NÄIN TEET ITSESTÄSI TÄYDEN PELLEN

Miten uskallat puhua ison ihmisjoukon edessä? Eikö sua pelota epäonnistuminen paineiden alla kilpailuissa? Noh, ainahan se vähän jännittää, mutta suoraan sanottuna mähän teen pellen itsestäni joka ikinen päivä ja moneen otteeseen. Feilaaminen ja nolot tilanteet ovat itselleni ihan arkipäivää, joten näitä en erityisemmin siksi pelkää.
Minäkin olen ihminen, joka tekee virheitä. Olen ihminen, joka erehtyy. Olen ihminen, joka sekoaa sanoissaan ison yleisön edessä. Olen ihminen, joka kompastuu kilpailutilanteessa ja vetää perslaskun täyden katsomon ja tuomariston edessä. Jep, haha, tervetuloa hei mun elämään! 😀
Olen ihminen, joka osaa nauraa itselleen. Tietty hieman kovemmissa kirpaisuissa voi kestää aina hetki, ennen kuin tästä saa huumoria räävittyä irti, mutta ennen pitkää olen jo heittämässä kevyttä herjaa aiheesta. Jokaisesta (julkisestakin) feilauksesta on kuitenkin aina selvitty, ja tärkein asia, minkä olen oppinut on se, että joko sitä onnistuu tai sitten siitä oppii, ja ennen kaikkea parhaimmassa tapauksessa takataskuun jää huvittavia tarinoita, joille voi sitten nauraa vielä pitkänkin ajan päästä.

Kyky nauraa itselleen on mielestäni äärimmäisen arvokas ja kätevä taito. Sitä en todellakaan ole aina osannut. Olen saanut kuitenkin huomata, että tämän taidon voi todellakin oppia, ja seura tekee kaltaisekseen. Helpottaa myös kummasti haastavien ja pelottavien asioiden pariin hyppäämistä, kun on opetellut hyvässä hengessä sen, että osaa asettaa itsensä naurunalaiseksi. Kilpaurheilu ja sen sisällä vallitseva mentaliteetti on tehnyt tälle asialle omakohtaisesti eetvarttia, ja on tullut opittua, että on ihan okei feilata. Silloin muut saavat makeat naurut, ja niin saat myös samalla sinäkin. Win-win-tilannetta parhaimmillaan!
Ei siis heti kannata vetää viinirypälettä nenään, jos joku nauraa kustannuksellasi, heilauttaa herjaa typeristä luonteenpiirteistäsi tai heittää pientä läpän poikasta mokailuistasi. Tässä on tilaisuutesi. Kiitä ja kummarra, ja jos uskallat, niin heitä hieman vettä myllyyn lisää. Välillä tämä voi olla oikeasti todella terapeuttista ja kehittävää, vaikka alkuun se voi tuntua toki todella kiusalliselta ja jopa ketuttaa takaraivossa. Been there, done that! Tätä mukavuusalueelta poistumista kun muutaman kerran toteuttaa, niin johan se lähtee siitä sujumaan. Vähän sama juttu, kuten pyörällä pikkunatiaisena on tullut kaasuttelemaan. Alkuun niin julmetun vaikeaa ja tahtoo vain kiukuttaa, mutta kun asian oikein oivaltaa, niin sinne se selkärankaan jää, ja alkukankeus unohtuu.

Maailmassa on ihan riittävästi vakavia ja rankkoja asioita, eivätkä ne suu mutrulla siitä mihinkään parane. Itseironia ja naurukaan ei niitä paranna, mutta helpottaa kummasti asioihin suhtautumista. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, eikä siten edes omaa itseään ja vikojaan.
Fakta on se, että tulet mokaamaan asioita aina. Fakta on myös se, että tulet joutumaan noloihin tilanteisiin koko loppuelämäsi ajan. Sekin pitää paikkaansa, että noloja tilanteita pahentaa oikeasti se, että yrität peittää tai piilottaa häpeillyksesi. Toki jokaisella on omanlainen persoonansa, ja kaikille ei sovi kaikki. Tunteitaan voi kuitenkin oppia käsittelemään astumalla epämukavuusaluelle ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. 😉

Itseironista viikonloppua! Boom!

Kurkkaa myös: Kun ilo ja positiivisuus menevät sekaisin

Edellinen juttuni: Etkö palaudu treenistä? Missä vika?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen