MYYTTEJÄ SOKERISTA – ÄLÄ USKO IHAN KAIKKEA!
Sokeri. Asia, josta jokaisella ihmisellä tuntuu olevan jonkinnäköinen mielipide. Toiset eivät siedä sokeria silmissäkään, ja grammakin lisättyä sokeria voi tehdä edessä olevasta annoksesta täysin syömäkelvotonta kuraa. Osa taas kaihtaa sitä kuuluisaa valkoista sokeria, mutta hyväksyy hymyssä suin muut sokerinlähteet. Sokerista on tullut isolle osalle suuri mörkö, ja usein aivan vääristä syistä, sillä sen ympärillä pyörivät uskomukset ja myytit ovat iskostuneet vankasti kypärään.
MYYTTEJÄ SOKERISTA
Valkoinen sokeri on eri asia kuin luonnosta tuleva sokeri.
Myös se valkoinen sokeri tulee luonnosta, ja se valmistetaan yleensä sokerijuurikkaasta tai sokeriruo’osta.
Valkoinen sokeri on huonompaa kuin muut sokerinlähteet.
Kaikki sokereista päätyvät lopulta kehossa glukoosiksi oli kyse sitten valkoisesta sokerista, hunajasta, kookossokerista tai hedelmäsokerista. Loppupeleissä sokeri päätyy kropassa siis glukoosiksi oli se sitten syötäessä ruskeaa tai valkoista. Tottakai esimerkiksi hedelmien mukana nautittu sokeri tuo ohessa mukanaan muita keholle hyödyllisiä ravinto- ja hivenaineita, joten sen puolesta asialla voi kokonaiskuvan kannalta olla väliä. Lopulta sokeri kuitenkin päätyy kehossasi käyttöön ihan samalla tavalla oli aamupalasmoothiesi makeutettu ripauksella valkoista sokeria kuin hunajaa.
Valkoinen sokeri lihottaa.
Sokerit ovat imeytyviä hiilihydraatteja, ja nämä kaikki imeytyvät hiilihydraatit päätyvät lopulta kehossasi glukoosiksi oli kyse sitten valkoisesta sokerista, hunajasta, kookossokerista tai hedelmäsokerista. Ravintosisältöselostetta tarkastellessa gramma sokeria oli sen lähteenä sitten mikä tahansa sisältää neljä kilokaloria.
Kun puhutaan painonhallinnasta oli kyseessä sitten painonnousun välttäminen tai rasvanpoltto, niin sokerin määrä ei itsessään ole tässä juurikaan merkittävä asia. Olennaista on päivittäinen energiasaanti. Etenkin, jos proteiinin, rasvan ja hiilihydraatin määrä on suhteellisen vakioituna, niin on painonhallinan kanssa melkoisen sama, että saatko välipalallasi hiilihydraatit sokereina (vaikka sitten nallekarkkeina) vai hitaammin imeytyvinä vaihtoehtoina. Toki sokeri ei pidä yleensä nälkää yhtä hyvin kuin hitaammin imeytyvä hiilihydraatti, jolloin ajautuu helpommin syömään hieman enemmän. Painonhallinnassa olennaista ei siis ole hiilarin laatu vaan määrä.
Terveellinen ruokavalio ei sisällä sokeria.
Tämä on aina katsojan silmissä, mutta melkoisen suppea saisi ruokavalio olla, jos se ei sisältäisi laisinkaan sokeria. Lisätty sokeri on myös asia erikseen, mutta kohtuudella nautittuna tästä elintarvikkeisiin lisätystä sokerista ei ole haittaa. Se, että aiheuttaako lisätyn sokerin täystorppaus enemmän henkistä ahdistusta ja haittaa niin arjessa kuin juhlassa, kuin saavutettuja fyysisiä terveysvaikutuksia, on kuitenkin asia erikseen, ja oman näkemykseni mukaan terveellinen ruokavalio pitäisi ajaa myös sitä oman kypärän hyvinvointia. Ruuasta saa ja kuuluukin myös nauttia, ja liika tarkkailu voi aiheuttaa monille vain liikaa turhaa stressiä. Puoli litraa sokerikokista versus pari grammaa lisättyä sokeria aamupalamyslin seassa on myös melko eri skaalassa keskenään.
Valkoisen sokerin välttäminen laihduttaa.
On totta, että valkoista sokeria välttämällä moni alkaa saada tuloksia painonhallinnan osalta. Tämä ei kuitenkaan johdu itse sokerin erityisestä lihottavasta ominaisuudesta, vaan siitä, että yksinkertaisesti jättäessäsi ne ylimääriset pullat, karkit, suklaapatukat, munkit ja jäätelöt pois ruokavaliostasi, niin päivän aikana suuhusi popsima keskimääräinen kokonaisenergian määrä putoaa samalla aika radikaalisti.
Toki nimenomaan painonhallinnan puolesta tällä valkoisenkaan sokerin karsimisella ei ole loppupeleissä mitään merkitystä, jos korvaat valkoisen sokerin esimerkiksi taateileilla ja hunajalla maustetuilla herkullisilla raakakakuilla tai isolla kasalla raakasuklaata. Nämä meinaan voivat usein olla jopa energiapitoisempia kaloritällejä kuin se perinteinen pieni pullasiivu. Gramma sokeria merkitsee kuitenkin neljää kilokaloria ihan kuten mikä tahansa muu kiduksiin imetty hiilihydraattigramma.
Sokeria (etenkin sitä valkoista) kannattaa välttää.
Sokerin syömistä liiallisia määriä kannattaa juurikin välttää jo ihan siitä syystä, että usein sokeripitoiset ruuat eivät pidä nälkää yhtä hyvin suhteutettuna mussutettuun energiamäärään. Välipalaksi nautittu jäätelöpallo tai banaani pistää usein vatsan kurnimaan jo aika vikkelään, ja tämän vuoksi sitä intoutuukin syömään nälissään lopulta monesti hieman enemmän ruokaa kuin on tarkoitus. Syömällä saman määrän hiilareita nallekarkeista tai perunasta täyttää myös vatsaa aika eri lailla.
Yleensä sen valkoisen sokerin eliminoimisella myös vähennetään samalla muiden joillakin yliherkkyyksiä aiheuttavia ainesosia, jotka joillain ilmentyvät mm. parempana ihona ja eliminoituneina vastavaivoina. Makuunin mättösäkit ja leivokset kun jäävät pois, niin ensinnäkin hiilihydraattien, kovan rasvan, lisäaineiden sekä kaloreiden määrä ruokavaliossa vähentyy, ja tilalle usein popsitaan kokonaisvaltaisesti ravitsevampia vaihtoehtoja. Tämä näkyy usein lisääntyneenä kokonaisvaltaisena terveydentilana ja parempana yleisvointina. Mitään erityistä syytä kuitenkaan edes sen lisätyn valkoisen sokerin täysinäiseen torppaamiseen ei kuitenkaan ole, ja kohtuudella nautittuna se voi todellakin olla osa ihan tasapainoista ja terveellistä ruokavaliota.
Sokeria on siis turha pelätä, ja muutama gramma lisättyä sokeria ei tee mistään annoksesta vaarallista ja automaattisesti lihottavaa vaan kyse on aina kokonaisuudesta. Toki lapanen nousee täälläkin päässä ilmaan monipuoliselle ja kokonaisvaltaisesti ravitsevalle sapuskalle, mutta terveelliseen ruokavalioon on ihan fiksua sallia mukaan edes pieni määrä sokeria, ettei homma muuttuisi liian rajoittavaksi.
Päänuppi (ja sen vaatima nautinto sekä rentous) on meinaan aika tärkeä kaveri pitää matkassa mukana painonhallintaa tai terveellistä elämää tavoitellessa. Asioista ei kannata tehdä liian hankalia ja vaikeita, kun kyseessä on kuitenkin niinkin arkinen ja tuikitärkeä asia, kuin ruoka sekä syöminen. <3
Maistuvaa viikonlopun odotusta jokaiselle mussuttajalle!
Vilkaise myös:
Kun syöt muka terveellisesti – Onko näin?
& Myyttejä lihaksista – Pitääkö paikkaansa?
