Eihän sulla ole edes lihaksia?!
Sis. mainoslinkkejä
Parisen kertaa olen törmännyt kommenttiin, jossa minun kehotetaan ensin kasvattamaan lihakset ja treenaamaan oikeasti salilla, ennen kuin voisin edes puhua lihaksikkuudesta tai treenaamisesta. Nämä kommentit eivät saa itseni kuin lähinnä huvittuneena hymähtämään, vaikka toki jokainen saa olla asiasta mitä mieltä tahansa. Yleensä nämä kommentit ovat melko irtonaisina yksittäisissä kuvissa, joissa en nyt satu olkapäätä fleksaamaan tai palaa esittelemään.
Lihaksikkuus on todellakin katsojan silmissä. Tähän mielikuvaan vaikuttaa katsojan aiempi kokemusmaailma ja ymmärrys lukea tilannetta. Tässä havainnollistava vertaus. Nämä kaksi kuvaa (tai kuvakoostetta) on otettu viime kesäkuussa noin kolmen minuutin sisällä toisistaan:
En varmaan ole ainut, joka näkee ensimmäisessä kuvassa bodatun lihaskimpun ja toisessa perushoikan ja atleettisen jumpparin, josta ei voi olla varma onko ravattu enemmän bodypumpissa vai salin juoksumatolla. Jälkimmäisessäkin toki kevyesti poseeraan, ja normaalissa huonoryhtisessä röhnötyksessä habitus olisi todennäköisesti ollut luokkaa “laihaläski sohvaperuna”, heh.
Lihaksikkaaseen habitukseen vaikuttaa lukuiset eri tekijät. Mm. henkilön rasvaprosentti, vaatetus, ruokavalion “tilanne” (eli ovatko lihasten glykogeenivarastot tyhjänä vai täynnä), valaistus, ollaanko arkitilanteessa vaiko treenin äärellä pumppi päällä ja jännittääkö kyseinen henkilö lihaksiaan vai ei. Erityisesti korostan sitä, että huolimatta lihasmassastasi, sillä on siis oikeasti väliä pullistatko pihviä vai otatko rentoa lonkkalepiä.
Suurin väärinymmärrys ihan jopa ihan tavallisten treenaajienkin parissa on, että ne lihakset eivät välttämättä hirveästi kehosta pullistu, jos ei niitä pullistele. Tästä ehkä johdannaisena on myös ne kuuluisat kommentit “älä vain treenaa liikaa, ettet kasva liian isoksi” tai naisten pelonsekaiset kauhukuvat liiasta lihaksikkuudesta, jos raskaita painoja alkaa nostelemaan. Ei se kovalla työllä treenattu hauis sieltä hihan pielestä kilometrin päähän paista, jollet kiskaise sitä hannua takin alta esiin.
Olen myös henkilökohtaisia valmennuksia tehdessä törmännyt aiheeseen liittyvään ilmiöön. Monesti myös “tavistreenaajan” kuntokuvat otetaan vain normaalissa jäpitysasennossa. Seistään siis toki ryhdikkäänä, ja kuvat näpätään edestä, takaa ja sivulta. Tässä vaiheessa nousee esille hyvin yleinen reaktio. Alkaa kauhistelu, että kaikki tähän mennessä tehty työ on ollut ihan turhaa, kun oma kroppa näyttää siltä, ettei se ole treeniä nähnytkään. Jep. Ne lihakset eivät kuvissa hirveästi paista, jollei niitä oikeasti fleksaile ja pullistele. Jos siis haluat seurata lihaskehitystäsi, niin pieni jopa typerältä vaikuttava pullistelu ei välttämättä ole yhtään huono tapa seurata kehitystä. Eli pihvit rohkeasti esille ja fleksailemaan!
Elämä on myös siitä jännä asia, että samalla hetkellä olet jonkun mielestä liian lihaksikas mieheltä näyttävä mörssäri ja toisen mielestä täysin lihaton fitnessminkki. Turha siis miettiä muiden ajatuksia, kunhan itse viihtyy omissa pöksyissään. 😉
Oikein leppoisaa maanantai-iltaa jokaiselle tasapuolisesti lihasmassan määrästä huolimatta!
Debytoin ensi syksynä kisalavoilla body fitness-sarjassa ja saan meidän kotisalilla usein hieman kummaksuvia katseita, kun flexailen sarjojen välissä ja saatampa joskus ottaa puhelimella valmentajalle saliselfiehaba-dokumenttia, että tältä näytetään tällä hetkellä pumppi päällä 😀 Ja kun mainitsen jollekkin painoni (offilla tällä hetkellä 72kg), niin kommentit on aina luokkaa “et sä kyllä näytä niin isolta”. Tulisivat salille katsomaan, kun vedellään vikoja sarjoja, kun ne lihakset on täynnä ja saattaa muutama luikero näkyä käsivarsissa.
Hahaha! Itse harrastan tuota julkista salifleksailua myös, mutta tuolla Tampereen WFC:llä se tuntuu olevan melko normaalia. Tai en kyllä edes muiden reaktioita katsele, ja harrastan sitä myös muilla satunnaisilla saleilla, jossa joskus visitoin 😀 Eihän sitä kehitystä näe, jollei välillä myös itselleen poseeraa 😀 Ja tuo pumppi tekee niin paljon siihen ulkoiseen habitukseen, ja treenin päätteeksi lookki on kyllä melkolailla eri kuin toimistokuteissa maanantaiaamuna 😀
Ihan mielettömän hyvin kirjoitettu! Tää teksti tuli niin hyvään saumaan, tarvitsin tätä 🙂 sun juttuja on aina ilo lukea.
Iso kiitos, ja kiva kuulla, että teksti osui ja upposi! 🙂