MISTÄ EN PIDÄ ITSESSÄNI? NÄMÄ VAIHTOON KIITOS!

Mistä asiat itsessäni nyppii? Mihin menee omasta takaa välillä hermo, ja mitä ominaisuuksia ilman voisin aivan yhtä hyvin elää? Varsinkin meille suomalaisille tuntuu olevan kummasti helpompi löytää itsestään virheitä etenkin ääneen ilmaistuna, ja itsekehuhan tunnetusti haisee, vaikka mielestäni ihan suotta. Riipaisempa kuitenkin nyt juuri sieltä, mistä se aita on matalin, eli töräytän torvella ne asiat, jotka voisin laittaa itsessäni vaihtoon, hah!

MISTÄ EN PIDÄ ITSESSÄNI?

Se, että ajattelen välillä liikaa. Pyörittelen monien asioiden kaikki kulmat läpi, vaikkei nyt ihan kaikesta aina tarvitsisi. Niin tieto kuin liika pohtiminenkin lisää välillä tuskaa oli sitten kyse omasta työn jäljestä, ihmisuhteista tai elämästä yleensä. Olisi joskus helpompaa olla edes inasen huolettomampi, heh.
Ajattelusta seuraava asia johdettuna on, että sekoitan pohdintaan välillä liikaa tunne- ja järkiperäisiä asioita. Kaikkea kun ei voi ratkaista loogisesti, vaikka omat DI-aivoni pyrkivät ensisijaisesti niin tekemään.
Nimien unohtaminen. Voihan video, kuinka voi olla vaikeaa! Varsinkin monesti tutustuessa uuteen ihmiseen tajuan jo 15 sekunttia kättelyn jälkeen, että unohdin saman tien henkilön nimen kaikessa kättelytäpinässä! Ja tämä korostuu jostain syystä vielä enemmän miespuolisten ihmisten kanssa. Todella noloa.
Ahdistukseen taipuminen. Itsehän en niinkään stressaa, vaan tiukkojen tilanteiden edessä enemmänkin ahdistun, ja se on toisinaan aika kuluttavaa. Toisaalta osaan kyllä päästä tilanteesta yli, mutta olisi välillä kiva mieluummin ihan vain rehellisesti stressata. 😀
Ujous. Tälle kyllä jengi repeilee mulle aina päin kasvoja, koska en välttämättä todellakaan vaikuta siltä. Jännitän silti välillä hirveästi uusia tilanteita, joissa on paljon ihmisiä. Eri asia, jos minulla on selkeä “rooli” (esimerkiksi puhua ihmisyleisölle tai organisoida menoa), mutta jos vain pamahdan vaikkapa juhliin, jossa en tunne juuri ketään (eikä “ohjat ole omissa käsissäni”), niin kyllä muuten ujostelen ja jään monesti tarkkailemaan tilannetta sivummalle ennen kuin alan rentoutua.

Olen huono olemaan yhteydessä. Tämä harmittaa itseäni välillä todella paljon, mutta en jotenkin “osaa” silti tehdä asiaan parannusta. Omaan pienen taipuvaisuuden omaan rauhaani käpertymiseen, ja tästä pienenä aasinsiltana äitini muisteli juuri, kuinka hän välillä oli huolestunut, kun hengailin niin paljon pienempänä/nuorempana itsekseni omassa huoneessani ylhäisessä yksinäisyydessäni. Silti rakastan ystäviäni ja läheisiäni todella paljon, ja ajattelen heitä päivittäin.
Lähdön tekeminen. Aina kaikki jää viimeiseen tinkaan, ja sitten kun tsekkaan, että hyvin kerkeää, niin en löydä joko puhelinta tai avaimia mistään. Toinen vakkarini on tässä, että pakkaan tavarat vahingossa ajatuksissani kahteen eri eteisen lattialla olevaan laukkuun, joista suunnitelman mukaisesti nappaan vain toisen mukaan. Sitten liikenteessä huomaan, että pakkasin kyllä kaikki kamppeet, mutta puolet sinne väärään, joka nököttää eteisessä.
“Laiskuus”. Olen toisinaan ihan samperin laiska, mutta syy, miksi tämä oli lainausmerkeissä, on juurikin se asia, josta en pidä. Teen kuitenkin kokonaiskuvaa ajatellen hirveästi asioita ja painan menemään usein huomaamattani, mutta silti soimaan toisinaan itseäni laiskuudesta ja saamattomuudesta. Aina on meinaan ihmisiä, jotka tuntuvat saavan enemmän aikaiseksi, ja piru vie, kun itseään on aina verrattava juuri niihin.
Venyttäminen viime tinkaan. Äh! Kuinka rasittavaa! Jätän mielelläni kaikki tympeät (tai muuten vaan tylsät) asiat dediksen viimeisiin hetkiin. Ja ei. Mulla ei todellakaan toimi se, että aloita askareet niillä epämiellyttävimmillä, koska muuten viivytän sitä aloittamistakin niin paljon, että päivä menee puoliksi ohi. Tarvitsen mieluummin päästä ensin hyvällä fiiliksellä vauhtiin mukavilla asioilla, ja sitten siinä flow:ssa lähes huomaamatta päätyä niihin shaiba-askareisiin, jolloin saan ne myös tehtyä ihan törkeän hyvällä tahdilla.

Löytyykö muita sielunkumppaneita kyseisistä asianhaaroista? Ja onko susta helpompi kehua itseään ääneen kuin tuoda esille niitä omia huonoja puolia?

Itselleen armollista alkuviikkoa! <3

TSEKKAA MYÖS:
Kukaan ei varoittanut minua aikuisuudesta
& Kehonmuokkausprojektien kadonnut realismi

EDELLINEN JUTTUNI:
Kuinka IG-kuvat hämäävät? Sporttinen vai ei?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram