Kisojen jälkispekulointia

Viimeisin tekstini aiheesta “Kisojen kootut selitykset“, keräsi oikein olan takaa positiivista palautetta, mutta ymmärrettävistä syistä myös kritiikkiä tuli. Haluaisin siten tarkentaa pari asiaa. Edellisen tekstini tarkoitukseni ei todellakaan missään nimessä ollut pilkata, piikitellä tai väheksyä ketään, eikä se ole minun tyylistäni laisinkaan. Turha julkinen piilokettuilu rivien välissä on nimittäin typerintä mitä tiedän, eikä tekstini kohteena ollut kukaan tietty henkilö. Pyydän siten mitä nöyrimmin anteeksi, mikäli joku mielensä tästä pahoitti, koska itseäni ihan oikeasti harmittaa, jos minun takiani joku on pahoittanut mielensä. En tarkoittanut olla mulkku, enkä missään nimessä pidä itseäni ketään parempana ihmisenä. Jokaisella on ehdottomasti oikeus mielipiteisiinsä.
Henkilökohtaisesti minua vain harmittaa niiden kilpailijoiden puolesta, jotka etsiessään syitä huonoon kuntoon tai sijoitukseen keskittyvät lopputuloksen kannalta täysin epäolennaisiin asioihin. Jos oikeaa syytä ei osata tai haluta löytää, niin seuraavalle kerralle ei pystytä korjaamaan näitä asioita ja hakataan päätä turhaan seinään kerta toisensa jälkeen, vaikka potentiaalia voisi olla vaikka kärkeen asti. Se, että saat palautteeksi viimeisen sijan jäljiltä ainoastaan “olit todella upea!”, voi parantaa fiilistäsi, mutta se ei ikävä kyllä yksinään riitä auttamaan sinua parantamaan seuraavaa kertaa varten. Fitnesslajeissa kilpailuvalmistautuminen ei kuitenkaan ole fyysisesti ja henkisesti mikään helppo nakki, joten ihan huvikseen ei välttämättä ole kerta toisensa jälkeen järkevää lähteä mututuntumalla testaamaan, josko nyt homma toimisi ilman, että oikeiden faktojen pohjalta on laadittu minkään tason game plania.

Missään vaiheessa en myöskään sanonut, etteikö viimeistelyt voisi mennä oikeasti pieleen. Tämä vain sattuu harmillisesti olemaan somen pikakelauksen perusteella melko yleinen “syy” huonolle kisakunnolle, vaikka monesti takana viimeistelyviikolle lähtiessä yksinkertaisesti vain harmillisesti keskeneräinen kunto. Kertaan vielä uusiksi, etteivät viimeistelyt saa sinua kuntoon, vaan se viimeistelee sen. Jos olet oikeasti kunnossa, niin viimeistelyt voivat antaa sinulle upean loppusilauksen tehden sinusta vieläkin timanttisemman tai huonolla mäihällä tai huonosti toteutettuna myös pilata sen. Valmiiksi huonoa kuntoa viimeistelyt eivät pilaa. Tulipa tuolla viime viikonloppuna nähtyä myös pari todella harmillista tapausta, jossa mallikkaille kunnossa olleille kisaajille kävi viimeistelyjen kanssa paska mäihä tai muuten vain köpelösti, mutta niitä ei tuskin ihan niin montaa ollut, mitä somen ihmeellisessä maailmassa on jälkipuintien puitteissa saanut todistaa.
Olen meinaan itsekin kokenut sen, että viimeistelyt eivät vaan ole toimineet. Esimerksiksi Arnold Amateur Europen finaalissa syksyllä 2013 olen seissyt komean nestelastin kanssa lavalla vapariasun saumojen painaumien loistaessa reisissä, kun kahdeksan kisapäivää vuoden sisään olivat pistäneet kropan aika väsyneeseen tilaan, jolloin samat tutut viimeistelykikat eivät enää yksinkertaisesti toimineet ja lopputulos oli luokkaa lievä vesipuhveli, vaikka huvittavinta oli, että skoorasin koko vuoden parhaat fysiikkapisteet näistä kisoista. Näitä kropan väsymisiä on kyllä todistettu Suomessa ennenkin, ja etenkin monilla kovan luokan mieskilpailijoilla pitkän kilpailukauden loppupuolella. CBB:n ja kehonrakennuksen viimeistelyihin en kuitenkaan lähde ottamaan millään tasolla sen enempää kantaa, sillä ne ovat asioita oman tietämykseni ulkopuolelta.
Rakkaat kilpailijat ja kilpailijoiden tukipilarit. Nukkukaa aina kilpailuiden jälkeen muutama tai tarvittaessa vähän useampikin yö, jolloin näette asiat monesti uusin silmin. Asioita on myös hyvä pyrkiä analysoimaan usealta eri kantilta, koska parannettavaa löytyy meillä jokaisella useammalta osa-alueelta. Kuten edellisessä tekstissä mainitsinkin, niin olen itsekin yhtälailla sortunut moniin näistä “selityksistä” matkan varrella, ja olisin päässyt itsekin huomattavasti helpommalla, jos olisin heti tajunnut, missä vika on ollut. Minun ei olisi myöskään tällöin tarvinnut jälkikäteen hävetä, mitä someen tai blogiin on tullut seliteltyä, heh. En minäkään ole todellakaan joka kisaa voittanut, ja korjattavaa on ollut aivan hemmetisti ja on edelleen. Sehän tässä kilpaurheilussa on se pointti. Jatkuvaa kehitystä, mutta pitää vain tietää, mitä kehittää ja miten.

Haluaisin myös korostaa, ettei tekstejäni kannata ottaa liian vakavasti kuten elämää ylipäätään. Musta huumori ja sarkasmi ovat itselleni isoja voimavaroja, ja viljelen niitä toisinaan aika rankalla kädellä ympäriinsä. Suurin osa surkeasta läpän heitosta kolahtaa arjessa ihan omaan itseeni, enkä tarkoituksella halua ketään muita dissata (paitsi ystäviäni, heh) tai kenenkään ulkopuolisen mieltä pahoittaa. Pahoittelen vielä kertaalleen, mikäli tekstistä jäi jollekin ikävä maku suuhun. Se ei todellakaan missään nimessä ollut tarkoitukseni.
Peace and love, ja isot pusut joka iikalle <3
Piia
PS. En julkaise kommentteja, jonka tarkoituksena on nostaa ikävällä tavalla esiin selkeästi tiettyjä kilpailijoita, valmentajia, tiimejä tai tuomareita, jollei kommentti koske siis suoraan minua. Tällaiset kommentit siirrän suoraan roskakoriin. Suosittelen kysymään asioista rehdisti ja reilusti omalla nimellään suoraan henkilökohtaisesti asianomaiselta, eikä tyytyä kyselemään tutun tutuilta nimimerkkien takaa. Tuomaritoimikuntaan voi myös suuren vääryyden tai epäoikeudenmukaisuuden kohdattuaan ottaa rohkeasti yhteyttä, kun täällä minun viihteeksi tarkoitetussa urheilublogissani ei kovin moni tilanne ratkea. Voin myös käsi sydämellä taata, etten ole sekaantunut mihinkään salaliittoon. Mielikuvitus tuntuu laukkaavan vähän turhan lujaa itseni lisäksi myös monella muulla. Heh. 🙂