MILLÄ ELÄTÄN ITSENI? TIENAAKO FITNESSAMMATTILAISENA?

Tienaako fitnessammattilaisena? Millä leipäni tulee pöytään? Mitä meinaan nyt valmistumisen jälkeen? Onko tulevaisuus fitness-puolella? Näitä kysymyksiä on tullut tiuhaan tahtiin, ja tämän vuoksi pamautin ilmoille niistä viikon alkajaisiksi ihan oman postauksen. Ainahan on kiva kurkistella sekä tiirailla “kulissien taakse” ja ihmisten oikeaan elämään. Tai en toki muista tiedä, mutta kyllä minua vaan nämä asiat aina jaksavat kiinnostaa muiden kohdalla! 😉
Mitä teet työksesi? Millä elätät itsesi?
Meitsihän on tässä kohta puolentoista vuoden ajan toiminut yrittäjänä, ja elättänyt itsensä sillä (vielä pari vuotta sitten vannoin, ettei musta koskaan tule yrittäjää). Mitä mun yrittäjyys on pitänyt sisällään? Alkuun tuli sekoiteltua valmennushommia sekä blogi- ja someproggiksia kovana kombona, mutta nyt ikään kuin vahingossa olen päätynyt täyspäiväisesti paukuttelemaan blogi- ja somehommia. Tämä ei ollut tavallaan mikään suunniteltu juttu, vaan nämä kehittelin lähinnä alun perin tukemaan kilpaurheilua ja opiskelua, mutta voila, tässä sitä ollaan! Hups vaan hei. 🙂
Mihin ammattiin valmistuit, ja mitä oikeasti se piti sisällään?
Kiskaisin pari viikkoa sitten Tampereen teknillisestä yliopistosta paperit pihalle, ja valmistuin tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Omien kiinnostuksen kohteideni pohjalta painelin menemään tutkinnossani vähän omaa tietäni tekniikan rajoilla. Diplomityöni keskittyi pääsääntöisesti vaikuttajamarkkinointiin brändinhallinnassa, ja kandidaatintyöni sekä diplomivaiheen erikoistyöni osui suoraan johtamisen vaikutuksista työhyvinvointiin. Opiskelukokonaisuuteeni olen muutenkin valkkaillut mm. viestintää, kieliä, markkinointia, projektinhallintaa, tuotannonohjausta, logistiikkaa, kestävää kehitystä ja johtamista, eli aika monipuolinen paletti on tullut plärättyä kokoon, enkä voi valittaa! Mistään en tiedä erityisemmin liikaa, mutta kokonaiskuvan hallintaa ja ymmärrystä riittää moneen.

Onko sun tulevaisuus fitnessissä?
Fitness on itselleni rakas ja tärkeä kilpaurheilulaji, mutta koko elämäni se ei missään nimessä ole, enkä siitä tulojani saa. Rakastan kilpaurheilua, ja voi hyvinkin olla, että tulen tekemään tätä vielä pitkään tai sitten en. Siinä vaiheessa, kun oma ura kisalavoilla tulee tiensä päähän, niin jossain määrin taustajoukoissa varmaan tulen edelleen toimimaan, mutta antaa tulevaisuuden tuoda tullessaan sen mitä pitää. Olen sen sortin likka, että en halua päättää mitään liian pitkälle. Voihan se olla, että riipaisen vielä lavalle viittä vaille nelikymppisenä joskus parin mukulan maailmaan pukkaamisen jälkeenkin ihan vain siksi, että voin. 😀 Antaa tulevaisuuden näyttää mihin päädyn.
Minkä tyyppisiin töihin aiot tähdätä nyt valmistuttua? Miten meinaat hyödyntää tutkintoasi?
Ainakin nyt alkuun elämäni tuskin tulee muuttumaan yhtään mihinkään, koska öh… Miksi sen pitäisi? Olen aika tavoitteellinen ja kunnianhimoinen ihminen, että välillä munkin tekee hyvää ihan vain hengittää ja antaa asioiden rullata. Kyllä näissä päivissä riittää ihan tarpeeksi jo duunia näin intohimoisena yrittäjänä, että tylsää ei missään nimessä pääse olemaan.
Bloggaaminen sekä kaikki sivussa kulkevat sivuproggikset tuntuvat tällä hetkellä minulle äärimmäisen mielenkiintoisilta, ja mulla on ehkä 38 ässää hihassa yrittäjäpuolelta, joihin voisin tässä tarttua, kunhan elämältäni kerkeän, hah! Aina ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea ja olla kaikkea, vaan keskittyä ihan myös siihen elämään. Siinä on meinaan aika paljon muutakin kuin työnteko puhumattakaan kilpaurheilusta. Pidän ainakin omalta osaltani tärkeänä sitä, että kunhan tekee asioita, joista itse nauttii ja pyrkii eteenpäin, niin elämä kyllä vie sinne minne kuuluukin. Oli sitä määränpäätä suunnitellut tai ei.
Saattaa myös ehkä kuulostaa hassulta, mutta olen oikeasti kokenut saaneeni huomattavaa hyötyä dippainssin tutkinnosta bloggaamisen ja sometoiminnan puolella. Rakastan asioiden ajattelua boksin ulkopuolelta ja luovaa sekä kokeilevaa toteuttamista. Pelkkää näppiksen räpyttämistä tämä ei tosiaankaan ole, ja siihen ulospäin näkymättömään taustatyöhön, suunnitteluun, kommunikointiin sekä kokonaispaletin hallintaan kuluva aika ja duunimäärä jaksaa vaan jatkuvasti yllättää jopa itsenikin. Vähän kuten talven tulo suomalaiset autolijat vuodesta toiseen, hah! “Nopea pikkuprokkis” ei meinaan näissä hommissa muuten koskaan ole sellainen. Ainakaan minulla, koska en vaan osaa sutaista asioita kasaan puolivaloilla. 😀

Hyvin pitkään ajattelin, että kaikki suunnat ja päätökset elämässä olisivat jotenkin järkyttävän fataaleja, mutta aika vikkelään sitä sai ihan omin kätösin oppia, ettei mikään ole lopullista tai kovinkaan vakavaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä se tie tekijää vie. Oli haaveena sitten mikä tahansa, ja jos tämän asian eteen töitä tekee, niin kyllä sitä jonnekin päätyy. Voi hyvinkin olla, että se määränpää ei lopulta olekaan se, mihin sitä oli suunnitellut päätyvänsä, mutta tämä voi loppupeleissä olla juurikin se oikea ja yhtälailla varteenotettava (ja jopa luultua parempi) vaihtoehto. Jokaisella on omat haaveensa, prioriteettinsä ja polkunsa, ja menkööt kaikki sitä omaansa, jos sen itse oikeaksi kokee.

Mojovaa maanantaita joka osoitteeseen!

Kurkkaa myös:
Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opiskelu?
& Kutsu mua diplomi-insinööriks

Edellinen juttuni:
Edelleen ne parhaat treenitrikoot ikinä

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen