Kun sitä vuotta 2017 on jäljellä enää alle kaksi viikkoa, niin voitaisiin vähän sohaista haarukkaa pieneen kurkistukseen tästä vuodesta. Lauantain postauksessani avasin tämän vuoden kisakaudesta palautumista ja miten sen olen toteuttanut, mutta tänään hypätään vielä askel taaksepäin siihen kireimpään aikaan. Tänä vuonna saavutin parhaimman kisakuntoni ikinä, ja tätä myöten myös tulokset puhuivat myös muutenkin puolestaan.
Korostettakoon tässä vaiheessa vielä, ettei kenenkään (paitsi fitness-lajiessa tosissaan kisaavien) kannata ottaa näistä fysiikoista tavoitetta itselleen. Kyseessä on ammattilaislavoille viritetty huippukunto, joka on vaatinut äärimmäistä menoa ja epäterveisiin kehonrasvoihin vetämistä. Tästä vielä lopuksi hieman lisää, mutta nyt sukelletaan niiden kuvakätköjen pariin!

3 WEEKS OUT

Aloitetaan kuvilla kolmisen viikkoa ennen Toronto Pro:ta, vuoden ekaa etappiani. Kiristelyä takana 13 viikkoa. Näitä kuvia näppäillessä ja etenkin niitä kameran ruudulta ensi kertaa vilkaistessani tajusin, että piru vie, tästä paketista tulee ihan hemmetin kova. Todellakin kannatti vetää kunnon kehityskausi alle, ennen kuorimisen aloittamista.

1 WEEK OUT

Ennen skabaa fysiikkaa tuli tallennettua kuviin yllättävän vähän. Tässä kuitenkin astetta rapsakampi versio juuri ennen Kanadaan lähtöä viimeisiltä treeneiltä Suomen kamaralta. Alkoi olla jo kuivakkaa likkaa, mutta paine silti passeli lihassa, vaikkei hiilareita ihan liikaa ollut likalla tarjolla enää tässä vaiheessa.

1-2 DAYS OUT

Alla olevissa kuvissa loikataankin sitten rapakon taakse Kanadan puolelle, ja kuvat otettu 1-2 päivää ennen Toronto Prota. Vitsit, että kisaviimeistelyt alkoivat purra lujaa, ja kunto vetäisi yhtäkkiä vieläkin kuivemmaksi. Etureidet olivat kireimmät, mitä mulla on koskaan ollut, eikä noiden kinttujen kisakireäksi saaminen ole aina ollut helpointa. Ja kunnossa eivät olleet pelkästään jalat, vaan koko ruho oli kyllä elämänsä kisaiskussa!

TWO WEEKS AFTER

Näissä kuvissa päästiin jo sitten kisojen jälkeiseen aikaan Miami Beachin P.A.L-gymille, jossa hiilaria päästiin tykittämäään näivettyneeseen koneeseen. Jes! Kisaprepissä yksi paras vaihe mielestäni on sen päättyminen, kun pääsee taas isomman puurokulhon ääreen, ja treeni lähtee kulkemaan, ja paine lihassa on aina ihan hillitön. Lyhyt vaihe toki tuokin, ennen kuin kunto lähtee selkeämmin pehmenemään, mutta kaikista vaiheesta on hyvä ottaa tarjolla oleva ilo irti, hah! Ruokapäiväkirjaa näiltä ajoilta Miami Beachilta tarjolla täällä.

KÄNNYKÄN KÄTKÖISTÄ

Kännykän salaisista arkistoista löytyi vielä tällaiset, joista vasemman puolimmaisin on napattu kaksi päivää ennen Olympiaa nyt syyskuuussa, keskimmäinen Olympiaa edeltävänä aamuna ja viimeisin itseasiassa on viime keväältä pattiarallaa viitisen viikkoa ennen Toronto Pro:ta. Tämä vika on ehkä omalla tapaa yksi lemppareistani, sillä siinä kuntoa ei ole viety vielä aivan äärimmilleen, vaikka kireys alkaa jo paistaakin. Painetta löytyy lihasta ja yleisilme on niin sanostusti “muhkea”, vaikka todella rasvatonta menoa tuossakin toki on. 😀

Näitä kuvia tuli katsottua kyllä itse aika ilolla, sillä kauden kokonaisantiin ei voi olla kuin äärimmäisen tyytyväinen. En kuitenkaan oikeasti valehtele todetessani, että en kaipaa tuota kireintä ja rapeinta kuntoa, sillä tiedän tosissani mitä se vaatii, eikä se pidemmän päälle ole aina mitään herkkua. Oman aikansa se on todella jees nimenomaan kilpaurheilijan näkövinkkelistä, mutta vastapainoksi se vaatii myös sitä hölläämistä ja rasvavarastojen normalisoimista.
Kuvien kaltaista kuntoa en henkilökohtaisesti ikinä lähtisi tavoittelemaan ilman siihen kuuluvaa kisatavoitetta, koska omaan makuuni siitä ei olisi minkään tason järkeä (lue ehdottomasti TÄMÄ). Mieluummin kannan matkassani vähän tanakampaa konttia ja pehmeämpiä kehon rasvoja, jossa elämässä riittää energiaa, kehitystä tahkotaan, rauta liikkuu ja elämässä on enemmän sitä joustovaraa sekä rentoutta. Ei se silti sitä katso, etteikö kovaa mentäisi ja tuloksia tehtäisi, mutta äärimmilleen kiskominen harvoin kannattaa. Kilpaurheilu voi olla sen arvoista, mutta muuten välttämättä todellakaan ei.

Muikeaa jouluviikon starttia joka kolkkaan!

Vilkaise myös:
Miksi kenenkään ei pitäisi tavoitella kireää kuntoa?
& Kuvamuisteloita kisaprepiltä 2015

Edellinen juttuni:
Joululahjavinkkejä ilmaisesta ylöspäin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen