Selväpäistä vappua

Vappu oli ja meni, ja sitä tulikin vietettyä juuri sellainen juhlaviikonloppu, joka iskee tähän likkaan kuin nyrkki silmään. Meillä on valmennustiimissä ollut perinteenä, että suurin osa juhlapyhistä vietetään kimpassa kynnelle kykenevien kesken, jolloin jokainen halukas on säästynyt siltä iän ikuiselta ”mitäs helkuttia sitä tähän juhlapyhään keksisi”-kysymyksen pyörittelyltä, ja lopputuloksena kaikilla on aina huisia yhdessä.
Otettiin jo perjantaina vähän varaslähtöä lojumalla pienellä poppoolla ringissä meidän Tampellan residenssin lattialla, mutta lauantaina pistettiin Vappuaatto tehokkaasti käyntiin niin kutsutun sympatia-HIITin merkeissä. Kelahaara valmistautuu parhaimmillaan ensi viikonloppuna Espanjan Santa Susannassa järjestettäviin EM-karkeloihin, joten lähdettiin porukalla kylkeen rykimään keuhkoja pihalle heti aamusta. Tulokseksi saatiin sangollinen hikeä, ilmassa raikuvia voimasanoja ja todennäköisesti ihan inasen kireämpi Kelahaaran likka.


Iltapäivän round kakkonen kulki raskaampien rautojen parissa yhdessä puhkuen ja puhisten, ja ainakin meikäläisellä oli treenin loppupuolella valehtelematta vuoden kovimman selkäpumpin lisäksi myös railakka vappufiilis päällä. Unohdan toisinaan, että salilta löytyy muutakin väkeä, ja esitellessäni viimeisellä sarjatauolla loppuhuipennukseksi Janinalle komeimpia tanssimuuvejani huomasin saavani salin toiselta puolelta huvittavia katseita ja päänpyörittelyä Suikeron toimesta. Minkäs sille kuitenkaan teet, kun endorfiinit potkii ja jalkaa lähtee väkisin vipattamaan.
Vappuaaton illaksi paineltiin porukalla Nokialle Madame Pajulahden keittiöpöydän ääreen jauhamaan grilliruuan lisäksi niitä näitä. Tämä vuonna Minnaa ei päästetty grillivastaavaksi broilerinfileiden kohdalla ja Jumppakin säästyi siten tällä kertaa salmonellatartunnalta. Pari vuotta sitten meinaan erään kohtalokkaan Nokian grillireissun jäljiltä tuo poloinen vietti yönsä hourien ja haparoiden ravaten vessassa tyhjentämässä meikäläisen vetäessä autuaana hirsiä koko episodin ajan, ja jos oikein muistan, niin ei samaista kanaa nauttineella Jaanillakaan kovin hääppöinen yö ollut. Noh, sen jälkeen Madame on ollut hyllytettynä grillimestarin pestistä, ja Jumppakin on saanut vain kypsää siipikarjaa ja riskitöntä makkaraa.
Puolilta öin porukka alkoi jo pilkkimään sen verran voimakkaasti, että todettiin fiksummaksi lähteä lataamaan akkuja ihan omiin sänkyihin, jotta Vappupäivänä olisi jerkkua viskellä sitä rautaa ja pörrätä porukalla Vapputorilla. Sunnuntai-iltana edellämainittujen toimenpiteiden sekä auringonpaisteessa vietetyn piiitkän kahvilahetken jälkeen olo oli kuin pesäpallomailalla, nyrkkiraudalla ja paistinpannulla mukiloitu. Tämän vuoksi päädyinkin jo kello kuudelta yöpuvussa tuijottamaan Netflixistä Orphan Blackia vaakatasossa kotisohvalle valuttaen kuolaa sohvatyynylle ja Jumpan teepaidalle.

Täytyy sanoa, että urheilua ja vastaavanlaisessa seurassa pyörimistä voisi rankkuusasteeltaan verrata miltei pahempaankin dokaamiseen, mutta taidan jatkossakin tarttua juhlapyhinä lähinnä kahvikuppiin, sheikkeriin sekä kyykkytankoon, koska se on se, mikä kolahtaa meikäläisen sielunelämään. Viimeksi miestä vahvempaa on tullut nautittua vuonna 2013, ja silloinkin vain yhden kerran antaessani itseni ja muiden ympärilläni todeta, että olen yhtä sekaisin ihan normaalistikin. Testin tulos: Ei olennaista vaikutusta meikäläisen juhlatuuleen. Jatketaan siis edelleen syntymähumalan parissa!
xoxo,
Piia