MITÄ KUULUU? Hajoilun ja fiilistelyn tasapainossa

Tänään mulle kuuluu hyvää. Itseasiassa tosi hyvää. Valehtelisin, jos väittäisin, että kotimotissa oleminen ja yleinen tilanne ei olisi alkanut nyt tällä viikolla vaikuttamaan omaan jaksamiseen ja mielialaan. Villisti kyllä veikkaisin, etten tosiaan ole ainut. 😀

Tälläkin viikolla moni asia meni aivan uusiksi, ja tähän postaukseen en saa mahdutettua näitä kaikkia. En haluaisi tässä tilanteessa muutenkaan hirveästi viljellä kitinää ja negaamista, mutta otan alkuun pientä tuntojen päästelyä ja päälle sitten vähän huikeita tempauksia, joita ollaan miehen kanssa riipaistu ilmoille. Ja koska tänään taas tuntuu elämä paljon valoisammalta ja on taas helpompi hengittää!

Ka-pufff.

Kotona siis ollaan eikä meinata, olo alkoi tässä viikon edetessä olemaan aika to-del-la väsynyt. Perjantai-iltana rehellisesti sanottuna alkoi kasaantua moni asia kerralla tunteisiin. Alkoi puristaa ja tuntui tosi pahalta. Itketti. Ehkä se, että oikeasti alkoi realisoitua se fakta, että tässä voidaan hyvinkin olla vielä pitkään. Jos kahvilat, baarit ja ravintolat suljetaan toukokuun loppuun asti, se käytännössä merkkaa sitä, että oletus on, ettei muutenkaan liikuta tässä parin kuukauden aikana ihmisten ilmoilla. Ei siis juuri näihin kohteisiin nyt hinkua olisi, mutta ihmisten kanssa kontaktiin. Muidenkin kuin miehen ja koiran, mutta onneksi he ovat. ♥

Samalla perjantai-iltana alkoi purkautua parin viikon totaalinen ylikuormitus ja alle jo kuukausitolkulla kestäneet uniongelmat (koska raskaus terrorisoi unet multa ihan täysin). Kun useampanakin yönä unta oli riittänyt vain neljäksi tunniksi, ja työpäivät kestäneet 10-14 tuntia kaksi viikkoa putkeen yhtä vapaapäivää lukuunottamatta, niin ei ihme, että alkoi tuntua. Näin yrittäjätaloutena kun ei sinänsä ollut vaihtoehtoja jäädä tuleen makaamaan, ja oli tempaistava keinot, miten seivata meidän kevään toiminta ja tulot.

Onneksi älytöntä taloudellista kriisiä ei ollut uhkana (koska ollaan jo pitkään pyritty puskuroimaan taloutta), mutta ehkä enemmänkin vastuu toimia tilanteessa vastuullisesti ja huolehtia myös siitä, että asiakkaille olisi tarjolla tiukassakin tilanteessa hyvinvointia tukevaa toimintaa tuntui painavan vaakakupissa todella lujaa. Ja tietty pitää taloudellista puskuria yllä myös vauvavuoden ajan. Tunnolliselle luonteelle koko tilanne oli aika iso paukku, kun olen ihmisenä (ja yrittäjänä) vähän turhankin tunnollinen, haluan hoitaa asiat viimeisen päälle sekä oikein (ja mielellään paremmin kuin hyvin).

Olen siitä aivan järjettömän tyytyväinen, että onnistuimme nopeilla toimilla, hulluilla päähänpistoilla sekä heittäytymisellä seivaaamaan tilannetta, ja olen niin äärimmäisen kiitollinen ja huojentunut, kuinka fiilareissa jengi on ollut tästä kaikesta. Kyllähän se silti on kuormittanut mieltä todella paljon, sillä koko ajan on joutunut keksimään ratkaisuita uusiin eteen tulleisiin asioihin. Ja kun päätöksiä on pitänyt tehdä nopeasti, vaikkei edes ole voinut varmaksi tietää, minkä pohjalta niitä päätöksiä tehdään. Onhan tilanne todella epävarma tällä hetkellä koko Suomessa ja maailmalla.

hajoilun

Ja sitten se preggo-lyfe sekä menetyksen taakka

Oma mausteensa tässä sopassa. Ei tässä ehkä normitilanteessa mitään, mutta näin jo pidemmällä raskaana ollessa moni asia alkaa vaikuttaa ihan käytännön puolesta erilailla. En siis tarkoita mitään ”hormonihöyryjä” (päinvastoin mä koen olevani seesteisempi näin paksuna), mutta näitä availen ehkä tarkemmin omassa postauksessaan. Kuitenkin monia hyvinvoinnin henkireikiä sekä oikeasti itselleni ja meille tärkeitä raskauteen ja lapsen tuloon liittyviä asioita on jouduttu perumaan tai muovaamaan uusiksi tämän viikon aikana.

Esimerkiksi meille varattu synnytykseen valmistava pelkopolikäynti vaihdettiin puhelinajaksi, vaikka iso merkittävä osa peloista liittyy nimenomaan Taysilla käymiseen aiempien ikävien kokemusten vuoksi. Taysin synnytysosaston tutustumiskierrokset ovat myös kokonaan nyt pistetty jäihin (mikä olisi ollut meille todella tärkeää taustojemme vuoksi), ja katsotaan miten käy meidän synnytysvalmennuksen ja monen muun tukitoimen, jolla olen ”puskuroinut” omaa hyvinvointia tässä raskauden aikana.

Vaikka kyllähän tässä varmasti pärjäillään, ja tiedän selviytyväni tilanteesta kuin tilanteesta, niin silti edelleen nuo aiemmat kokemukset tuovat tiettyä varjoaan ajoittain moneenkin. Pienetkin jeesit näissä varmasti karistaisivat monta ahdistuksen ja pelon lähdettä, mutta nyt niitä ei välttämättä ole mahdollista toteuttaa ollenkaan. Ainakaan siinä muodossa, jota oikeasti kaipaisimme. Ja kun kyljessä kulkee edelleen myös suruprosessi ja kova kaipaus esikoistamme kohtaan, niin välillä tunnekuorma on aikamoinen, kun kipeästi tarvittu tukiverkosto alkaa rakoilemaan.

Onneksi tässä on vielä 16 viikkoa aikaa, mutta selkeää silti tässä alkaa olemaan jo se, että erikoisjärjestelyitä vaaditaan Suomessa vielä todella pitkän aikaa. Ei vain vähän yli pääsiäisen. Mutta tällä mennään, ja parhaammehan tässä tilanteessa kaikki tehdään. Pääasia on, että pienellä kaikki hyvin, ja tätäkin kirjoittaessa tuo potkii jo täydellä voimaa kummun läpi. Miten huojentava ja rahoittava tunne.

No vähän mä voisin fiilistelläkin.

Koska alussa jo mainistin, niin tänään tuntuu jo eilisen vapaapäivän jäljiltä olo huomattavasti kevyemmältä. Onnistuin nukkumaan perjantain ja lauantainvälisenä yönä yli seitsemän tuntia (oohh yassss), ja vaikka viime yönä taas unet jäivät reilu viiteen tuntiin, niin olo on silti melkoisen seesteinen.

Bongattiin myös eilen läheisestä e-sports-kahvilasta huikea tarjous, jossa kahvilasulun ajaksi he vuokraavat 100 eurolla kuukaudeksi aivan tuliterässä olevia tietokoneita pelaamistarjoukseen kaikkien herkkujen kera! Riipaistiin vähän elämään piristystä, ja käytiin roudaamassa meille molemmille omat masiinat täältä jyreine pelituoleineen ja kuulokkeineen. How cool is that! Tänään sunnuntai-iltana meillä lähteekin Call of Duty Warzone-parisuhdelanit työhuoneesta liikkeelle, ja repeilen tälle jo etukäteen ääneen. 😀

Tai no ei sillä. Olen ollut jo pikkulikasta lähtien kova pelaamaan tietokoneella isoveljen opeissa, ja vielä reilu parikymppisenä päästelin aika antaumuksella Battlefield Heroesia liipasinsormi herkkänä. Tottakai myös The Simsin pelaamisen olen aloittanut jo pattiaralla 10-vuotiaana legendaarisesta ykkösversiosta fanaattisena tykittäen sekä strategiapeleillä on hiottu pelisilmää kuntoon. Onpas mullakin ollut harrastuksia. Muutakin kuin urheilu.

Hupullinen kevättakki: *TÄÄLTÄ

Ja vaikka tämä kellojen siirto on omasta mielestäni yksi peräsinreikä, niin täytyy myöntää, että vähän höllii ajatus siitä, että valoa riittää iltaisin entistä pidempään. Tulee tekemään gutaa mielelle näissä olosuhteissa, ja hei. Positiivisena puolena on todettava, että onneksi korona ei hyökännyt marraskuun kaamoksessa! #winning

No mutta. Kannattipa murehtia ja antaa tunteiden tulla tuossa viikonlopun alla. Nyt on taas niin paljon helpompi hengittää. Miten siellä on viikko mennyt? Onko tilanne vaatinut siellä isompia sopeutumisia vai kulkeeko kuin rasvattu?

Paukkuja uuteen viikkoon just sulle! ☀️

LUE MYÖS:
Raskaus Q&A – Himot, ruokavalio, nimet ja muut?

EDELLINEN JUTTUNI:
9 x Hyvät lautapelit aikuisille (ja perheille)

VALMENNUKSET:
Prove by Piia Home Edition valmennus – Vielä kerkeät!

Kommentit (6)
  1. Oon suorastaan yllättynyt miten helppo tähän kaikkeen on ollut sopeutua. En ehkä tykkää tehdä töitä kotoa, mutta onneksi voin sen tehdä ja arki rullaa kutakuinkin normaalisti. Kaikkien harrastusten peruuntuminen toki harmittaa suuresti, mutta olen myös huomannut nauttivani ulkoilusta aivan eri tavalla kuin aiemmin. Onneksi olen aina viihtynyt kotona hyvin ja paikasta toiseen yksin muuttaneena tottunut yksinoloon ja ystävien kanssa yhteydenpitoon eri sovellusten kautta. Huoli tilanteesta on toki suuri, mutta ei onneksi mikään ylitsepääsemätön. Kyllä tästäkin selvitään!

    En ole osallistunut teidän valmennuksiin tänä keväänä, mutta vanhat matskut ovat tallella ja sieltä oon inspiraatiota välillä hakenut. Ne on edelleen täyttä rautaa. Oon kaikille niitä kehunut ja olen äärettömän ylpeä teistä ja siitä, kuinka nyt tartuitte tuumasta toimeen ja loitte loistavan konseptin äkkiä ja haastavaan tilanteeseen. Hyvä te!!

    1. piiapajunen
      31.3.2020, 10:30

      Ihana kuulla! <3 Ja ehkä itsellä tämän kaiken isoimman ”lisämausteen” tuo tämä raskaus, sillä yhtäkkiä siihen liittyviin asioihin on tullut niin paljon muutosta. Normaalisti tuulettaisin tässä tilanteessa päätä lenkkipolulla painellen 2-3 kertaa viikossa, treenaisin käsilläseisontaa ja notkeusakrobatiaa sisällä, ja kotoa käsin kun muutenkin tehdään miehen kanssa päivät pitkät töitä, niin ei tuntuisi varmaan hirveästi missään + saisin nukuttua sen 3-4h joka yö enemmän 😀

      Tietty paineet yrittäjänä olisi edelleen ja pitkiä päiviä silti tässä tilanteessa, mutta hoituisi varmasti kevyemmin ”tukitoimintojen” ja esim unen ollessa kunnossa. 😀 Ja voi vitsit, kiitos sulle ihan järjettömän upeasta palautteesta, ja oikeasti lämmittää täällä päässä mieltä ihan julmetusti <3 KIITOS ja aivan ihanaa kevättä sinne! Nautihan sinä ulkoilmasta, upeista kevätkeleistä ja kotoilusta! <3

  2. Kaikki hyvin täällä <3 on ollut ajatukset aika solmussa pitkän aikaa mutta nyt viikonloppuna ollut tosi pirtee ja energinen fiilis, ja oon nauttinut auringosta kovasti<3

    1. piiapajunen
      31.3.2020, 10:43

      Aivan ihana kuulla! <3 Ja solmuja tulee välillä ja kun niitä hetken uskaltaa pyöritellä, niin usein kummasti helpottaa! Nautihan näistä upeista keleistä, ja nyt pääsee ainakin ulos nauttimaan <3

Kommentointi suljettu.