Edellinen juttuni:
Kun kännykkä vaatii sulta 24/7
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Todella hyvä postaus – TAAS! <3 Itsellä ihan luontaisesti sokeria, tuota valkoista, ei juurikaan kulu, edes valmiiksi lisätyssä muodossa, mutta oikeastaan varmaan sun ansioista alun perin pääsin siitä kammosta eroon. Nyt ei piinaa syödä äidin tomaattikastiketta jossa tosiaan se teelusikka sitä on, tai Alpron soijarahkaa, josta sitä löytyy huimat 2g. 😀
Aiemminkin olen kommentoinut, että mikä tänä päivänä aiheuttaa päänvaivaa ovat makeutusaineet, ja olen saanutkin niistä todellisen stressin aiheen. Ensin päätän, että nyt loppuu tämä prosessoitujen ruokien ja makeutusaineiden syönti, sitten päädynkin syömään ajatellessani rentoutta, ja sitten taas kaduttaa. On se ihmismieli kumma, kun ei jätä rauhaan… Pöh.
Ihan mieletön kiitos sulle Hanna, ja ihan huippua, että sokerikammo on alkanut hälvetä! Niillä muutamilla sokerigrammoilla kun ei loppupeleissä ole mitään väliä kokonaiskuvassa, ja nimenomaan yleensä helpottaa sitä elämää, kun voi käydä välillä äiskän tomaattikasteikkeilla mussuttelemassa. Ihan mahtavaa menoa!
Makeutusaineissa kannatan itse samaa ideologiaa kuin sokerissakin, eli kultainen keskitie tuskin ojaan ajaa, ja tarvittaessa voi niitä överejäkin vedellä spessupäivinä, heh. 😀 Ei noissa prosessoidummissa ruuissa tai makeutusaineissakaan tarvitse nollatoleranssia vetää, ja niitä voi vaikka pyrkiä pitämään vähän vähemmällä, jos ne ei omaan ideologiaan iskostu, mutta silti maistuisivat. Kun kokonaiskuva on kunnossa, ja päivittäinen ruoka on monipuolista ja ravitsevaa, niin kyllä sinne sekaan mahtuu niitä sattumiakin. 🙂
Ja siinä olet kyllä täysin oikeassa, että ihmismieli on kyllä kumma kapistus, ja välillä taas itsekin kelailee omassa elämässään ihan turhaan asioita uudelleen ja uudelleen. 😀
Siun blogia on kyllä kiva lukea kun tulee itselle olo ettei olekkaan aivan p*ska ihminen 😀 tarkoitan just sitä, että vaikka urheilee ja treenaa niin elämästä ja ruuasta pitää nauttia. Joskus olen lukenut muita alasi ihmisten blogeja ja tuli itselle vaan olo että oon surkee läski kun en punnitse ja mittaa kaikkea mitä työnnän suuhuni. Siulla on niin ihanan rento ote kaikkeen vaikka teetkin tosissasi ja intohimolla! Tätä asiaa hieman kadehdin siussa 🙂 you go girl! Sie oot kyllä huippu esikuva nuorille (ja vähän myös vanhemmillekin !) 😀
Siis vitsi tuo sun eka lause! 😀 Ihan mahtavaa palautetta, joten KIITOS! <3 Mun korviin sun meno kuulostaa aivan täydelliseltä, joten nyt nokka pystyyn ja pidä ehdottomasti toi linja! Rentous, nautinto ja kova draivi eivät missään nimessä ole toisiaan poissulkevia asioita, ja ne nimenomaan voivat kulkea erittäin toimivana kombona käsi kädessä.
Jokaisella tietty toimii se oma tyyli, ja omakin tapani on tässä muovautunut elämän varrella tällaiseksi. Toki itsekin on tullut vertailtua matkan varrella itseään ja omia tapojaan muiden vastaaviin (etenkin urheilijan mentaliteetin suhteen), ja olen kokenut alemuuden tunnetta, kun mua ei olekaan ajanut ne samat asiat eteenpäin kuin muilla. Loppupeleissä kuitenkin olen saanut huomata, että tämä just mun oma tapa toteuttaa menoa on ollut just mulle aivan täydellinen, ja tuoneet just mulle ne parhaimmat tulokset.
Luota siis vaan ihan totta sun menoon, draiviin ja intuitioon aivan täysillä, niin takaan, että silloin saat just parhaimmat ja kestävimmät tulokset, ja elämä on muutenkin huomattavasti lupsakampaa! Niin kuin jo sanoin, niin oikeesti tuo sun asenne kuulostaa just eikä melkein mahtavalta! 😀