UUDEN KODIN VALMISTUMINEN – Q&A (part 1)

Uuden kodin valmistuminen lähestyy, ja mielessä pyörii vimmatusti tuo vuoden taitteessa edessä häämöttävä muutto ja meidän uusi koti. Ai ettien että! Kasailin tähän postaukseen Instassa tulleita kysymyksiä asuntoprojektiimme liittyen, ja koska kysymyksiä, kulmia ja ajatuksia oli sen verran paljon, niin jaoin nämä kahteen postaukseen. Tässä siis ensimmäinen osa!

Muutatteko millaiseen asuntoon ja minne? Omakotitalo, rivari, kerrostalo?

Muutetaan Tampereen keskustan kupeeseen, eli kaupunkialueelle rauhaisempaan spottiin kerrostaloon järven rannalle. Muuttomatka meillä ei ole lopulta edes kovinkaan pitkä nykyisestä sijainnista keskustasta.

Paljon huoneita ja neliöitä?

Neliöitä on 98,5 eli kymmenisen neliötä enemmän kuin nykyisessä. Asunnossa on neljä huonetta (kolme makkaria), kylpyhuone/wc, sauna, kodinhoitohuone, wc ja pieni vaatehuone. Lisäksi meillä on 28 neliön lasitettu parveke esteettömillä näkymillä järvelle, joka oli ehkäpä se “isoin juttu”, miksi juuri tähän asuntoon ja kohteeseen päädyttiin sijainnin sekä monen muun toiveemme lisäksi.

Vaikka kuulostaakin ehkä hassulta, niin me ei ostettu tätä kyseistä asuntoa niinkään sisätilojen perusteella, vaan neliöiden, huoneluvun, sijainnin, käytännöllisyyden ja etenkin tuon järven ja järvinäköalan vuoksi. Olen vasta nyt viimeisen kuukauden aikana alkanut sisäistämään, että meillehän on tulossa sinne asuntoon jotain sisällekin, vaikka mieluisat valinnat ja muutostyöt toki katsottiin kuntoon kauppoja tehdessä ja pohjakin todettiin toimivaksi. 😀

Sijaintia ei voi perästä päin muuttaa, saati järveä partsin eteen raahata, mutta sisätiloille voi tehdä halutessaan monenkinlaista. Toki sisältäkin tuo asunto tulee olemaan ihan taatusti ihana ja meille mitä sopivin, mutta koska kesäkuun rakennustyömaavierailulla pääsi ihan itku parvekkeella vierailusta ja henkeäsalpaavaa näkymää ikkunasta katsellessa, niin jotenkin tuo järvi valtaa ajatuksissani lähes kaiken alan.

Uusi? Vanha? Minä vuonna rakennettu? Remppoja tulossa?

Kyseessä on uudiskohde, joka valmistuu vuoden vaihteessa. Tällä hetkellä tiedetään kahden kuukauden aikahaitari, jolloin asunto valmistuu, eli tarkka muuttopäivä vahvistuu vasta vuoden lopun tienoilla.

Vaikka asunto tulee olemaan uusi, niin pistetään sauna uusiksi heti. Luultavasti tehdään lähinnä lauteiden ja kiukaan vaihto + saunavahalla sävyä pintaan. Sauna oli lyöty lukkoon asuntoon halvimmilla mahdollisilla valinnoilla jo yhdeksän kuukautta ennen kuin tehtiin asunnosta kaupat, joten tähän ei saatu enää vaikuttaa (plaaah). Yritimme ehdottaa myös saunan jättämistä “tyhjilleen”, mutta ilmeisesti säädökset estävät asunnon luovuttamisen puolivalmiina. Tämä oli syy, miksi olimme alunperin hylänneet tämän kohteen. Koska tuntui typerältä ostaa täysin uusi asunto, jota jouduttaisin heti “remppaamaan”.

Monien mutkien kautta päädyimme kuitenkin rakastumaan tähän yhä uudelleen, ja toisaalta myös realiteetit iskivät kovaa päin näköä. Meidän kriteereillä ei vain kämppää olisi tahtonut Tampereelta irrota, ja haluttiin kyseiselle alueelle aivan liian lujaa (järvenranta ja parveke järvelle). Viereen seuraavaksi rakentuvan vastaavan uudiskohteen hinnat olivat pompsahtaneet entistä suolaisemmiksi eikä sieltäkään tahtonut löytyä meille sopivaa asuntoa. Tai noh, ainakaan meidän budjetilla. 😅

Tullaan myös asteittain ehostamaan “tyhjää kanvasta”, eli varmasti laitetaan ja fiksaillaan asuntoa vielä eheämpään iskuun, kun sinne päästään ja se realistisesti sellaisenaan nähdään. Vielä on suhteellisen vaikea hahmottaa asuntoa valmiina näkemättä, että millainen kokonaisuus on, ja mikä siellä voisi näyttää hyvältä. Kun pohja on hyvä, niin asunto pääsee muovautumaan meidän elämämme näköiseksi.

Ostitte asunnon alkuvuonna, mutta miksi muutatte vasta vuoden vaihteessa? Miksette valinneet asuntoa, johon voisi muuttaa jo heti?

Tämä kysymys ehkä vähän hämmenti. Kyseessä on uudiskohde, joka valmistuu vasta silloin. Tampereella ei voi tällä hetkellä tuosta vain valita itselleen sopivilla kriteereillä löytyvää asuntoa, jonne muuttaisi heti. Asuntoasioissa maltti on mielestäni valttia, vaikka tietyissä tilanteissa täytyy olla valmis tekemään nopeitakin siirtoja, jos meinaa saada sen, mitä haluaa.

Muutenkin asuntomarkkinat ovat kuumentuneet Tampereella ihan hullunmyllyksi, jossa kaikki viedään käsistä, tarjontaa on suhteellisen vähän ja hinnat pamahtaneet paikoittain jopa lähelle pääkaupunkiseudun hintoja. Huh. Meillä oli myös melko rajoittavat ja tarkat kriteerit (haha, tietenkin 😄), joita vastaavia asuntoja ei juurikaan pamahtele eteen. Johannes on seurannut jo vuosien etuovi.comia joka ikinen päivä aamuin illoin (hänen harrastuksensa), joten oltiin aika tietoisia, millaista tarjontaa asuntomarkkinoilla on.

Miksi ostitte asunnon kerrostalosta?

Koska sijainti ja rakkaus keskustan palveluiden läheisyyteen, ja ollaan nytkin tykätty kerrostaloasumisen helppoudesta. ❤️ Kaikki on kävelymatkan päässä. Nimenomaan kaikki tarpeellinen työstä huveihin. Salille pääsee (tekemään töitä ja myös treenaamaan) tuosta vain ilman autoa sekä kaupat, erikoisliikkeet, palvelut, päiväkoti/koulut, kulttuuritarjonta ja rautatieasema on aivan hollilla. Tämä valinta sopi täydellisesti meidän arvoihin ja tarpeisiin elämässä ja arjessamme.

Ja se ihanin juttu. Asunto on järven rannalla, joten kesällä voi painella hissillä alas ja pulahtaa järveen tai iskeä sup-laudan vesille. Talvella retkiluistimet tai sukset jalkaan ja menoksi. Lenkkimaastot metsien keskellä hollilla. Syksyllä pikadippaus hyisessä vedessä ja hissillä kotia saunomaan. Mun UNELMA. Olen AINA haaveillut järven rannalla asumisesta.

Myös lapsemme mummi ja ukki asuu tästä noin 300 metrin päässä, mikä on iso plussa. Pöydällä on ollut vahvana korttina heidän kanssaan yhteisautoon siirtyminen ensi vuonna, kun kummatkaan talouksista ei juurikaan tarvitse autoa sen suuremmin päivittäisessä käytössä. Säästyisi sievoinen summa rahaa, jonka voi sijoittaa mm. omaan asuntoon, eli käyttää tämän asuntolainan poismaksamiseen.

Ettekö kaipaa edes omaa pihaa?

Olen itse kotoisin sen verran landelta, että olen kitkenyt kasvimaalta rikkaruohoja, hoitanut kukkapenkkejä ja pihaistutuksia, tainnuttanut meidän lammesta ylösnostettuja lohia puupölkyllä, heitellyt peräkärrystä halkoja puuliiteriin, haravoinut tuntitolkulla syksyn pudottamia lehtiä ja kerännyt omista pensaista ja viereisestä metsästä marjoja ennen kuin olen osannut edes lukea. True story, hah.

Pihan hoito ja omakotitalon ylläpito on sinänsä tuttua, ja voin sanoa, että näillä elämän spekseillä yrittäjänä maksan mielelläni vastikkeen, ettei mun tarvitse herätä talvisin aamulla kolaamaan lumia päästäkseni autolla liikkeelle vaan painella hissillä autohalliin ja hypätä lähtövalmiiseen autoon. Tai miettiä rännien puhdistamisia, ruohonleikkuuta tai ulkoseinien maalaamisia.

Toiset näistä tykkää, ja touhukkaana ihmisellä tavallaan minäkin, mutta mulla on jo ihan liikaa “harrastuksia” joiden parissa touhuta. 😅 Joten mieluummin käytän tämän ajan urheiluun, ompelemiseen, lautapeleihin, lapsen kanssa rehaamiseen tai vaikka kodin siivoamiseen, ammattitaitoni kehittämiseen ja yrityksen pyörittämiseen. Myöskään talon rakennuttaminen ei kuulostanut meistä projektilta, johon olisimme elämäntilanteessamme halunneet hypätä, eikä tontteja Tampereen alueelta meidän toiveillamme tahdo hevillä irrota.

Eikö lapsiperheenä olisi helpompi ja parempi asua jossain keskustan ulkopuolella esim. omakotitalossa?

Tämä tuntuu olevan monilla hämmästelyn kohde. Toisaalta ymmärrän tämän enemmän kuin hyvin. Mulla oli itsellä pitkään ajatus, että kun “perhevaihde” astuu silmään, niin kämppä pitää löytää jostain keskustan ulkopuolelta ja sitten pitää olla sitä omaa pihaa. Koska “näinhän sen kuuluu mennä”. Itsekin olen elämäni ensimmäiset 19 vuotta asunut omakotitalossa keskustan hulinoiden ulottumattomissa. Jyväskylän maalaiskunta, born and raised. Pöpöllekin olin kerennyt lupaamaan, että hän saa vielä elinaikanaan oman takapihan, jonne kuseksia vapaasti, mutta sori Pöpö. Tultiin toisiin aatoksiin.

Nyt vuoden lapsen kanssa keskustassa asuessa olen todennut sen olevan PARASTA ikinä. Seinät ei pääse kaatumaan niskaan, ja asioita voi hoitaa ja touhuta jouhevasti. Ympärillä on lukuisia lastenpuistoja, lapsiperheitä, harrastusmahdollisuuksia, kirjastoa, kauppakeskuksia, lastentarvikeliikkeitä, kahviloita, kauppoja, kulttuuria, koirapuistoja, tapahtumia ja museoita. Kaikki kävelymatkan päässä kotiovelta. Myös esim. salille tai postiin on helppo piipahtaa kiireisen arjen keskellä, kun se on aivan vieressä eikä matkoihin mene aikaa. Ja jos haluaa vain tuulettaa päätään lapsiarjen keskellä, niin bisselle pääsee viereen helposti, hah!

Meidän uuden asunnon aivan välittömässä läheisyydessä tulee olemaan myös useampi eri lastenpuisto, uintipaikka, lapsen mummila/ukkila ja päiväkoti, joten hissillä kun viitsii vaivautua alas, on jo mielekkäiden touhujen äärellä ja kaunista luontoakin parhaimmillaan jokaiseen vuodenaikaan. En siis kaipaa tippaakaan omaa pihaa, koska kyseinen ympäristö on ihanan rauhallinen mutta mieleisen virikkeellinen. Ilta-auringosta, kesäilloista, yrttien kasvattamisesta ja grillaamisesta voi sitten nauttia omassa rauhassa isolla lasitetulla parvekkeella järvimaisemissa.

Kaukana siis saasteisesta betonihelvetistä, joka monille vannoutuneille omakotitaloasujille tulee ekana kaupungista mieleen (kuten mullekin ennen, kuin suostuin lopulta kokeilemaan keskusta-asumista kun nykyinen asunto keskustasta ostettiin). 😀 Ja toisaalta. Tämä nykyinenkin sijainti ja asunto keskustassa on ollut ihan paras ja suorastaan pelastus vauvavuotemme pyörteissä.

Lisäksi. Näin omasta kokemuksesta lapsuuteni keskustan hulinoiden ulkopuolella kasvaneena täytyy todeta, ettei kaikki alueen ajattelut edut välttämättä toteudu. Vaikka asuin lapsuuteni omakotitalo-alueella, niin lähiympäristössä ei meidän tapauksessa löytynyt juurikaan lapsiperheitä tai leikkikavereita ja selkeästi minua vanhemmat sisarukseni menivät omia menojaan. Olin vähän kateellinen serkuilleni, joilla ulko-ovi vaan kävi, ja kavereita oli naapurustossa aamusta iltaan tai ystävälleni, joka asui kaupungissa kaiken “kivan” äärellä. En silti suinkaan koe lapsuuttani yksinäiseksi tai kurjaksi, mutta näin perspektiivinä, että moni mielikuvissa ajateltu plussa (tai miinus) ei todellisuudessa välttämättä olekaan sitä.

Onko tämä teidän ensimmäinen omistusasunto?

Nope. Ollaan asuttu kohta viisi vuotta tässä meidän ensiasunnossamme. Joka on ollut ihana!

Myyttekö aiemman asunnon vai laitatteko vuokralle?

Myydään pois. Näillä markkinoilla pitäisi mennä kuin kuumille kiville, ja Tampereella keskustan alueen neliöt, joissa isommat rempat on tehty liikkuu kuulemma aika vauhdilla. Tästä asunnosta pitäisi myös saada mukavasti voittoa viiden vuoden takaiseen ostohintaan suhteutettuna, eli ihan mielellään laitetaan tämä “rahoiksi” ja sijoitetaan se meille vieläkin mieluisampaan asuntoon, jota kodiksi tulemme alkuvuodesta asti kutsumaan.

Lisäksi asuntolainan määrässä katto tulisi vastaan, eli puhtaasti senkin takia tämä on myytävä alta pois, vaikka “bullet-laina” on varmuudeksi jo tiedossa, mikäli myynti jostain syystä viivästyisikin.

Miksi ylipäätään muutatte?

Vaikka tämä nykyinen asunto on ollut superihana, tilava ja käytännöllinen ja juuri rempattiin kylpyhuone ja vessakin upeaan uskoon, niin haluttiin kokonaisuudelta jotain muuta. Vähän päivittää nykyistä. Tämä asunto ostettiin, kun oltiin valmistumisen kynnyksellä ja vielä opiskelijoina (asunto oli ihan huikea löytö silloin).

Nyt kun on tehty töitä ihan älyttömästi ja painettu täyttä höyryä meidän yrityksemme eteen, niin teki mieli palkita itsemme jollain. Me kun ei juurikaan tykätä “hassata menemään” tai eletä arjessa kovinkaan kalliisti, niin sopivaa pesämunaa uutta asuntoa varten oli alkanut kertyä. Tämä meidän nykyinen spotti oli myös tosi kiva vauvan kanssa, mutta lapsen kasvaessa haluttiin myös miettiä, mihin haluaisimme asettua mahdollisesti pidemmällä tähtäimellä, koska jossain vaiheessa oltiin kuitenkin tästä muuttamassa.

Budjetoitiin ja pyöriteltiin laskelmia, ja todettiin, että nyt olisi ihan hyvä hetki pistää asunto vaihtoon. Sitä asuntoa oli vaan aika vaikea löytää. Asuntomarkkinoita oli seurattu tiiviisti jo vuosikaudet, ja tiedettiin, ettei me tykätä mm. mistään (haha jep), niin ei ollut kovinkaan selkeä saati nopea prosessi. Lisäksi tykättiin tästä nykyisestä asunnosta ihan liikaa (ja tykätään edelleen), niin ei ollut mitään pakkoa tai äärimmäisen polttelevaa halua tästä lähteä pois.

Sitten löydettiin se oikea, jonka kohdalla ensin vähän soudettiin ja huovattiin. Innostuttiin. Petyttiin karvaasti monta kertaa. Ja eräiden viime hetkillä peruuntuneiden kauppojen vuoksi me vihdoin saatiin varasijalta tuo meidän tuleva koti. Ai että!

Kakkososa kysymyksistä ja vastauksista on tulossa tuutista ulos piahkoin. Siellä vähän enemmän valinnoista ja sisätiloihin pureutumisesta sekä monesta muusta!

Kotoisaa loppuviikkoa joka nurkkaan!

Tsekkaa myös:
Vaatekaapin makeover – Vanha uuteen uskoon!

Edellinen juttuni:
Onko aikuisuuden pakko olla kuivaa (ja raskasta)?

VALMENNUKSET:
🔥 Prove-valmennukset myynnissä taas 22.8. 🔥