EN HALUAISI ELÄÄ HÄÄPÄIVÄÄMME UUDESTAAN

Monesta tuutista saa aina kuulla, kuinka ihana hääpäivä morsiammella ja sulhasella olikaan. Kaikki oli täydellistä, paikalla olivat juuri ne tärkeimmät ihmiset ja päivä oli unelmien täyttymys. Puhutaan, kuinka haluttaisiin elää se mahtava, rakkaudentäyteinen ja ikimuistoinen päivä uudestaan. Mitä jos sellaista fiilistä ei kuitenkaan itselle jäänyt? Mitä jos päivä olikin ihan mahtava, mutta that’s it, ja ei sitä erityisemmin tarvitsisi repeatilla uudestaan elää tai aikakoneella uudestaan kokea, vaikka saisi?
Ennen kosinnan kolahtamista omalle kohdalleni mulla oli pitkään fiilis, etten välttämättä haluaisi järjestää mitään perinteisiä häitä. Ajatus siitä hirveästä kilpavarustelusta, tietyistä “standardeista” sekä siitä, että päivän kuuluisi olla täydellinen tuntui lähtökohtaisesta ahdistavalta ja tukahduttavalta. Paineet onnituneista, näyttävistä sekä rakkaudentäyteisistä juhlista tuntuivat tukahduttavan ne häidet parhaimmat puolet. Ja toisaalta. Entäs jos ne parhaat puolet jäisivätkin vaisuiksi? Mitäs jos ne häät olisivatkin vain ihan kivat tai pahimmassa tapauksessa eivät tuntuisi miltään?
Toki ääni kellossa muuttui siinä vaiheessa, kun vajaan kymmenen vuoden seurustelun jälkeen se kosinta pamahti yllättäen eteeni, ja huomasin kuitenkin haaveilevani niistä “oikeista häistä”. Päätin heittää romukoppaan kaiken sen, mitä häistä olin omassa kupolissani ajatellut, ja järjestää tulevan aviopuolisoni kanssa juuri meidän näköiset häät. Sellaiset todellakin saatiin, vaikka monessakin kohtaa loppupeleissä huomasin haluavani vaalia ainakin osittain niitä perinteitä.


Suunnitteluvaiheessa kuitenkin huomasin, että omassa kupolissa oli edelleen hieman ristiriitaisia viboja. Hääblogit, häälehdet ja some kun toinen toistaan toitottavat vain niitä mielettömiä kertomuksia ikimuistoisesta päivästä, johon haluttaisiin palata uudestaan. Oli niin rakkauden täyteistä, ja kaikki oli täydellistä. Ei sillä, ettenkö uskoisi näihin jaettuihin fiiliksiin. Ei myöskään sillä, ettenkö itse olisi nauttinut suunnattomasti tuosta meille tärkeästä ja ihanasta päivästä. Entä jos ne häät eivät alunperin olleetkaan nyt niin merkittävä etappi itselle? Entä jos yksi syy järjestää kunnon häät olivat se, ettei ainakaan jäisi myöhemmin kaduttamaan, että oikeita häitä ei ikinä järjestetty?
Meidän hääpäivä oli totta tosiaan ihan mahtava. Jatkuvaa tajunnanräjäytystä ja toinen toistuvaa ilotulitusta se ei tarjonnut, mutta hauskaa meillä piru vie oli ja pari kyyneltäkin tuli tirautettua muutamaan otteeseen. Kolmeen asti jatkunut krebaaminen tanssilattialla DJ:n iskiessä musalla, strobovaloilla ja savukoneella parastaan oli ihan huippua ja parasta oli jakaa päivä meille tärkeiden ihmisten kanssa. Huutonaurua ja huikeita tilanteita, eli kaipa sitä voisi sanoa, että aivan täydelliset kekkerit juuri meille.
Tuon talvisen tammikuun juhlapäivää edeltynyt vuosi oli toisaalta ollut melkoista tykitystä, ja takana oli kuluneen vuoden varrelta jos monen moista merkittävää ja ikimuistoista päivää sekä erilaisia elämän etappeja (ehkä vähän liiankin keskittyneesti yhdelle vuodelle). Yhtään sen enempää tuon hääpäivän arvoa ja merkitystä latistamatta, niin tämä kyseinen päivä lukeutui yksinkertaisesti yhdeksi näistä mahtavista ja ikimuistoisista kokemuksista, jossa jokaisella on oma merkityksensä meidän molempien elämässä. Meidän hääpäivämme ei siis ollut “paras päivä ikinä” elämässäni, enkä ole ihan varma sujahtaako se suoraan edes top 3:een (aika lähellä toki). Silti muistoissa se säilyy aina erittäin tärkeänä ja ikimuistoisena päivänä ja merkkipaaluna meidän kahden yhteisessä matkassa.

Postiluukusta ja kavereiden käsistä on sujahtanut jo useampi hääkutsu tälle tulevalle kesälle, ja näihin painellaan mieheni kanssa huikeilla fiiliksillä juhlistamaan tulevien avioparien ikimuistoista päivää.  Näin jälkikäteen ollaan meinaan miehen kanssa molemmat yhtä mieltä siitä, että onneksi ne omat häät on jo juhlittu. Oli niiden järjestämisessä oma rumbansa, ja nyt voidaan onneksi huokaista helpotuksesta, ettei jäänyt enää tälle kesälle järkättävää, vaan “hoidettiin homma alta pois” jo keskellä talvea puolen vuoden varoitusajalla, hah! Hyvillä mielin siis muistellaan omaa hääpäiväämme, mutta ei niinkään kaiholla, ja voidaan keskittyä nauttimaan läheisten tärkeistä päivistä ja rakkaudentäyteisestä häähumusta nyt toisenlaisessa roolissa. <3

• Naimisissa! Huhheijaa, mitkä häät!
• Sukunimeni nyt? Vihkisormukseni ja hääpukuni?
• Meitsin häälook – Meikki & hiukset
  
• Meitsin hääpuku – Millainen ja miksi?
  
• Meidän häät – Ne pienet ja isot yksityiskohdat

Pusuja alkavaan viikkoon!

Edellinen juttuni:
Hyviä Netflix-sarjoja? 6 Tärppiä jakoon!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram