MITÄ MULLE KUULUU?

Miten ihmeessä ollaan jo siinä vaiheessa vuotta, että reilu viikon päästä starttaa joulukuu? Ihan oikeesti? Noh, ne ketkä mua ovat vähän tarkemmin seuranneet, niin tietävät, että koko kulunut syksy (ja loppukesä) on ollut itselläni aika hemmetin raskas, joten ihmekös tuo, jos ajantaju on vähän ottanut hittiä matkan varrella. Tästä ei nyt tällä kertaa sen enempää, ja tätä kaikkea availen tässä jossain vaiheessa sitten omana osionaan.

Kaikesta kurasta huolimatta tätä tekstiä keittiön pöydän ääressä näppiksen kautta sauhuttaessani voin todeta, että elämä on loppujen lopuksi lähtenyt taas pöhisemään hirveällä draivilla eteenpäin. Yhtäkkiä kalenteri on kuitekin alkanut täyttymään ihan järjetöntä tahtia, ja kalenterin sivut ovat täynnä dediksiä, tapaamisia, treffejä, reissuja ja mitä lie. Voi veljet, kuinka paljon mulle taas maistuu. Niinkun aivan kaikki, ja se sopiva pilke, musta huumori ja väsyneet läpät ovat taas löytäneet arjen keskelle!

Duunit ja opiskelut

Duunipuolellakin pedaali on painettu sopivalla paineella pohjaan. Blogiin olisi suunnitteilla ensi vuodelle vähän uusia kuvioita, ja toivon, että vihdoin niitä pääsisin toteuttamaan. Aijjettä! Valmennusten parissa on kiikarit myöskin jo tulevassa vuodessa, ja alkuviikosta käytiin purkittamassa matskuja 2020 meininkeihin. Käytiin myös tuossa läpi syksyn Prove-valmennusten palautteita, ja vitsit miten hienolta tuntuikaan saada huikea 4,9/5 keskiarvo valmennusten arvosanaksi, ja välillä sai jopa tippa linssissä lukea anonyymien palautteiden vapaan sanan osioita.

Tähänhän olisi helppo tyytyä, mutta ei tämä likka malta, joten oppia olisi tarkoitus imeä aivoihin vieläkin enemmän. Alkuvuodesta saan nasautettua pakettiin urheiluravitsemuksen perusopinnot, ja koska ikinä ei voi olla tarpeeksi hyvä missään, niin ilmoitin itseni taas uuteen valmentajakoulutukseen keskittyen liikkuvuuden maailmaan. Vaikka kaksi vuotta sitten diplomi-insinöörin paperit kouraan saatuani vannoin, että nyt en hetkeen opiskele yhtään mitään, niin ketuiksi meni tämä lupaus, ja onneksi näin! Oppiminen on ihan sairaan koukuttavaa, ja musta on vaan törkeän mielenkiintoista tietää ja osata.

Saatiin koti takaisin!

Elokuussa alkanut putkiremppa sukittamalla meni äärimmäisen vaivattomasti, mutta tähän samaan yhteyteen tilaamamme “näppärä ja helppo” kylppäri- ja vessaremppa ei sitten sujahtanutkaan purkkiin aivan kuten piti. Vaikka pidetään itseämme aika joustavina ihmisinä, niin jossain vaiheessa alkoi vetää pata aivan totaalisesti jumiin, kun remppa venyy komeasti tupla-ajalle, informaatiota ei saa mistään, viikon aikana käy kahtena päivänä joku kaveri tekemässä yhden tunnin homman ja remppa seisoo. Niin ja me täällä seistään kaiken sen remonttisaastan keskellä ilman vessaa, suihkua ja juoksevaa vettä keittiössä viikosta toiseen. Meillä kuitenkin kun koti on myös työpaikka, niin voin sanoa, että panta on ollut hieman kireällä.

Nyt kuitenkin monien mutkien kautta vihdoin ja viimein saatiin koko kämpän läpi vedetyt suojamuovit ja koko kämpän vallanneet rakennusp*skat veks, ja meillä on oma koti takaisin ja tuliterällä kylppärillä sekä vessalla. Aijai! Onhan se kiva, kun kotona ei tarvitse kulkea enää kengillä sisällä, olohuone, eteinen ja keittiö ei ole täynnä kylpyhuonekalusteita sekä kuivausrumpuja ja täällä voi taas elää normaalia elämää. Kuinka luksusta voikaan olla käydä omassa kodissa vessassa ja suihkussa, pyykinpesu onnistuu sekä keittiössä kulkee juokseva vesi. Kylpyhuoneesta puuttuu ainoastaan vielä lasinen suihkuseinä, koska alkuperäinen suunnitelma ei sitten ollutkaan standardien mukainen (ilmeisesti lähelläkään), mutta viimeistä silausta vaille ollaan! Kyllääh!

Onhan tässä vielä järjestelemistä, kun koko kämppä on ollut luokkaa Tsernobyl kesän lopusta asti, ja mikään tavara ei ole päässyt olemaan oikealla paikallaan. Jostain kuitenkin onnistuin riipaisemaan sen joulumielenkin esille, ja joulukoristeetkin on jo kaivettu naftaliinista esille. Myös se olennainen, eli joulukalenteri on myös hakinttu, ja tällä kertaa suuhuni sujahtaa Lindtin suklaata 24 päivänä ensi kuun puolelta. Viime vuonna mentiin salmiakki- ja Lego-kalenterilla (koska en suostu kasvamaan aikuiseksi), ja tänä vuonna piti testata jotain uutta. Mä rakastan joulua!

Housut: TÄÄLTÄ*

Frendien kanssa on myös puuhailtu kaikenlaista, ja lautapeli-illat, syömingit, kimppatreenit ja ihan vain yhteishönöilyt ovat pistäneet piristystä tämän kaamoksen keskellä. Nyt viikonlopuksi itselläni käy nokka kohti Budapestiä, jossa päivät vierähtävät tuomarihommissa fitnessin junioreiden MM-kilpailuissa. Niin ihanaa, kun elämässä on kaikkea järjellistä ja järjetöntä säpinää, ja oon niin taas elementissäni! <3

Miten muuten nappasi tällainen random kuulumispostaus? Ja tuleeko mieleen jotain aihepiirejä tai postaustoiveita, joista haluaisit täällä blogin puolella lähiaikoina lukea?

Muikeeta viikonlopun odotusta just sulle!

LUE MYÖS:
Meidän koti sellaisena kuin se on – Putkiremppa edition

EDELLINEN JUTTUNI:
12 vuotta yhdessä – Miten lähellä olikaan, ettei olisi?

VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset