Nää on mun synttärit!

Jee! Tänään kilahtaa yksi vuosi lisää plakkariin, ja lähdetään juhlistamaan Jumpan kanssa tätä aurinkoiselle kaupunkilomalle Budapestiin. Niin huippua!
25. ikävuosi oli itselleni aikamoista myllyä. Vuoden aikana on tapahtunut ehkä eniten, mitä minkään muun yksittäisen ikävuoden aikana on tähän mennessä kerennyt tapahtua. Välillä pää ei ole meinannut pysyä menossa mukana, sillä elämä ja omat ajatuksetkin ovat toisinaan yllättäneet aiemmin niin pitkälle rutiineihin ja tiettyyn elämänsuunnitelmaan mielessään sitoutuneen nuoren naisen.
Tuossa juuri viikonloppuna vanhan ystävän kanssa pitkästä aikaa jutellessani tämä muistutteli minua pattiarallaa vuosi sitten käydystä kahvipöytäkeskustelustamme. Ystävä oli kuunnellut monttu auki kuinka selkeä ja pitkälle mietitty suorastaan jäätävän jämpti suunnitelma mulla oli ollut tulevien vuosien varalle. Nyt ei voitu kuin molemmat nauraa tälle ajatuksenjuoksulleni, joka tässä kuluneen vuoden aikana on heittänyt niin komeasti häränpyllyä, ettei tosikaan, hah! Täytyy kuitenkin mainita, että asiat ovat mielestäni vain entistä paremmalla tolalla ja olen onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin, vaikkei tuo huikean menestyksekäs suunnitelmani nyt aivan toteutunutkaan.

Tämän hyväksyminen kuitenkin on ottanut hieman aikaa. Se ei myöskään ole ollut aina helppoa. Kun on elänyt tietyllä mentaliteetillä koko tähän astisen elämänsä, niin tuota ajatusmallia ei ihan sormia napsauttamalla muuteta, vaikka kuinka niin haluaisi. On täytynyt oikeasti itsekin tajuta, että asiat ovat oikeasti todella hyvin, vaikken elämäni näin suunnitellutkaan menevän. Eivätkä ne ole oikeastaan edes todella hyvin, vaan suorastaan erinomaisesti!
Kiitos elämä ja kulunut vuosi kaikesta myllerryksestä sekä risuista ja ruusuista, jotka polkuni varrelle heitit. Kiitos siitä, että seison nyt tässä pisteessä tällaisena kuin olen. Kiitos niistä ihmisistä, jotka edelleen seisovat rinnallani. Elämäni suunnittelemista jatkan kyllä edelleen, koska jossain määrin tarvitsen elämääni suunnitelmallisuuden ja haaveideni tuomaa turvaa. En kuitenkaan aio iskeä tulevaisuuttani pääni sisällä niin jämptisti lukkoon kuin aiemmin. Antaa virran välillä viedä, ja sillä kaikkeen ei voi aina vaikuttaa. Ainut mihin voin itse vaikuttaa, on asenteeni, jolla otan tulevan vastaan, ja miten sen hetkiset korttini aina pelaan. Kyllä tie tekijää vie.

xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Kehonhuolto osana lämmittelynä – käytännön vinkkejä!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen