AKTIIVITREENAAJAN IKUISET HIUSONGELMAT

Treenaaminen on ihan huikeaa touhua, mutta tuo mukanaan negatiivisia lieveilmiöitä. Yksi niistä selkeimmistä on ainakin omalla kohdallani hiukset, jotka saavat kyllä lihasten ja hengityselimistön ohessa toisinaan aika kovaakin runtua. Pidemmittä puheitta, mennään itse anaalisointiin (sanavalintana juuri osuva).

PONNARIN JÄTTÄMÄ SYSIRUMA RAJA

Treenaaminen hiukset auki ei vain ikävä kyllä ole käytännössä mahdollista eikä miellyttävääkään, joten kyllähän se reuhka on vedettävä poninhännälle treenin ajaksi. Treenin jälkeen on takuuvarmaa, että hiukset avatessasi kutreistasi löytyy törkeän ruma ponnarin raja, ja näitä hiuksia ei sitten auki pidetäkään ennen seuraavaa pesua tai ilman suoristusraudan käsittelyä.
Itse olen keksinyt tähän oman ratkaisuni alkamalla kihartamaan hiukseni aina hiusten pesupäivän jälkeen. Itselläni kihara yleensä vain paranee parin päivän aikana, ja tätä ei tuhoa edes treeni, kun kihartaessa hiuksiin on laitettu stydi pohjustus. Tarvittaessa aiemmin kiharrettuja latvoja voi aamulla kääntää vain parista kohtaa uusiksi, ja tähän kuluu ehkä kaksi minuuttia. Hiukset näyttävät treeniponnarin avaamisen jälkeen edelleen freeseiltä ja pelkkä harjaus pelastaa koko potin. Ponnarin raja hukkuu huolettomasti kiharan joukkoon, ja näillä mennään vielä monta päivää kuivashampoon kera!
Yhtenä ponnarin rajaa lieventävänä tekijänä voisin esittää myös alla olevassa kuvassa koreilevat “puhelinlankaponnarit”, joilla ensinnäkin saa mukavan ryhdikkään ja paikallaan pysyvän treeniponnarin, ja tämän lisäksi olen huomannut tämän jättävän selkeästi huomaamattomamman rajan hiuksiin. Viimeisenä vinkkinä heitettäköön komeat lettikampaukset, joita ei tarvitse edes purkaa treenin jäljiltä. Tämä kuitenkin vaatii joko näpeistään näppärän ystävän (jota voi röyhkeästi hyväksikäyttää hiustenlaittoapuna) tai harjaantunutta letitystaitoa omasta takaa. Itse en omista kumpiakaan, joten tämä on poissa omista aseistani, hah!

JATKUVA TUKKAPYYKKI

Varmasti jokaiselle treenajalle tuttua kauraa. Plah. Kokeile kuitenkin rohkeasti lähteä venyttämään hiustenpesuväliä. Heitä alkuun yksi päivä lisää pesurytmin väliin ja myöhemmin päivä kerrallaan lisää, kunnes olet saavuttanut itsellesi sopivan pesuvälin. Viimeisinä päivinä vain ponnarikampauksia, lettejä ja nutturoita kehiin, ja kuivashampoo on myös ihmiskunnan yksi upeimmista keksinnöistä, jolle voisin jakaa henkilökohtaisen Nobelin mielenrauhanpalkinnon. Osittain tämä hiustenpesuväli on myös henkinen juttu, ja pidempäänkin kyllä tottuu, kun hiljalleen lähtee pesuväliä pidentämään, ja oppii sietämään muutakin kuin suihkunraikasta ja viimeisen päälle huoliteltua “Jennifer Aniston”-tukkaa.
Tässä vaiheessa voimme myös kiittää kylmän koleaa Suomea, ja hiusten pesua edeltävinä päivinä voi vain iskeä tyylikkään pipon päähän (toimii asusteena myös sisällä näin keväälläkin) hiusten hulmutessa muuten kauniina auki. Tähän kombinaation myös nuo edellä mainitut kiharat osuvat kuin nyrkki silmään, ja huoleton kihara näyttää pipon alla todella nätiltä useammankin päivän jälkeen.

KULAHTAMINEN…

Aktiivitreenajalla letti on toden totta melkoisen kovalla höykkyytyksellä jatkuvan hikoilemisen, pesurumban ja ponnareilla rassaamisen vuoksi. Säännöllinen käynti varikolla tekee kuitenkin ihmeitä sekä hiuksille että itsetunnolle, eli suosittelen jokaiselle naiselle sen oman luottokampaajan etsintää. Samaisella ehostuskäynnillä saa myös purettua sydäntä ja vietettyä henkevät terapiahetket. Tai en minä itse kampaajan henkilökohtaisesta terapeuttisesta näkemyksestä tiedä, mutta omalla kohdallani Umppu on joutunut viimeiset neljä vuotta kuuntelemaan meikäläisen jauhantaa säännöllisin väliajoin Primen penkissä, ja saa raukka kuunnella vielä jatkossakin, hah!
Itse myönnän myös olevani avoimesti olevani hiusteni osalta aito väärennös, eli päästäni löytyy lainattua karvaa teippien muodossa kiinnitettynä. Mitä enemmän massaa ja karvaa on päässä, sitä hitaammin ne likaantuvat ja kulahtavat. Kirjoitin myös jokunen tovi sitten avautumisen siitä, että hiukset ovat olleet se asia ulkonäössä, joka on aiheuttanut minulle aikoinaan murheenkryyniä ja suurta epävarmuutta. Omistan siis melko ohuet ja kaiken lisäksi ihan omaa elämäänsä elävät superkäkkärät hiukset, joita voisi kiharan sijaan kuvata enemmänkin termillä “pörrö”. Nämä säännölliset varikkokäynnit teippipidennyksien kanssa ovat siis itselleni kultaakin kalliimmat. Lisäksi selvennettäköön, että tämän pörröpään kesyttämiseen (kuumaa rautaa) vaativan projektin vuoksi pesurytmini onkin itselläni luokkaa 6-8 päivää. En edes häpeä myöntää, että joskus on mennyt se kymmenenkin päivää, mutta siinä vaiheessa on tullut jo mieheltäkin huomatusta. 😀

Täytyy myös näin lopuksi salikissan näkökulmasta sanoa, että ihan muutaman kerran on tuo ponnari jäänyt myös pakarapotkuissa taljan väliin (älä edes kysy) sekä kahvaan kiinni ylätaljaa tehdessä niskan taakse (tässä en varmasti ole ainoa). Siinä avuttomata letti laitteesta irti niska vääränä nitkutellen on tullut todettua, että varmasti olisi helpompaa olla mies tai vähintäänkin kalju nainen. Tuppaa myös muutama ärräpää lentämään, kun ponnari irtoaa kesken vapaaohjelman volttisarjan, ja yritäpä siinä sitten jatkaa tykittämistä karvat suussa ja silmissä. Hiukset ovat kuitenkin naisen kruunu, joten minähän en omista kutreistani hevillä luovu, eikä kissa karvoistaan pääse. 😉

Pörröistä torstai-iltaa!

Kurkkaa myös: 4 x halvat mutta osuvat kosmetiikkatärpit

Edellinen juttuni: Kun kaikki ympärilläsi ovat superihmisiä paitsi sinä

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen