MITÄ ELÄMÄLTÄ SAA HALUTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Elämä. Simppeli sana. Monimutkainen toteuttaa. Tätä kliseetä, että jokaisen pitäisi elää sellaista elämää kuin itse haluaa, toitotellaan lähes joka suunnalta. Sananhelinältähän se kuulostaa, vaikka siinähän sitä vasta ollaankin asian ytimessä. Mitäs sitten kun tässä mahdollisuuksien maailmassa ei ihan tarkalleen osaakaan sanoa, mitä haluaisi elämällään tehdä? Mitäs jos tietää vain sen, mitä ei halua? Tai mitä kun joka puolella toitotellaan sitä oman näköisen elämän jahtaamista, mutta siitähän saa vain väkisin muiden arvosteluja harteilleen? Eihän se ollutkaan enää niin simppeliä.

Me jokainen olemme erilaisia, mutta piru vie, kun se kepposteleva ihmismieli tuppaa aina lähtemään vertailemaan itseään muihin. Oli se vertailukohta sitten naapuri, työkaveri, kanssaopiskelija, ystävä tai joku random jantteri Instagramin ihmeellisestä maailmasta. Tuolla on tota ja tätä. Pitäisikö mullakin olla noita samoja asioita? Onko tämä väärin, jos haluankin jotain ihan muuta elämältä, mitä kaikki ympärillä tuntuvat haluavan? Heittääkö jotain hukkaan, jos muuttaakin mieltään ja valitsee ihan eri suunnaan?

Pahintahan tässä on, että oma mieli lähtee usein rakentamaan salakavalasti palapeliä näistä kaikista mahdollisista ympärillä silmiin ja korviin tarttuvista tekijöistä. Tuolla on noin mieletön duuni ja ura vaan urkenee, joten kai munkin pitäisi tuohon panostaa. Tuolla on sporttinen kroppa, joten tuollaiselta munkin pitäisi näyttää. Tuo on opiskellut tuota, joten pitäisikö munkin opiskella vähän lisää. Tuolla on niin jännittävän ja eloisen näköinen sosiaalinen elämä, joten kaipa munkin pitäisi tähdätä samaan. Tuolla on niin kaunis asunto ja kai mun pitäisi pyrkiä myös tähän. Tuo tyyppi pystyy noin moneen asiaan menestyksekkäästi, joten kyllä munkin on pystyttävä.

Se, mitä muista ihmisistä usein näkyy päälle päin, on aivan murto-osa todellisuudesta. Monesti me vielä nähdään muiden elämistä ne asiat, jotka me haluamme nähdä. Ei me oikeasti voida tietää yhtään siitä kaikesta, mitä taustalla on. Mitä valintoja kukin on tehnyt? Mitä sellaista hän on jättänyt pois, mitä itse pidän tärkeänä ja tinkimättömänä? Mitä toisen päässä liikkuu? Onko tämä ihan oikeasti tyytyväinen nykytilaansa? Haluaako hän oikeasti elää tällaista elämää, vai pyrkiikö tämä salaa mielessään johonkin ihan muuhun?

Usein sitä lähtee jahtaamaan jotain sellaista, jota ympäristö rivien välistä tai suoraan sinulle toitottaa. Välillä ihan oikeasti onkin hyvä pysähtyä miettimään, että minkä takia mitäkin asioita elämässään tekee. Haluaako niitä pohjimmiltaan ihan oikeasti vai onko paine toteuttaa asioita lähtöisin vaan siitä, että “kaikki muutkin”, “näin kuuluu tehdä”, “mitä muutkin ajattelisivat, jos tekisin toisin” tai “tähän mä olen aina ennekin tähdännyt”. Itselleni tämä kolahti muutamia vuosia sitten todella lujaa vastaan, kun tajusin, että se mihin olen aina ennen halunnut tähdätä, ei yhtäkkiä tuntunutkaan enää hyvältä.

Mun oma henkilökohtainen ongelmani on ollut, että vertaan itseäni aivan liikaa muihin ja yritän vääntää itseäni johonkin lokeroon. Olen yrittänyt pissiä tässä itseäni silmään, ja väittää itselleni muuta, koska toisaalta mä olen ollut aika oman tieni kulkija jo pienestä pitäen. Nuorenakin oli vielä helppoa painella omaa polkuaan, koska näennäisesti pysyi kuitenkin selkeässä “muotissa”. Kävi samat koulut kuten muutkin ja niin päin pois. Aikuistumisen kohdalla olikin jännä huomata, että kun mitään raameja ei ole, niin joutuu oikeasti tekemään oikeastaan kaikki valinnat ihan itse eikä mikään raami sinua ohjaa eteenpäin.

Jossain vaiheessa oli vastusteluideni väsyttämänä myönnettävä, että yritän väkisin iskeä itseäni johonkin muottiin, vaikka siihen ei ole mitään syytä tai tarvetta. Olen saanut rakennettua vaivalla ja riskejä ottamalla vihdoin onnistuneesti oman näköiseni elämän ja arjen, mutta silti koko ajan huomaan tunkevani itseäni oma kehittelemiin sääntöihin, että miten sitä elämää pitäisi elää ja mihin suuntaan sitä pitäisi mennä. Prkl. Avarilla itseään poskelle ja valoja päälle. Eiköhän se riitä, että elän tätä elämää itselleni ja oman elämäni paletti pyörii.