12 x ASIAT, JOTKA ÄRSYTTÄVÄT IHAN LIIKAA!
Fffuuuu! Aina eivät hommat loksahda kohdalleen sitten millään, ja pata menee jumiin väkisinkin. Arki on toisinaan täynnä aivan normaaleja tai vähintäänkin yleisiä tilanteita, jotka tuntuvat kolahtavan aivosoluihin joka kerta aivan yhtä lujaa. Tänään siis kitistään oikein olan takaa, ja annetaan pienien patoutumien päästä täällä blogin puolella valloilleen! Avautuminen sopivassa kohtaa auttaa meinaan aina, joten sukelletaan siis suoraa päätä näiden henkistä tasapainoa ravistelevien keissien kimppuun! 😀
ASIAT, JOTKA KETUTTAVAT
Pakastemarjojen sulatus mikrossa. Tai oikeastaan, minkä tahansa jäisen asian sulattaminen mikrossa. Eihän se nyt koskaan sula tasaisesti, vaan keskiosa kiehuu siinä vaiheessa kun ulkoreuna on yhä täydellisessä syväjäässä.
Elmukelmun sujahtaminen myttyyn AINA. Siis niinkun joka ikinen kerta! Ihan sama yritätkö leikata saksilla vai käyttää sitä paketin leikkausreunaa. Mytyssä arkki on aina, ennen kuin sen paikalleen saat väkivalloin aseteltua.
Kun sukka tai alkkarit jäävät jumiin pesukoneen luukun ränniin. Miksi nuo pesukoneet ovat ylipäätään suunniteltu niin, että joka kolmas kerta ainakin yhdet stringit löytyvät litimärkänä mutta peseytymättöminä jumista luukun sisäpuolella.
Puuron räjähtäminen mikroon. Muutenkin olisi jo valmiiksi kiire ja kaiken lisäksi nälkä!
Saat treenin valmiiksi ja olet poistumassa pukkariin, mutta kuulokkeistasi pamahtaa raikaamaan Daruden Sandstorm. Eiii! Ei vaan voi poistua pukkariin kesken näin eeppisen biisin, vaikka kotiin olisi jo kiire! Miksei tämä voinut kajahtaa kesken raskaimpien kyykkysarjojen tai lämmittelyn päästessä vauhtiin? Siis miksi!??!
Kun netti päättää tehdä tenät kesken kriittisen hetken. Enhän mä olisikaan halunnut katsoa tätä Netflix-sarjan jaksoa loppuun.
Kun mikä tahansa teknologia ei toimi. Muistikortti päättää tehdä äkillisen työnseisauksen, puhelin lagaa totaalisesti ilman järkevää syytä tai kuva päättää kääntyä joka kerta väärinpäin vaikka yrittäisit mitä. Kännykkä ei suostu avaamaan laduttua tiedostoa, ja sähköpostin mobiiliversio ei vain toimi sujuvasti koskaan. Fffffuuuuuu!
Uuden pussilakanan saaminen kohdalleen. Mikään ei toki voita sitä fiilistä, kun illalla saa pujahtaa putipuhtaiden lakanoiden väliin vetelemään hirsiä, mutta miksi se vaihtaminen on aina niin hanurista. Hirveän työlästä nyheeräämistä yrittää saada se pussilakana peiton päälle paikalleen, ja aina se pussilakana jää rullalle, vaikka kuinka yrittäisi ravistella.
Raaka kananmuna putoaa lattialle. Jep. Tarvitseeko sanoa enempää?
Kotoa lähtiessäsi kännykkä, lompakko ja avaimet ovat kadoksissa. Kaikki taskut ja laukut vauhdilla ympäri ja kiireessä heittelet kaikki sanomalehdetkin ympäri, jotta nämä löytyisivät. Joka kerta sama juttu, ja taas ollaan myöhässä. Hups.
Jalkatreenissä levypainojen takaisin laittaminen. Eih. Miten voi joka kerta ollakaan niin rasittavaa ja raskasta rääpiä se jalkaprässi tyhjäksi, mutta teet sen silti, koska et halua olla se salin mulkvisti. Näitä painot laitteisiin jättäviä meinaan löytyy jo ihan tarpeeksi… Toinen ärrr.
Kun Aamulehti tipahtaa postiluukusta suoraan tahmean koiranp*skan päälle. Kiva. Tämän jälkeen toki tajusin siirtää koiranpennun pissialustan paikan vähän sivummalle postiluukun alta. Heh. 😀
Löytyykö ketään sielunkumppaneita? En meinaan millään usko, että olen paininut näiden jokaisen kanssa täysin yksin, hah! Noh, aika hyvin saa kuitenkin olla elämässä asiat, jos nämä asiat ovat päällisin puolin mielessä, joten tyhjennetyllä mielellä uuden viikon kimppuun niin että lävähtää! Parempi ottaa arjen pienistä tai isoistakin kurakeisseistä kaikki huumori ja hupi irti, sillä eipä tuo elämä niin vakavaa ole. 😉
Pitkäpinnaista ja surkuhuipaisaa viikon vaihdetta!
Kurkkaa myös:
Parhaimmat farkut treenatuille jaloille?
& Mitä pitäisi ymmärtää “sopivista” kalorimääristä?
Edellinen juttuni:
Miltä ruoka-annokseni näyttävät? 8 x Arkiruokaa!
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Puuron räjähtäminen mikroon, jotenkin niin hyvin tuttua. Ja niin käy ihan hävyttömän usein!
Siis äläpä! Nykyään lähes joka kerta tulee pyöräytettyä puuro hellalla, mutta auta armias, jos joskus tuleekin iskettyä kulho mikroon, niin velliä saa keräillä joka kerta sieltä mikron lautaselta… 😀
Tällä hetkellä en voi samaistua kuin kyykkypainoihin, puuron oon suosiolla siirtynyt keittämään kattilassa :Dd ja myönnetään, onhan mulla tavarat aina hukassa ja niiden etsiminen viivästyttää lähtöä vaikka kuinka kuvittelee valmistautuneensa ajoissa…
Siis mäkin vedän nykyään puuron kattilassa juurikin tuon takia (+ sen, että siitä tulee pirusti parempaa hellalla kuin mikrossa). Ja tuo painojen takaisinräkkääminen kyllä puuduttaa joka kerta, ja tuntuu raskaammalta kuin viimeinen sarja kyykkymasiinassa. 😀