KUN VOIS VAAN SYÖDÄ 24/7 JA KAIKKIALLA
Ruoka mielessä 24/7 ja sitä on myös aina oltava saatavilla oli tilanne mikä tahansa. Ai miksi? No koska jos ei syö, niin voi vaikka kuolla. Lisäksi kyllä minä olen ainakin paljon leppoisampaa seuraa silloin, kun vatsa ei kurni kuin viimeistä päivää (kukapa ei), ja säästäähän sitä pitkän pennin, kun kantaa omat eväät mukanaan ainaisten noutosafkojen ja ulkona syömisten sijaan. Riittää varmaan jo perusteluiksi? 😀
Tämä on mitä luultavammin peritty äidinmaidossa, sillä meillä nääs tupattiin aina pakkaamaan reissuun ja päivän puuhasteluihin omat purtavat mukaan. Tupperware-politiikka ei ole minulla ollut ikinä mikään fitness-juttu, vaan eväät ovat kulkeneet kotona visusti ja ammattimaisin ottein koko elämäni ajan. Kyllä monen monta kuolaa katsetta on nähty ennen treenejä pukkarissa tai kisabussissa evässämpylöitä levitellessäni tai muiden liikkeessä tapahtuvien häppeninkien keskellä laukusta rasioita kaivellessani. Lähmäiset kinkkujuustoruikkarit eivät todellakaan olleet se mun juttu, vaan eväisiin panostaminen on ollut aina ykkösjuttu.
Miten tämä evästelygeeni sitten ilmenee eri lokaatioissa ja tilanteissa? Pureudutaanpa tänään siis tähän!
LUENTOSALIN PENKILLÄ
Kyllä opiskeluaikolina se tylsäkin pakolliksen kurssin luento vain sujui huomattavasti rattoisammin mojovien eväiden kera mussutellen. Folioon edellisenä iltana jääkaappiin pakatut muhkeat evässämpylät tai kaurabanskupannari (resepti täältä) antoivat aikaisina luentoaamuina myös hieman armonaikaa vällyjen välissä, kun aamupalan sain herätessä heitettyä laukkuun. Tenttiin päntätessä ja matikan laskuja vääntäessä mukana olivat aina myös motivaationamit sekä motivaatio-Möfö (eli Megaforce-energiajuoma). Karkin sai aina ottaa kun sai sivun luettua tai laskun laskettua. 😀
LEFFATEATTERISSA
Leffateatteriin lähtiessä on vain yksi oikea tapa pakata laukku: täyteen ruokaa. Salaa sniikkaat sinne kassissa myös kaikkea, mitä välttis ei kai saisi sinne viedä (sori Finnkino). Noh, kylttihän kieltää hampurilaiset, mutta hävyttömän muhkeat kotikutoiset kerrosleivät kiertävät tietenkin tämän kiellon ja pullo limua tai vissyä kylkeen. Naposteluvihannekset, kaikennäköiset naksut, patukat, maustetut riisikakut, välipalarahkat ja pähkinät. Näistä kun vetäisee hyvän kombon kassissa mukaan, niin kestää muuten pitkään.
Jos näytös ei ole liian myöhäiseen ajankohtaan, niin teatterin aulastahan voi napata kahvit messiin ja hörppiä kupillisen kuumaa katsomon hämärässä tunnelmallisissa merkeissä. On myös toki melko näppärää asua parin korttelin päästä kohteesta, jolloin omat laatusumpit saa kannettua omassa termarissa mukana ja rahaakin säästyy.
ULKOMAILLA
Ulkomaille kun pääsee viilettämään, niin ensinnäkin lentokoneeseen on jo pakattu osuvat eväät mukaan. Kohteeseen päästyään on jo ruoka mielesä, ja ensimmäisenä on päästävä paikalliseen ruokakauppaan harrastelemaan elintarviketurismia (todistusaineistoa tästä myös Tubessa). Hyllyt nuuhkitaan läpi kauttaaltaan joka tuotekategoriasta, ettei mikään paikallinen erikoisuus jäisi vaan missaamatta. Kahviloissa ja ravinteleissa pitää myös luonnollisesti käydä maistamassa paikallisia makuja, vaikka pääosin päivä kulkee laukkuun pakatuilla herkkueväillä. Myös maailmalla.
JUNAILLESSA
Junan vaunussa kajahtaa raikuva sopulin aivastus (= tölkin avausääni) ja sieraimet täyttää hapokkaan energiajuoman huumaava tuoksu. Levität aseman lähimmäisestä kaupunkimarketista matkaan kasatut evääsi edessä olevalle pöydälle, mutta tajuat, että pöydän pinta-ala on aivan liian pieni. Vieressäsi roikkuva roskapussi ei myöskään riitä varsinkaan, jos olet matkalla kulinaristisia matkanaposteluja suosivan paremman puoliskosi kanssa.
AUTOLLA KÖRRÖTELLESSÄ
Kun kotipihasta startataan, niin on jo itsestäänselvyys, että mukaan lähtee kotona suhautetut ”take away”-sumpit mukitelineessä. Itse ajellessa keskityn lähinnä tähän juomapuolen huolelliseen varustautumiseen, mutta apukuskin paikalla sokka on irti. Toteutan myös mielläni ”snack distributorin” roolia tarjoamalla autokansalle sekä kuskille juotavaa sekä syötävää. Apsille pitää myös pysähtyä yleensä kerran pidemmän matkan aikana, koska sieltä saa hankittua usein tarvittavat lisäjuotavat sekä käytyä luonnollisesti pissillä, koska rakko on lähtenyt täyttymään jo heti kotipihasta startattua, sillä eväskahvi on noussut jo huulille.
Noh, ainahan sitä on ruoka mielessä, ja tämäkään postaus ollut siitä poikkeus, hah. Ja hei! Huomenna pamautan eräänlaisen 10 000 – spessun mun kanavalle YouTubeen ja samalla paljastan yhden aika mojovan JULLATUKSEN! Pysykäähän siis kanavilla, niin saatte tietää, mikä on oikein homman nimi! Jaiks!
Makoisaa viikon puoltaväliä joka osoitteeseen!
Vilkaise myös:
Suuri ruokahaluisen naisen ongelmat
& Miten säästää selvää rahaa ruokamenoissa?
Edellinen juttuni:
Miten treenata, jos kroppa meinaa prakata?
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Jännittää jo nyt mitä youtubeen tulee, ei saisi vihjailla(utelias olen koitan jaksaa odottaa)Lapsena totuin myös eväisiin kiitos äidille kun harrastin ratsastusta ja päivät menivät useimmiten koko päivä tallilla(ja siellähän ei ole kahvilaa tms)eikä pelkillä porkkanoilla elä kun tekee pari tuntia tallitöitä ja ratsastukset päälle? Siitä sitten oppi koulupenkille, välipalat tosin ostin aina lähikaupasta ja se oli sitä höttöä yleensä valkosipulipatonki, karjalanpiirakka, suklaarusinoita, hedelmä, tavallista jogurttia. Saattoi korvata joskus lounaan sillä. Nyt kun mietin missä proteiini ja kasvikset? Onneksi tuosta oppinut. Ammattikorkeassa kaikilla oli aina jotain evästä, liikunta-ohjaajaksi kun opiskelin. Oli enemmänkin poikkeus jos ei ollut mitään.Tuo junien ”pöydät” ovat kyllä säälittävän pieniä, tosin tuskin niissä tarkoitettukaan ”syödä kunnon ruokaa” Junaan ja lentokoneeseen . Ärsyttää vaan kun ihmiset tuijottaa julkisissa paikoissa jos vetelet jotain ”terveellistä” tai kunnon ateriaa muovikiposta. Ainakin itse saanut katseita jos syön bussissa jotain puuroa esim. ehdottomasti AINA omat eväät, en maksa 20e pikku-pahanamakuista lentoateriaa joka voi olla ties mitä(ja tietty oma ruokavalio rajoittaa)Harmi kun ei saa nesteitä viedä koneeseen, pilttipurkki ei mennyt läpi kurkut, omenat, tomaatit, protskupannarit ja kananmuna kylläkin. Oletko joutunut antamaan jotain evästä pois tarkastuksessa? eikö leffaan saa tuoda hampurilaisia? Mitä kieltoja siellä on nykyään? leffassa en käynyt vuosikausiin. Ymmärrän kyllä ettei mitä tahansa saa viedä kuten alkoholia. Autossa olen pro ajaa ja syödä samaan aikaan, kiitos automaattivaihteen! mitä leffassa yleensä syöt ja onko se ”perinne”? Entä lentokoneeseen?
No nyt tuli taas sen verran kysymyksiä, etten kyllä kaikkiin pysty tässä kommenttikentässä vastaamaan. 😀 Leffassa syön juurikin noita, mitä tuossa postauksessa jo kerroin. Lentokoneeseen mennessä ei turvatarkastuksessa ole koskaan jouduttu multa mitään safkoja takavarikoimaan, sillä en ole mitään nestemäistä koskaan kuljettanut mukanani. Eväsleivät ja wrapit on yleensä vakkareita, niin niihin ei kukaan koskaan siellä kajoa. 🙂
Hahah, voin niin samaistua noihin kohtiin! Suuret ja mehevät eväät aina oltava mukana joka paikassa 😀
Ainoa huono puoli tässä on vaan se, että en nykyään pysty syömään mitään muuta kuin omia eväitä ja kokkailuitani.. Olis kiva joskus pystyä syömään ns. epäterveellisempiä ruokia esim. kylässä käydessä tai reissussa..
No, mutta pikkuhiljaa tässä mennään kohti tasapainoa, kun pyrin koko ajan lisäämään ”ei niin puhtaita” ruoka-aineita päivien varrelle. Pitäisi muistaa, että ihan perus kotiruoka ja herkut on joskus se mitä keho ja mieli eniten kaipaa, eikä ne aina ole pahasta. Opettelemassa olen nyt sitä, että elämää ja syömisiä ei pidä ottaa liian vakavasti 🙂
Kiitos Piia ihanasta blogista ja videoista! Oot niin ihanan innostava ja upea persoona! Kiitos sinun, mulla on tälläkin hetkellä odottamassa Ingman Creamy pakkasessa, että jos sitä vaikka joku päivä tekisi mieli (ja uskaltaisi syödä) <3
Kiitos sulle aivan ihanasta kommentista! Kunnon eväät on tosiaan niitä arjen pieniä mutta sitäkin täkeämpiä piristäjiä! Eikä niitä muita tarjottavia kannata liiemmin pelätä, ja voihan sitä ottaa vain pienen annoksen niitä tarjolla olevia herkkuja. Pieni annos ei ainakaan haittaa tee, ja suosittelen rohkeasti ja lämpimästi vaan totuttelemaan itseään monipuolisuuteen siellä safkailun puolella! Se vain vaatii niitä kuuluisia pieniä ensimmäisiä askeleita ja rohkeita hyppyjä sinne omaan tuntemattomaan! You can do it!
PS. Mullakin on just uusi appelsiinikrokantin makuinen Ingman Creamy odottamassa pakastimessa koeajoa, johon taidan huomenna perjantain kunniaksi kajota! 😀