DIEETIN KÄYNNISTYMISVAIKEUKSIA – TOTISTA TOTTA

Hellurei ja hellät tunteet! Nythän on siis reilu pari viikkoa keretty kiristellä kohti syyskuun Olympiaa, ja ilmassa on totta turisten ollut lievää käynnistymisvaikeutta. Sanotaanko näin, että vintti on ehkä jäänyt vähän kesälaitumelle jäätelötötterön ääreen, kun tuossa ehti jo Toronton skaban jälkeen päästä aika hyvin raskaampiin rautoihin, kovempaan treenipuhtiin ja suurempaan puurokattilaan kiinni. Sitten on ollut vähän kaktusta kurkussa ja vähän muutakin härdelliä, niin ei ole likka tahtonut saada narun päästä kunnolla otetta, vaikka liikkeelle on toki päästy.
Hommahan kuitenkin toimii kuin veturin vessa, että ei sen puoleen mitään valittamista, ja edistystä on lähtenyt näkymään näinkin lyhyessä ajassa. Kisakuntoon pääseminen tuskin tulee olemaan tälläkään kertaa temppu eikä mitään, ja eipä tästä ihan hirveästi tarvitse likkaa kuoria, vaikka eihän sekään nyt ilmaiseksi toki koskaan tule. Taas mukaan astuneista aamutreeneistäkin oikeasti nautin, sillä aamupöpperöt saavat silmien ympäriltä kyllä kylmää kyytiä siinä soijaa pukatessa, ja lähtevät muuten päivät aika rivakasti käyntiin! Vapaaohjelman puolellakin kulkevat nuo kokonaiset kaksiminuuttiset kuin vettä vaan, joten homma luistaa kuin öljytty käki. Mistä sitten on kiikastanut? No nyt kun tätä tekstiä tähän ruudulle hakkaan, niin tajuan, että loppupeleissä ei sitten sen suuremmin mistään, hah! 😀


Ehkä tässä on ollut ilmoilla myös lievää turnausväsymystä ja viivettä kompassin kalibroimisen kanssa kesän “jäljiltä” (Mambaa lainaten, vielä on kesää jäljellä), kun onhan tässä elämässä nyt ollut paljon muutakin härdelliä menossa. Onneksi pääosin lähinnä positiivisessa mielessä, mutta välillä pitää itseänikin muistutella sellaisestakin seikasta, että minäkin olen vain ihminen ja välillä saa ihan luvan kanssa väsyttää. Nyt kuitenkin tuntuu, että homma alkaa mukavasti taas käynnistymään, ja tämä likkakin on saanut taas kaasujalkaa vipattamaan ja menopelin mukavasti putputtamaan. 😉
Kyllähän sitä tosiaan koko kevään preppi meni aikamoisessa hujauksessa ilman eritysempää 110% fokusta vain ja ainoastaan urheiluun. Kilpaurheilu on mulla merkittävä osa elämää, mutta ei suinkaan ainut. Kilpaurheilu on mulla etuoikeus, ja tulee mulla sen verran luonnostaan, ettei mun tarvitse eikä kannatakaan miettiä sitä aamusta iltaan seitsemänä päivänä viikossa nähden vielä uniakin asiasta. Eihei. Se kulkee mulla parhaiten, kun annan kelkan luistaa omalla painollaan!

 
Sen kyllä tiedän, että syyskuun Olympian jälkeen tätä likkaa ei ihan heti nähdä uudella kisaprepillä, mutta eipä se mitään, koska silloinhan vasta se paras meno alkaakin! Laadukasta treeniä ja lusikalla jäätelöä suoraan palaan, niin johan heiluu puntti ja vipattaa jalka! Kehitys ja tulokset tehdään näissä hommissa kuitenkin kisakauden ulkopuolella, ja se on nimenomaan se juttu, joka itseäni tässä lajissa eniten motivoi. Jotkut sanovat sitä tylsäksi arjeksi, mutta minä sanon sitä elämäksi parhaimmillaan. 😉

Luistavaa loppuviikkoa joka kolkkaan sateista viisveisaten!

Kurkkaa myös: Mitä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?

Edellinen juttuni: Tämän hetken lemppariasut x 5

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen