhän paikkaamiseen sitä töitä tehdäänkin. 😀
      Ja sullekin voin sanoa, että oon ihan vähän kade paksuista ja suorista hiuksista. 😀 Mutta toisaalta, en ehkä enää vaihtaisi omia hiuksiani mihinkään, sillä ne ovat osa minua, ja tekevät minusta juuri tällaisen yksilön. 🙂

Kommentoi »

Comments are closed