KISAPREPPIHOMMIIN! OLYMPIA 2017 ON KÄSILLÄ!

Nassut ja tossut kohti syyskuuta, ja maanantaina lähdetään hiljalleen hiipimään kohti Las Vegasia ja vuoden 2017 Olympiaa! Se olisi sitten 9 weeks out ja boom! Tässä strategisia mittoja ja kevään statistiikkaa perjantai-iltana ohimennen tutkailtuani totesin, että nyt näyttää tilastokäyrät siltä, että parempi olisi prepille lähteä jo nyt yhdeksän viikkoa ennen Las Vegasin kinkereitä, ettei kisakuntoon tulisi hoppua. Mieluummin laskettelen tuttuun tapaan elämän ohessa vaadittavaan lavakuosiin, kuin pinkoisin hanuri ruvella väsypäissäni, mutta sekin tietty onnistuisi, jos sitä vaaditaan, hah. 😀
Lisäksi jos ollaan hyvässä vauhdissa, niin aina voi tankata, eikä tuossa keväälläkään haitannut yhtään huitoa joka viikko jäätelöä huiviin lusikan vain viuhuessa ja hanurin kavetessa samalla rusinaksi. Pajulahden luuri siis piippasi eilen, ja suit sait sukkelaan todettiin, että maanantaina lähtee, vaikka viikko piti vielä alunperin venailla. Mutta sitähän tämä touhu on, että mennään päivä tai viikko kerrallaan, ja katsotaan mitä tapahtuu. Kukaan ei voi etukäteen tietää, miten kroppasi tulee reagoimaan. Jatkuvaa ihmiskoettahan tämä on.
Käytännössä elämään nyt ei sen suurempia muutoksia tule, muuta kuin vähän tarkemmin tulee valikoitua ruokatorvesta alas uppoavat appeet ja porraskone lähtee sauhuamaan pitkästä aikaa. Niinhän se meni keväälläkin, että pari viikkoa ennen Torontoa vähän säikähdin, että ai samperi nythän sitä ollaan oikeasti kohta reissun päällä, kun homma meni sellaisessa hujauksessa vähän kuin huomaamatta elämän touhujen ohessa. Muutenkin yhdeksän viikkoa on yksi kikkelin luikautus, eli palataan isommalle puurokulholle aika pian sitten syyskuussa, heh. 🙂

Aika innolla lähdetään tästä siis Olympia-lavoja kohti suuntailemaan, ja itseasiassa tällä viikollä pääsin vihdoin ja viimein Toronton jälkeen paukuttamaan vapaaohjelmaani ja antaumuksella. Vähän äimänä oli tämä likka, kun fyysinen kunto riitti kuin riittikin kokonaisen (ja vielä onnistuneen) kaksiminuuttisen akrobaattisen spektaakkelin riipaisemiseen ja vähän isommalla elopainolla. No toki siinä basson loppupamauksen jälkeen vähän sai kontata, keräillä keuhkoja lattialta ja miettiä miksi elämälläni tällaista teen, mutta piru vie, sehän kulki! Vapaaohjelman puolesta hommahan on valmiiksi kuosissa, ja se onkin se oma ässäni omassa kisapaketissani syksylle.
Ja ei. Tietämättömille tiedoksi, niin voittoa sieltä ei lähdetä hakemaan. Vaikka Torontostakaan en uskonut sitä nappaavani, mutta tuo on sitten jo aivan eri tason kinkerit. Sinne selvinneet ovat jokainen jonkun pro-skaban voittajia, ja osalla saattaa olla jo 10 Olympiaa takataskussa, joten siellä sen vuoksi harvemmin kovinkaan keskinkertaista naista lavalla näkyy. Jos omat rahkeeni eivät Torontossakaan riittäneet fysiikkakierroksella kuin kolmannelle sijalle (vaparista tulevat 2/3 pisteistä sitten siivittivät voittoon), niin tuolla ei ihan ensikertalainen kertaheitolla ykköspodiumille kiipeä. Ehkä realistiset tavoitteet voisivat olla siellä top 10 puolella, koska top 5 sakkiin mulla on tuskin mitään asiaa.
Mikään ei toki ole mahdotonta, ja matkassa on monta muuttujaa, mutta käydään nyt nuo kisat ensin, ennen kuin ensikertalaisena lähdetään mitään povaamaan. Onhan mulla plakkarissa viime vuodelta Columbuksesta Arnold Internationalin huikea 11.sija, eli siitä lähdetään kiipeämään ylöspäin, hah! 😀 Toki silloin vapari oli selkeästi “amatöörimäisempi” (video täällä), sain viisi viikkoa ennen skabaa kipsin pois jalasta, vaparissa vedin lavalla komean perslaskun, kunto oli selvästi raakileempi ja likka muutenkin vasta tokenemassa aika tiukasta burnoutista muun elämän haasteiden suhteen. Noh, selittelyjä on turha keksiä, ja paketti oli yksinkertaisesti kokonaisuudessaan aika paljon heikompi tällöin ihan ilman muuttuvia tekijöitäkin.

Realistinen tietoisuus omista mahdollisuuksista Las Vegasin lavoilla ei kuitenkaan hetkauta itseäni millään lailla, sillä oma arvostus osuu kyllä lavojen kovemmille konkareille ja tiukimmalle kärjelle. Kyllä sitä draivia ja kunnianhimoa löytyy silti ihan riittävästi omasta takaa, että sitä tarvitsisi sijoitustavoitteilla ja kylillä huutelemalla tekemällä tehdä. Muutenkin typerä lähteä huutelemaan, jos ei koko kinkereistä ole vielä minkään tason näyttöä, niin käydään nyt ensin, ja katsotaan montako naista onnistun taakseni jättämään. Kaikki on kotiinpäin, ja enhän minä nyt herranisä sinne nöyristelemään lähde. Sen pystyn jo ääneen sanomaan, että tiedän olevani ihan kohtuu hurja likka, ja se riittää tuolla mihin riittää tällä kertaa. 😉

Veikeää viikonloppua!

Kurkkaa myös: Miltä näyttää vaparifitness treeninä?

Edellinen juttuni: Protskukorneri – Superkevyt ja kuohkea marjasmoothie

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen