Eikö ulkonäön vuoksi saisi treenata?
Kun hyppäsin mukaan fitnekseen, oma motiivini oli lähes täysin vapaaohjelman puolella. Toki oma ulkoinen ihanteeni suuntautui sporttiseen, vahvan ja lihaksikkaan näköiseen vartaloon, joten ajattelin, ettei pari pattia tähän kroppaan ainakaan pahitteeksi ole. Olen aina viihtynyt kropassani, enkä ole koskaan kokenut ulkoisia ongelmia kroppani kanssa. Aika on tehnyt muutoksensa, ja näen sekä vapaaohjelmapuolen että fysiikkaosion eri tavalla. Vapaaohjelmapuoleen olen saanut aimoannoksen syvyyttä, eikä fysiikkapuoli ole enää itselleni vain se, mitä kisapäivänä lavalla esitän. Molemmat lajini osa-alueet myös syventävät toisiaan, ja tämä toisinaan hieman haasteellinen sekä erikoinen kombinaatio tekee vapaaohjelmafitneksestä mielestäni äärimmäisen kiehtovan kokonaisuuden.
Toki jos nyt lopettaisin kilpailemisen, niin saattaisin muokata jonkin verran tai jopa radikaalistikin treenieni painotusta. Kovia treenejä niin salilla kuin sen ulkopuolellakin jatkaisin ehdottomasti edelleen. Ai miksi? No koska rakkaus tekemiseen, hemmetin hyvä fiilis ja kyllä, nykyään myös se ulkonäkö. Onko se sitten väärin lähteä tavoittelemaan muutosta omassa kropassa?
Ihmiset pitävät luontaisesti esteettisistä asioista. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ethän sinäkään valitse vaateliikkeestä sitä mielestäsi ruminta vaatetta, vaan otat mieluummin sen omaa silmääsi miellyttävän kappaleen. Uutta sohvaa etsiessäsi et valitse pelkästään takalistoasi vaan yhtälailla myös silmiäsi hivelevän yksilön. Talosi maalaat sävyllä, joka sinusta on kaunis. Kotona viihdyt varmaan edes pikkuisen enemmän silloin kun siellä on siistiä ja nättiä. Hiffasit varmaan pointin? Miksei siis omaan ulkonäköönsä ja ulkomuotoonsa saisi panostaa? Sitähän kannat mukanasi kaikkialla.
Mikäli uskot sixpäkin ja pyöreiden pakaralihasten tuovan sinulle mielenrauhan ja tekevän sinut onnelliseksi, voit olla väärällä tiellä. Yhtälailla, jos uskot kaikkien muiden treenaavan pyöreitä olkapäitä ja timmiä takalistoa vain tyhjänpäiväisen oman julkikuvansa kiillottamiseksi, voit olla vielä pahemmin hakoteillä. Jos olet valmis samalla katsomaan asioita laajemmasta näkökulmasta, saatat huomata, että itsensä kehittäminen ja ylittäminen millä tahansa elämän osa-alueella voi tehdä ihmeitä henkisille voimavaroille ja pystyvyyden tunteelle, jotka heijastuvat parhaimmassa tapauksessa jopa kaikkialle elämään. Se ei myöskään ole klisee, että hyvinvointi näkyy ulospäin. Tämä toimii kaiken lisäksi usein myös toisin päin.
Jos kysyt keneltä tahansa vähänkään kokeneemmalta personal trainerilta kokemuksia asiakkaidensa parista, niin heillä on varmasti heitellä ilmoille lukuisia palautteita asiakkailtaan, jotka lähtiessään muokkaamaan kehoaan muokkasivat huomaamattaan aika radikaalisti myös elämän asennettaan ja arjessa hyrräävää energiaa. Onnistuminen sekä omien tai muiden epäilysten rikkominen omalla työllä sekä periksiantamattomuudella voi tuoda uskomatonta henkistä poltetta elämään.
Mikä tahansa sinut ajaa liikkeelle tai kiinnittämään huomiota elämäntapoihisi on mielestäni hyvä juttu. Ihmisellä on oltava draivia, ja jos sitä löytyy edes jotain asiaa kohtaan, niin se voi olla pitkällä tähtäimellä pääsääntöisesti vain ja ainoastaan hyvä juttu, jollei hommaa vedetä kaasu pohjassa överiksi. Neljän seinän sisään paikalleen jymähtäminen ilman intoa mihinkään on pahinta myrkkyä ihmiselle. Jos timmimmän kropan tavoittelu saa sinut toistamiseen ulos kotoasi ihmisten ilmoille tai irtautumaan edes hetkeksi sinut koukuttaneesta puhelimen näpräämisestä tai sipsipussin ääreltä, niin silkkaa mahtavuutta, sanon minä!
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Kahden päivän ruokapäiväkirjani
Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Osaat niin hyvin kirjoittaa ja sanoa ne oikeat sanat. Tuskin moni tekee niitä vatsalihasliikkeitä vain “terveyden vuoksi” kyllä siinä on se “sikspäkki” haussa, samoin reidenloitonnuskoneessa ollaan kiinteiden pakaroiden takia(ainakin luulisin…)”Mikäli uskot sixpäkin ja pyöreiden pakaralihasten tuovan sinulle mielenrauhan ja tekevän sinut onnelliseksi, voit olla väärällä tiellä” Tämä herätti koska silloin olen väärällä tiellä. Uskon että kun saan kroppani ihannevartaloiseksi itsetuntoni paranee ja elämänlaatu kohenee. Koska nyt en kropassani viihdy. Niihin muutoksiin jotka olen saavuttanut olen huomannut sen lisäävän onnellisuutta itseeni. Toki liikun koska siitä tulee hyvä olo, mutta myös ulkonäön/painonhallinnan vuoksi, olisi tekopyhää myöntää muuta. Muokkauksen ohella elämänasenne kyllä muuttuu, kuten totesit. Sitä alkaa arvostamaan ja uskomaan omiin kykyihinsä enemmän. Mutta ne muut elämän ongelmat ei toki häviä. Voi liikkua ulkonäön vuoksi mutta ei mielestäni pelkästään sen takia. Täytyyhän liikunnan olla kuitenkin kivaa. Surullista niiden sali/spinning/jumppakävijöiden puolesta jotka menee sinne väkisin vain koska “on pakko sulattaa läskiä/löysää pois”
Hei Piia, kirjoitin eilen omaan blogiini ajatuksia samasta aiheesta ja pohdiskelin omia motivaatiotekijöitäni. Olen mietiskellyt treenaamista sisäisten ja ulkoisten motivaatiotekijöiden johdattelemana itse tekemäni elämäntapamuutosrempan jälkeen ja itse oon kokenut että palanen molempia muodostaa kivan kokonaisuuden. Itselleni sopii paremmin se että käytän mittareina mieltä, jaksamista ja omia fiiliksiä ulkonäköpainotteisuuden sijaan mutta olisi väärin väittää ettei kropan vahvistuminen ja ne ulkoiset muutokset motivoisi lainkaan. Mulla on näkökulmana on ns. tavallisen pulliaisen liikkuminen. Niinhän se menee että treenaaminen edistää yleistä hyvinvointia, jaksamista, itsetuntemusta ja jopa oman kropan hyväksymistä ja luonnollisesti kroppa lihaksineen kehittyy myös ulkoisesti. Hyvinvoiva, vahva kroppa viestii omien valintojen tärkeydestä ja omasta peilikuvastaan saa tykätä. Pääasia että löytää juurikin ne omat lajit mitkä sopii ja antaa sitä kaivattua lisäboostia ja draivia omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Eihän asioiden tarvitse sulkea toisiaan pois 🙂
Juuri näin ja naulan kantaan! Yleensä juuri tämä useiden tekijöiden summa on se, joka ajaa pidemmällä tähtäimellä liikkeelle. Alussa se voi lähteä vain yhdestä innoittavasta tekijästä, mutta monesti se kehittyy juuri monen osa-alueen toimivaksi kombinaatioksi. Aivan mahtava juttu, että olet löytänyt oman suuntasi ja kokonaisuutesi, joten pidä siitä kiinni! Treeni-iloa ja extrabuustia alkaneeseen viikkoon sinne päähän! 🙂
Kiitos tsempistä!! Olen tehnyt 2015 vuoden keväällä elämäntapamuutoksen ja minussa on syttynyt palo niin treenaamiseen kuin terveellisen ruokavalioon ja päälle kolmikymppisenä voin paremmin kuin koskaan ja tästä en aio luopua! Pitkä matka on kuljettu ja nyt vasta koen että osoitan elämäntavoilla ja arkipäivien valinnoilla arvostavani niin henkistä puoltani kuin kroppaakin ja haluan omalla esimerkilläni osoittaa ihmisille että muutos on kyllä mahdollista jos itse sitä haluaa ja on valmis todella sitoutumaan. Itsensä haastaminen ja epämukavuusaluelleekkin ajaminen on tärkeää ja se on opettanut paljon. Tämä on ollut uuden ja paremman elämän alku ja odotan innolla että mitä kaikkea elämällä on mulle vielä tarjottavana 🙂
Kiitos Ninna! Tottahan toki oman kehon muutokset ja itseään miellyttävä ulkomuoto voivat tosiaan parantaa elämänlaatua ja itsetuntoa, mutta harvemmin ne yksinään siihen riittävät. Matkan aikana joutuu tekemään myös hieman ajatustyöskentelyä, että itseensä ja omiin kehitysaskeleisiinsa osaa sitten loppupeleissä olla tyytyväinen, koska aina helposti sitä keksisi sitten seuraavaa parannettavaa ja kehitettävää osa-aluetta omassa ulkomuodossaan. Aina saa ja toki onkin hyvä kehittyä, mutta samalla on opittava myös olemaan tyytyväinen niihin kehitysaskeleisiin, mitä on jo saanut aikaiseksi. 🙂
Hei Piia, kirjoitin eilen omaan blogiini ajatuksia motivaatiotekijöistä ja treenaamisesta ulkoisten ja sisäisten motivaatiötekijöiden ohjaamana ja omien kokemusteni pohjalta. Näkökulma on ns. tavallisen pulliaisen elämä. Palanen molempia on hyvä kombo, sillä treenaaminen vaikuttaa esim. oman yleisen hyvinvoinnin edistämiseen, energiatasojen kasvamiseen ja itsetuntemuksen lisääntymiseen kuin myös luonnollisesti fyysisen kropan muokkaantumiseen. Vahva, hyvinvoiva kroppa kertoo omista valinnoista ja niiden tärkeydestä ja omasta peilikuvasta saa tykätä! Itselleni sopii mittareiksi ja motivaationlähteiksi omat fiilikset, jaksaminen ja uusien asioiden oppiminen sen sijaan että fokus olisi ulkonäköpainotteinen mutta eihän ne toisiaan sulje pois. Olisi väärin väittää etteikö kropan vahvistuminen motivoisi ja ulkoiset muutokset ovat muutenkin asiat jotka ulkopuoliset ihmiset huomaavat ensin. Pääasia että löytää omat lajit, joihin löytyy myös se draivi ja se että tunnistaa ne omat tavoitteet ja tarpeet ja toteuttaa itseään 🙂