MIKSI TREENAAVAN NAISEN PAINO EI SAISI NOUSTA?

Vaakalukema näyttää enemmän kuin pari kuukautta sitten. Tsiisus! Miten tässä näin pääsi käymään?!? Se on jännä, kun tuntuu, että treenaavat miehet taas kilpailevat enemmänkin sillä, että kenellä se vaaka näyttää raskainta lukemaa, ja kuinka paljon massaa saa iskettyä varteen. Naisilla taas homma tuntuu monin paikoin menevän toisin päin. Painolukemaa piilotellaan kuin lottovoittaja voittokuponkiaan, ja toisin kuin treenaavilla miehillä, niin treenaavat naiset taas monesti pitävät kauhun paikkana sitä, kun vaakalukema pamahtaa uudelle kympille.

Kaikkialla jaellaan rasvanpolttovinkkejä ja myydään pikadieettivalmennuksia. Vinkkejä, miten saat itsesi timmiksi ja kiinteäksi. Naistenlehtien kansissa hyppivät silmille, miten saavutat timmin kropan muutamassa viikossa, ja valmiiksi vähärasvaiset kansainväliset instatähdet jakavat tehoikkaimpia kiinteytysvinkkejä vatsan ja reisien alueelle. Kyllähän siinä ristitulessa menee nuppi jos toinenkin sekaisin, vaikkei mitään oikeaa tarvetta painonhallinnalle kohderyhmällä olisikaan.

Vaakalukeman nouseminen helposti yhdistetään nimenomaan siihen lihomiseen. Mutta entäs jos kyseessä onkin lähtökohtaisesti täysin normaalipainoinen, urheilullinen ja itsestään huolehtiva ihminen, joka havaitsee sen digitaalinumeron kasvavan aamulla vaa’an päälle hypätessään? Ollaanko matkalla huonoon suuntaan, epäterveelliseen elämään ja lihomiseen? Vai voiko siinä painolukeman nousemisessa joskus olla jotain hyvääkin?

Asian järkeistäminen lisää ymmärrystä

Mietitäänpä tilannetta näin. Jos esimerkiksi treenaat salilla raskaiden painojen parissa, ja tavoitteenasi on lyödä runkoosi hieman pyöreämpää lihasta ja kehittää ohessa vähän voimatasoja, niin hyväksy se, että se näkyy vaa’alla. Esimerkiksi se kuuluisa kiinteytyminen ei tarkoita automaattisesti pienempää vaakalukemaa. Kiinteytyminen tarkoittaa kirjaimellisesti kiinteämpää kehonkoostumusta, ja vaakalukema ei kerro juurikaan siitä, että kuinka paljon kiinteä lihasmassaa tai lihaksiin pakkautunutta hiilaria ja nestettä paineen muodossa sieltä löytyy.

Salitreenin aloittaessani vuonna 2012 painoni nousi ihan parissa kuukaudessa nelisen kiloa. Samalla pompsahti lihaskin silmiinpistävästi pyörempään ulkomuotoon, kun saatiin pihviin piukeaa painetta ja täytettä myös runsaamman hiilarimäärän kautta. Tähän samaan 2012 vaakalukemaan olen “päässyt” enää vain pitkien kisadieettien lopussa, jossa kehon rasvat on vedetty naiselle äärimmäisen alhaiselle tasolle. Mitään vikaa tuossa aiemmassa elopainossani tai kehonkoostumuksessani ei toki ollut, muttei silti ole ollut ikävä tätä vaakalukemaa. Kaikki tämän elopainon myötä tulleet “sivuvaikutukset” ovat olleet ainoastaan positiivisia, vaikka painoindeksi on tämänkin vuoden aikana käynyt siellä lievän ylipainon puolella, hah! Ei se painoindeksi ota huomioon sitä kehonkoostumusta, joten sinnekin on ihan turha tätä heijastaa.

Sitten se kuuluisa sääntö, että tiettyä kymmenlukua paino ei saa ylittää. Homma on siinä vaiheessa oikeilla raiteilla, kun painolukema pysyy tietyllä luvulla alkavalla. Mistä tämä sääntö on edes riipaistu? Kilogrammakin on vain ihmisen määrittelemä ja standardoima mittayksikkö, joka on vain joskus päätetty tarkoittavan tiettyä painomäärää. Ei ihmistä ole suunniteltu kymmenen kilon välein toimivaksi yksiköksi, ja painoon vaikuttaa niin monta eri yksilöllistä tekijää.

Mistä painonnousu voi johtua?

Mikäli lisäät hiilihydraattien saannin sieltä lievästi alakantista kerrankin sinne riittävälle tasolle, niin ihan varmasti tämä näkyy siellä vaa’alla. Treenatessa tyhjentyneet lihasten glykogeenivarastot täyttyvät, kun hiilari antaa näihin täydennystä. Yksi gramma hiilihydraatteja pystyy sitomaan itseensä jopa kolme grammaa nestettä. Jos tämä pöhötys vielä sattuu kovaa treenaavalla pamahtamaan sinne pihvin sisään, niin eikös se “lihaspöhötys” (joka näkyy pyöristyneenä, paineisena ja täytenä lihana) ole juurikin se mitä haluttiin. Kun siihen päälle tahkoutuu sitä turpoavaa pihviä, niin se saattaa oikeasti painaa siellä vaa’alla ja paljon.

Sitten on nämä mehevät herkkuhetket, joissa “vähän” lähti lapasesta. Hyvältä tuntuu niin kauan, kun seuraavana aamuna pakko käydä tarkistamassa vaa’an päällä ne kuuluisat “tuhot”. Siis kaksi kiloa eiliseen lisää! Ffffuuuu ja nuppi huuruun. Hengitelläänpä nyt hetki. Jos paino pompsahtaa herkkuja pöydät pullollaan notkuvan päivän jälkeeen seuraavana aamuna pari kiloa, niin eipä siinä yhden yön aikana ole samaa määrää silavaa kertynyt maagisesti vyötäisille. Yleensä tällaisten reilumpien mättäjäisten jälkeen paino on nimenomaan sitä pakkautunutta nestettä (monesti urheilevalla jopa siellä lihaksissa) sekä myös sitä rehellistä ruokamassaa suolessa, joka sieltä yleensä lähtee hiljalleen tyhjentymään posliinimööpeliin jo seuraavana päivänä. Plöts.

Jotenkin on musta hieman vääristynyttä, että vähärasvaisen ja tiukassa tikissä olevan sporttisen naisvartalon toinen vaihtoehto on se plösö manaatti kotisohvalla, joka urheilua ei ole nähnytkään. Missä on se käsitys normaalirasvaisesta ja hyvinvoivasta atleettisesta naisvartalosta. En ymmärrä, että “halutaan näyttää urheilijalta” yhdistetään lähinnä siihen, että pitäisi olla rasvat mielellään alakantissa tai painaa puntarin päällä samalla vähän.

Eikö voitaisi vihdoin jo vaihtaa tämä epäjohdonmukainen tavoite siihen, että “haluttaisiin elää kuin urheilija“. Ei kitsastellen ruuan kanssa painonnousun pelossa, kontrolloiden väkisin sitä omaa syömistä hiilareista jatkuvasti nipistämällä, pikadieetein sekä kiintetytyskuurein, vaan tämän sijaan keskittyen siihen suorituskykyyn ja oman kroppansa arvostamiseen sekä siitä oikeasti huolta pitämiseen. <3

Ja jos sinulle on vielä epäselvää, millaiselta eri lajien naishuippujen vartalot näyttävät, niin tsekkaa kuvat postauksestani: “Miltä urheilullisen naisen kuuluisi näyttää?”

Juuri sopivan painoista tiistaita!

EDELLINEN JUTTUNI:
Kun IG-tähti tai bloggaaja kusettaa jengiä

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram