KUN SOME LÄHTI TYKITTÄMÄÄN PAINEITA

Viime aikoina olen törmännyt useaan otteeseen termiin “paineeton some”. Omaa IG-tiliänikin on tägäilty näihin listauksiin, ja ihan pakko todeta, että tästähän on paukahtanut pientä onnistumisen jysäystä rintaan. Kun ainakin itse pyrin tuottamaan edes tietyllä tapaa realistista ja “inhimillistä” sisältöä, ja on siistiä kuulla, että tämä välittyy ja sitä yleisestikin somemaailmassa enemmän arvostetaan. Täydellisyyteen en tässäkään pyri, koska hulluksihan siinä tulisi. Kun 100% paineettomuutta ei koskaan voi saavuttaakaan jokaiselle yksilölle, kun puhutaan isoista massoista. Enkä usko, että se edes palvelisi loppupeleissä ketään.

Siksi ehkä haluaisin tuoda myös toisenlaista näkökulmaa tähän aiheeseen. En koskaan tykkää katsella asioita mustavalkoisin silmin, vaan itseäni kiehtoo aiheessa kuin aiheessa ne kaikki eri harmaan sävyt tästä väliltä. Paineeton some kun ei myöskään ole ihan niin yksinkertainen kuin se kahteen sanaan tiivistettynä voisi kuulostaa. Usein tällä termillä nimittäin osoitetaan sormella vain somevaikuttajien suuntaan, kun taas vähintään yhtä suuri vastuu on myös seuraajilla.

Ihan alkuun rikon myös yhden tabun. Yleinen harhaluulo on, että paineet somessa olisivat vain nuorten tyttöjen juttu. Ei todellakaan ole. Se ei todellakaan katso ikää eikä sukupuolta.

Kenellä on vastuu paineettomasta sisällöstä?

On helppoa ajatella, että paineeton some on julkaisijoiden ja tässä tapauksessa hyvin usein somevaikuttajien vastuulla. Näinhän se onkin, mutta vain osittain. Vastuuta ja syyttävää sormea ei voi aina vierittää osoittamaan muita. Vastuu on myös yhtälailla seuraajalla itsellään.

Btw. Usein unohdetaan, että jokainen somevaikuttaja on itse myös samanaikaisesti ihan tavallinen seuraaja somessa. Sellainen, jota koskee seuraajan roolissa ihan ne samat asiat kuin kaikilla muillakin somessa aikaa viettävillä ihmissieluilla.

Somessa kun on loppupeleissä hirvittävän helppo tietoisesti olla seuraamatta itseään triggeröiviä aihealueita tai kanavia. Esimerkiksi Instagramin algoritmi on niin nerokas, että jos availet toistuvasti kuvia kauniista kodeista ja seuraat näitä esitteleviä tilejä, niin se luultavasti nostaa sinulle esiin vielä enemmän kauniita koteja.

Vai tuleeko sinun Instagram-syötteeseesi jatkuvasti kilpacheerleadingia ja notkeusakrobatiaa? No minulle tulee, ja syystä että, koska niillä jatkuvasti viihdytän itseäni ja availen niitä jatkuvalla syötöllä, kun IG-feedi niitä minulle tykittää. Noidankehä on siis syntynyt, ja omalta osalta ihan positiivinen sellainen, koska pidän sisällöstä ja se aidosti innostaa. Jos taas kärsit kehonkuvaongelmista, niin tällöin ei kannata seurata kiinteään kroppaan tsemppaavia tilejä tai availla toistuvasti kuvia viimeisen päälle tikkiin treenatuista vartaloista. Saat meinaan jatkossakin tasan sitä mitä tilaat, ja tämä vääristää maailmankuvaasi vielä enemmän, kun et juuri muuta näekään.  Älä siis miinoita omaa kenttääsi tällä.

Kaikelta ei voi suojautua, mutta kaikkea voi opetella käsittelemään

Tietenkään kaikkea nyt ei voi koskaan välttää ja silmiä ihan kaikelta tarvitsekaan ummistaa. Sen sijaan olisi ihan hyvä oppia tunnistamaan ja työstämään sitä asiaa, joka itselleen paineita tuottavassa sisällössä nimenomaan triggeröi.

Ja ennen kaikkea: Miksi otat näistä paineita? Miksi vertaat itseäsi tähän? Onko realiteetit ylipäätään kohdallaan? Oletko täysin sisäistänyt sitä, että suurin osa seuraamistasi ihmisistä jakavat kaikki omia yksittäisiä huippuhetkiään, ja että näkemäsi mosaiikki eri ihmisten elämän huippuhetkistä eri osa-alueilla ei pitäisi ollakaan lähtökohtana sinun standardeillesi? Koska se ei ole kenenkään elämää, vaan kuva, jonka saat näiden kaikkien yhdistelmänä. Somelukutaito on tässä todella olennaisessa asiassa, jota kannattaa tietoisesti harjoittaa.

On oikeasti hyvä pysähtyä pohtimaan, että miksi sinun pitäisi pystyä samaan kuin joku toinen? Miksi sinun kotisi, CV:si tai kehosi pitäisi näyttää samalta kuin jonkun toisen? Vaikka joku toinen pystyy, niin miksi sinun pitäisi pystyä? Onko elämänne, nykytilanteenne, tavoitteenne, intohimoinne, taustanne ja resurssinne tismalleen samanlaisia?

Toisen triggeri on toisen inspiraation lähde

Faktahan on se, että kuka tahansa voi triggeröityä mistä tahansa. Ketään ei voi siis automaattisesti suojella kaikelta.

Yhdelle se voi olla rehellinen puhe vaakalukemasta, jos henkilö ei ole sinut painonsa kanssa.

Toiselle se voi olla avoin puhe tuloista, onnistuneista sijoitusasuntokaupoista ja omaisuutensa arvosta, jos henkilö on kovin urakeskeinen ja turhankin kova suorittamaan.

Kolmannelle se voi olla kuva “tikissä olevasta kropasta”, jos henkilöllä on ongelmia kehonkuvansa kanssa.

Neljännelle se voi olla puhe vauvahömpästä ja vanhemmuuden upeudesta, jos itse kamppailee lapsettomuuden kanssa tai käy läpi raskasta eroa “ydinperheen” hajotessa.

Viidennelle se voi olla toistuva sisältö virheettömän kodin, sujuvien opiskeluiden ja mielettömän rikkaan sosiaalisen elämän kombosta, jos itsellä elämäntilanne on todella takkuava sekä sosiaalinen verkosto rakoilee.

Kuka tahansa voi ahdistua ja saada paineita mistä tahansa. Tässä ratkaisu ei mielestäni ole se, että sheimataan niitä, jotka näitä jakavat. Vaan seuraajan on yhtälailla syytä itse oppia tunnistamaan omat sudenkuoppansa ja itselleen paineita tai pahaa oloa tuottavan sisällön seuraamisen vaikutukset. Tai ainakin vähintään pyrkimään ymmärtämään ja suhteuttamaan omaa elämäntilannetta sen hetkisiin realiteetteihin.

Jotenkin mua myös lähtökohtaisesti jo tökkii tämä toisinaan pinnalla oleva ajattelu, että somessa muka kilpailtaisiin ja brassattaisiin kaikella. Jos jaetaan aikaansaannoksia ja onnistumisia, niin se on keulimista ja itsensä buustaamista. Miksei se voi olla vaan oman elämän kivojen ja kiinnostavien juttujen jakamista? Ja miksi lähes kaikkeen tuotokseen on nykyään laitettava disclaimerit, että yksittäiset ihmiset ymmärtäisivät, että sisältö ei ole tarkoitettu haitalliseksi.

Sisällöillä on eroja

On tietenkin ihan vissisti eri asia jatkuvasti kehottaa ihmisiä laihduttamaan korostaen rivien välissä toistuvasti vähärasvaisen kehon kauneutta. Tai tuputtaa tietoisesti sitä kuvaa, että sinun on täytyy saada enemmän tuloja tai omistaa kalliita merkkilaukkuja ollaksesi parempi ihminen. Tai tyrkyttää kyseenalaisia ja lähinnä omaan kokemukseen pohjautuvia ravitsemusvinkkejä, että voisit olla hoikempi tai voida paremmin toistuvasti luoden kuvaa, että nykytilanteesi vaatii skarppaamista

Tai käskeä olemaan väkisin onnellinen ja löytämään positiivisuutta jatkuvasti ja joka asiasta, vaikka sisällä kuohuisi niin maan perkeleesti. Tai se totaalista ihmisyyden ymmärryksen puutetta tihkuva klassikko: “Jos minäkin pystyn, niin pystyt sinäkin.” Viimeisin on ehkä paskin argumentti ikinä.

Kuitenkin myös tiedostava ja paineettomaksi tietoisesti tarkoitettu tsemppaava tai muuten vain huolettomaksi tarkoitettu visualisesti näyttävä sisältö voi aiheuttaa jollekin paineita. Nimenomaan se sisältö, joka voi olla toisille todella antoisaa, mielenkiintoista tai kipinää ja motivaatiota hurjasti buustaavaa. On siis hyvä ymmärtää se, että joku toinen voi kokea sinun ahdistuksen lähteesi todella tarpeelliseksi tai vähintäänkin aivoja nollaavaksi keveäksi sisällöksi.

Jollekin vinkit IG-seuraajien saamiseen voi olla todella arvokkaita saadakseen potkua yritystoiminnalleen. Jollekin kaverin jakamat kropan muutoskuvat ennen ja jälkeen voivat olla ihan valtavan motivoivia ja antaa positiivista potkua. Jollekin avoin puhe painosta ja vaakalukeamasta voi auttaa neutralisoimaan painon merkitystä ja rikkoa tabuja. Joidenkin intohimona on taas arvokkaat kellot, autot tai merkkilaukut. Jos huomaat jonkun näistä vääristävän omia aivojasi, niin lopeta seuraaminen.

Jokainen meistä on yksilö

Näin ihan kilpaurheilun parissa elämäni viettäneenä ja psyykkiseen valmennukseen perehtyneenä fakta on oikeasti se, että eri yksilöille toimii henkisesti täysin eri ajurit. Samaa pätee ihan muussakin elämässä. Toinen pääsee parhaimpaan kukkaansa pienen paineen ja hyvähenkisen vertailun avulla, kun taas toinen vetää näistä totaalisen lukkoon. Jos ensimmäiselle kaverille ei taas anna ollenkaan painetta ja riittävän haastavia tavoitteita, niin tämä hyytyy ihan täysin, kun jälkimmäinen taas porhaltaa samalla lempeällä tatsilla ihan omissa sfääreissään. Siinä ei ole kyse kumpi näistä on parempi, vaan eri ihmisillä toiset asiat saavat homman kukoistukseensa ja toiset taas kuihduttavat. Sama somessa.

Vaikka olen vahvasti sitä mieltä, että vaikuttajalla on suuri vastuu, niin on myös yhtälailla seuraajilla. Toki urheilussa valmentaja on mukana tsekkaamassa, että tatsi tekemiseen on oikealla radalla, mutta somea selaillessa tämän joutuu usein tehdä itse. Sitä on toki vaikea toteuttaa, jos ei osaa tunnistaa sitä, mikä on kääntymässä itselleen haitalliseksi ja paineita enemmän tuottavaksi sisällöksi. Tai että miksi niistä syntyy itselle paineita.

Hetken se inspaa, mutta entäs sitten?

Se, mikä on hyvä jokaisen myös itse sisäistää, että jossain vaiheessa inspiraation vuoksi seuraamaan aloitettu IG-sisältö voikin kääntyä itseään vastaan. Se, että olet jossain vaiheessa treenikipinän loimutessa loistossaan alkanut seuraamaan kymmenittäin tikissä olevia ruoka- ja treenivinkkejä jakavia inspiroivia fitness-minkkejä, ei välttämättä tarkoita, että vuoden tai viiden vuoden päästä niiden sisältö enää toimisi sinulle samalla tavalla.

Jos koet jossain vaiheessa, että tämä sisältö on alkanut lähinnä aiheuttamaan itsellesi paineita ja huonommuuden tunnetta, niin on aikuisten oikeasti ihan okei lopettaa kanavan seuraamista. Olet jo luultavasti saanut sen parhaan tästä irti, ja nyt jos tämä sisältö vaikuttaa itseesi negatiivisesti, niin on aika siirtyä eteenpäin. Somen siivoaminen aika ajoin voi olla aika iso juttu henkiselle hyvinvoinnille.

Mikä mua ahdistaa ja mikä inspaa?

Näin omakohtaisesti kamppailen toisinaan sen paineen kanssa, että mun ei tarvitsisi omassa työssäni olla koko ajan täysillä inessä ja valloittamassa koko maapalloa saman kuukauden aikana. Kun joskus tuntuu siltä, että muilla kolleegoilla rautaa taotaan jatkuvasti kuin viimeistä päivää ja innovoidaan vaikka minkälaisia uusia kuvioita. Tai tällaisen kuvan somesta helposti saa, mutta itse olen tyytynyt työstämään asiaa oman pääni sisällä. Että miksi otan tästä paineita, ja aika paljon se onkin jo helpottanut tätä työstämällä (ja tarvittaessa seurattavia tilejä valikoimalla).

Lisäksi ihan rehellisesti paineita toisinaan tuottaa se vastuullisen ja “paineettoman somen” toteutus näin somevaikuttajalle. Kun sellaista sisältöä ei pitäisi tuottaa, mutta enhän mä tosiaan voi tietää, minkä haasteen kanssa kukakin painii? Tai että pitäisikö mun piilottaa väkisin oma sikspäkki kuvista, jos mulla sellainen löytyy (okei näin raskauden vikalla kolmanneksella tätä ei ole tarvinnut miettiä, hah)? Että pitäisikö mun esittää jotain muuta, jota en ole? Tai olla fiilistelemättä aikaansaannoksiani tai pysyä hiljaa saavuttamistani asioista, joista olen todella ylpeä, ettei kukaan ala vertailemaan itseään minuun? Olen päätynyt olemaan just sellainen kuin olen, ja toisinaan avaamaan asioita perin pohjin, koska tieto ja ymmärrys vähentää usein tuskaa (ja vertailua).

Mua taas inspaa ihan hitokseen erilaiset valmennusaiheiset sisällöt, sisustusaiheet, pohdiskelevat aihepiirit ja ihan tavallisen rosoinen elämä. Tässä kyseisessä elämäntilanteessa inspaa myös se, että miten etenkin urheilulliset ihmiset ovat palautuneen raskauksista. Viimeisimmästä varsinkin olen saanut törmätä yhtälailla siihen vähän jopa sheimaamiseenkin kääntyvään keskusteluun, kuinka näillä luodaan ihmisille paineita palautua raskauksista mahdollisimman nopeasti. Kuka siitä on kisan tehnyt? Ellei sitä itse halua tulkita ja nähdä niin.

Mulle henkilökohtaisesti on taas huojentavaa nähdä näissäkin monenlaisia tarinoita, ja nimenomaan myös niitä, joissa homma on luistanutkin todella sujuvasti. Voin sanoa, että tähän multa löytyy ihan riittävästi realismia (ihan oikeita keissejä vierestä käsin katseltuna sekä äitiysliikunnan ja erkauman parista olen lisäkoulutuksia käynyt). Sekin vähän hämmentää välillä, etteikö ylipäätään positiiviset kokemukset voisivat aiheessa kuin aiheessa olla yhtälailla sitä realismia. Ja saa nähdä miten itselle käy oman palautumisen kanssa, mutta huojentava saada tietoon erilaisia kokemuksia laidasta laitaan jo etukäteen. Että osaa varautua, muttei tarvitse olla pelko persieessä, että v*tuiksi menee ja varmasti. Jälkimmäisiä vaan tuntuu olevan enemmän hyväksyttävämpää jakaa.

Fila College-paita: *TÄÄLTÄ

Näin lopuksi vielä tiivistettäköön, että musta on oikeasti ihan mahtavaa, että somessa puhutaan enemmän aitoudesta ja paineettomuudesta. Tämä ei siis ollut “paineeton some on täyttää p*skaa”-teksti, vaan enemmänkin syvempää pohdiskelua omasta takaa siitä, mitä se toisaalta voisi tarkoittaa. Kenen vastuulla se lopulta on? Miten sitä voisi vaalia myös omalla toiminnallaan? Mistä paineet ovat oikeasti peräisin?

Paineeton some on ihan loistava konsepti lähtökohtaisesti, mutta olennaista tässä on ymmärtää, että me kaikki olemme luomassa sitä sekä muille että itsellemme. Opettele tunnistamaan itsellesi hyvää tekevä sisältö, tee itse aktiivisesti valintoja seuraamasi sisällön kohdalla, kehitä somelukutaitoasi ja älä oleta, että kaikki mitä näet omien lasiesi läpi, olisi vain sitä ja yksioikoisesti ainut mustavalkoinen totuus. Monitahoisuus ja moniulotteisuus on meinaan aivan mahtavaa, kun sen oikein oivaltaa. Kuten on myös oman itsensä tunteminen ja omien tunteiden kohtaaminen sekä käsittely. Se vasta vie eteenpäin ja vähentää koettuja paineita. ❤️

Realistista ja itsetutkiskelun täyteistä viikkoa!

TSEKKAA MYÖS:
Olispa ihanaa olla keskinkertainen!

EDELLINEN JUTTUNI:
RV 33 – Kehon muutoksista parhaisiin uutisiin

VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset