MILLOIN MEIDÄN HÄITÄ JUHLITAAN JA MITEN?

Kosinnastahan on pyörähtänyt jo yli kuukauden päivät, mutta hääsuunnittelut ovat olleet jo tuossa sivussa vauhdissa jo jokusen tovin. Vaikka hääblogiksi tätä en ole muuttamassa, niin annettakoon tässä vähän esimakua tämän pariskunnan avioliittoaikeista. Bridezillaksi en ole ryhtynyt, enkä ajatellutkaan missään vaiheessa monsterimorsmaikuksi ruveta. Jumpan kanssa ollaan molemmat aika suurpiirteistä, nopeapäätöksistä ja helppoa sorttia. Vatvominen, pikkunippeleistä stressin riuhtominen ja pilkun viilaaminen ei kuulu meidän tapoihimme, ja nopeat liikkeet ja päätökset ovat meillä aina näyttäviä. Hommat kulkevat tällä kaksikolla usein Kummelista tutulla tyylillä:
-Onks tää hyvä?
-Tää on paras.
-Me otetaan tää.

Mies on isommissa asioissa vähän vertailevampaa ja pohtivampaa tyyliä, mutta tämä likka luottaa intuitioonsa aika voimakkaasti, ja harvoin se on johtanut harhaan. Kutsukortit ovat käytännössä luotu, vieraslista hahmoteltu sekä juhlapaikka, kirkko, catering sekä kuvaaja ovat jo hanskassa. Kaasot löytyvät kelkassa, häiden teema on aika selkeästi hahmoteltu ja jopa monet yksityiskohdatkin ovat jo muotoutuneet tuossa ohessa. En tiedä ammunko itseäni jalkaan, kun totean, että helpostihan nämä kemut tuntuvat järkkääntyvän, ja aika kova luotto on, että kekkereistä tulee juuri meidän näköiset ja rennot. Mitään megaisoja överikekkereitä meille ei ole tulossa, ja sopivan näppärät hääkemut ovat enemmän meidän makuumme.
Vihaan snobeilua ja kilpavarustelua yli kaiken, ja totta puhuen pitkäänhän olin jo sitä mieltä, että tämä likka ei perinteisiä häitä tahdo. Kosinta kuitenkin sekoitti pään, ja tässä sitä mennään, että hups vaan hei. Ehkä kaikkein muodollisempia hienostokekkereitä ei meille kuitenkaan tule, ja näin on kyllä kaikki vähänkään meidät tuntevat jo valmiiksi olettaneetkin. Kirkossa meidät kuitenkin vihitään, ja virallisten hommien after partyissä meille kahdelle päivän päätehdelle pääasia on se, että jengillä on hauskaa, meininki on lupsakkaa sekä tottakai ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. 😉

Paljastetaanpa tässä otsikon lupailemana informaation jyväsenä näin lopuksi, että tättärää! Meidän häitä siis juhlitaan heti alkuvuodesta talvikekkereiden merkeissä täällä Tampereella! Olen aina automaattisesti tuumaillut, että kesämorsmaikkuna sitä olla pitää, mutta tuossa heti kosinnan jälkimainingeissa parin päivän höpinöiden pohjalta päätettiin letkeästi riipaista liitto viralliseksi ja tämä likka rouvashenkilöksi jo vähän rivakampaan tahtiin. Olen toiminnan naisia, ja minähän en häitäni jaksa vuotta järjestellä. Odotettiinhan tätä sormusta jo melkein vuosikymmenen verran, joten turhaanhan tässä enää nokkaa tuhistelemaan. Se olisi vähän niinkuin #leivokset2018, ja alle viisi kuukautta siihen, että pääsen marssimaan alttarille tuon elämäni miehen kanssa! Aijai, kyllä kelpaa! <3

Potkua ja pusuja starttaavaan viikkoon!

Kurkkaa myös:
Meidän parisuhteen erikoiset faktat
& Mikset pidä sormusta? Vaihdanko sukunimeä?

Edellinen juttuni: Näin teet itsestäsi täyden pellen

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen