14 x RANDOM FAKTOJA MINUSTA

Hellurei helatorstaihin! Täällä päässä on päivä mennyt treenatessa, nukkuessa päikkäreitä ja imiessä valmennuspuolen oppeja huomiseen live-etäkoulutukseen valmistautuen (kuinka ihanaa lojua sohvalla tukka sekaisin kotihöntsyt päällä ja kuunnella luentotallenteita).

Koska meno on ollut tänään sopivan chilliä, niin teki mieli heittää vähän kevyempää settiä blogin puolelle kehiin. Kaivelin takaraivoni syvimmistä uumenista asioita itsestäni, jotka eivät välttämättä aina heti tule blogin tai somen välityksellä esille. Tässä siis erittäin randomeita ja sekalaisia faktoja minusta, meitsistä, meikämannesta ja allekirjoittaneesta.

RANDOM FAKTOJA MINUSTA

Musta piti alunperin tulla tietotekniikan diplomi-insinööri, ja ekan vuoden tätä opiskelinkin. Totesin, ettei tietotekniikan opiskelu kyseiseen tyyliin sopinut mulle lainkaan, vaikka ala olisi kiinnostanut. Harkitsin ekan vuoden päätteeksi ensiksi hakevani poliisikouluun, mutta päädyinkin hakemaan pääsykokeilla tuotantotalouden puolelle (eli vaihdoin linjaa TTY:n sisällä). Paras päätös ikinä!

Vihaan juonipaljastuksia. Äitini tavoin, en mielelläni lue edes kirjojen takakansia etukäteen.

En myöskään pysty katsomaan jo läpi katsotun sarjan yksittäistä jaksoa ”keskeltä”. Ihan vain siksi, että jos katsoisin sarjan vielä joskus uusiksi (vuosienkin päästä), niin haluan muistaa siitä mahdollisimman vähän.

Olen vain 156 senttiä pitkä. Jostain syystä mua luullaan jatkuvasti paljon pidemmäksi kuvien perusteella. Toisaalta Pöpöäkin luullaan kuvien perusteella paljon isommaksi, ja jengi hämmentyy aina Pöpön livenä nähdessään, että tsiisus miten pieni pökäle tuo koira onkaan. Ja samaa kuulen itsestäni, haha. 😀

Olen ollut pienempänä pesunkestävä karavaanari. Olen luultavasti käynyt läpi lähes koko Suomen ja jokaisen kolkan, mutten vain itse tiedä sitä. Koska eipä silloin pienempänä ja nuorempana hirveästi kiinnittänyt huomiota mikä kaupunki tai paikkakunta oli milloinkin kyseessä, kun ne vaihtuivat tiuhaan tahtiin kesälomareissuilla asuntovaunu auton perässä kiikkuen. Kiinnosti vain lähinnä se, että oliko leirintäalueella vesiliukumäki tai minigolf-rata.

En voi käyttää muuta kuin valkoisia sukkia. Sukkalaatikostani löytyy siis vain ja ainoastaan valkoisia nilkkasukkia. Villasukissa ja vastaavissa kyllä muutkin värit käyvät. Muttei arkisukissa.

Yleensä en käytä sukkia lainkaan, ellei ole pakko.

En ole päivittänyt CV:täni kohta viiteen vuoteen. Nykyään sen virkaa itselläni toimittaa mediakortti, ja valmentajakoulutusten listan päivittäminen. Kohta pääsen taas päivittämään listaa erkauman ja äitiysliikunnan peruskoulutuksella.

Pöpö on ensimmäinen oikea lemmikkini. Kinusin pienenä kaikkia mahdollisia jyrsijöitä ja koiraa, mutta akvaariokalat olivat ainoa, joka meni läpi.

Kotona hengaan mieluiten puolialasti. Olen muutenkin tosi ”lämminverinen”, eli tukahdun todella helposti vähänkään lämpimämmissä kuteissa. Takkia en myöskään käytä näin keväisin kovin mielelläni. 😀 Pipo ja hanskat eivät ole myöskään koskaan itselläni pakolliset, ja nilkat ovat pakkasillakin monesti paljaana. Eli oon se ikiteini, jota mummot (ja keski-ikäiset) aina kauhistelee.

Lopetin ala-asteella kokiksen juomisen, koska järkytyin, kun mulle selvisi, että kokis on kasviuutejuomaa. Kuulosti niin ällöltä. 😀 Vasta aikuisiän kynnyksellä taisin alkaa siitä oikeasti tykkäämään.

Olen napannut kahden eri lajin EM-pronssia yhdeksän kuukauden erolla toisistaan. Toisen kilpacheerleadingista ja toisen vapaaohjelmafitnessistä.

Asuin 19-vuotiaaksi asti ”samassa kodissa” vähän pienemmällä kylällä Jyväskylän kupeessa. Arkiaskareisiin kuului kesäisin halkopinojen heittely puuliiteriin, suurehkon kasvimaan kitkeminen ja marjojen kerääminen marjapensaista. En siis ole mikään hienohelmainen city-minkki, ja kalojakin olen tainnuttanut ja peranut viisivuotiaana. Joita olen onkinut itse tonkimillani madoilla multakasasta.

Tosi moni tuntuu luulevan, että olen ihan superahkera ja aikaansaava 24/7. Todellisuudessa viihdyn vähän turhankin hyvin sohvalla lojuen ja olen suorastaan haka laiskottelussa. Mutta pidän itseasiassa sitä omana vahvuutenani, että osaan myös vastapainoksi idlata oikein olan takaa. Muuten leviäisi paletti, koska en todellakaan ole väsymätön tykittäjä vaan päinvastoin.

faktoja minusta

Puma-crop t-paita: *TÄÄLTÄ
Mamatrikoot: Reebok Lux 2.0 Maternity thights

Sellaista tällä kertaa. Yllättikö tai hämmentikö joku isomminkin? Tuliko esille jotain sellaista, joka sielläkin päässä osui omaan faktapalettiin? 😀

Mojovaa helatorstain iltaa!

LUE MYÖS:
Kaikki työpaikkani – Mitä olen tehnyt elääkseni?

EDELLINEN JUTTUNI:
Mitä ollaan hankittu bebelle?

VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset

Kommentit (6)
  1. Miksi kerrot aina samat faktat näissä? 😅 ihan mielenkiinnosta kysyn, olis kiva tietää lisääkin.

    1. piiapajunen
      21.5.2020, 22:00

      Dämn! Yritin just miettiä, mitä en olis vielä kertonut! Ei siis ole ollut tarkoitus toistaa. 😂 Sen verran paljon tulee tänne blogiin tuutattua asiaa, ettei aina muista mitä on jo kertonut. 🙈 Toisaalta tänä keväänä on tullut niin paljon uusia lukijoita, että ainakin tälle joukolle sit tuli uutta, haha!

  2. Hitto mua nauratti kun olin aikani ihmetellyt miksi sä oot kalastanut multakasassa, kunnes tajusin että ne madot oli siis sieltä, ei meinannut mennä mun jakeluun asti millään 😅

    Ja mä taas oon täysi vastakohta noissa juonenpaljastuksissa: luen viimeiset SIVUT ellen jopa koko vikaa lukua kirjasta ekana 🤣 Mun on jotenki turvallisempia lukea sitten alusta kun tiiän miten se päättyy ja jos on pelottavia tai surullisia juttuja niin voin pitää mielessä sen onnellisen lopun 😅

    1. piiapajunen
      21.5.2020, 22:03

      Eiii! Kamalaa jos tietää yhtään mitään etukäteen 😂 Menee ihan maku, jos vaan koko ajan odottaa, että nytkö se tapahtuu tai ettei ikävillä käänteillä olekaan ”merkitystä” lopputuleman kanssa 🙈

      Ja hahhaha! Multakasassa kalastaminen 😂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *