Bikini fitness, urheilua vai ei?

Kilpailin itse fitnessmalli-kilpailussa syksyllä
2012, joissa tulin kolmanneksi. Voiton vei nykyinen todella hyvä ystäväni, upea
Emmi Lehtomaa ja toiseksi tuli myöskin hyväksi ystäväksi jäänyt Oona Tolppanen.
Meitä myös yhdistää samat työt, mutta vaikkei niitä olisi, niin varmasti
oltaisiin viikottain yhteyksissä 🙂 Parasta, mitä toi kilpailu antoi, uusia ystäviä. 

Se antoi
myös paljon muuta. Opin itsestäni paljon ja sain treenin kautta uusia
onnistumisen tunteita. Olen aina urheillut paljon, mutta viime kesänä urheileminen
pitkästä aikaa tavoitteellisesti jotain varten antoi minulle taas sen kipinän
kilpailemiseen. Tiesin heti, että jatkan kilpailemista. Päätös siitä, että
missä kilpailen, syntyi vasta tämän vuoden puolella.

Bikinifitness on herättänyt paljon keskustelua! Johtuen ehkä siitä,
että laji on niin uusi Suomessa ja siinä on toisenlaiset kriteerit, mitä ollaan
totuttu fitnesskilpailuissa näkemään. 
Myös todella suuri suosio on lisännyt keskustelua. Tässä muutamat
lainaukset, mitä netissä lajista puhutaan:

-Tota.. joo. Hirveesti ollu nyt kilpailevien
tyttöjen blogeissa Tissiasiaa, ja yleinen viesti alkaa olemaan jo että
Rinnoilla kiritään sen rinnanmitan verran kilpasiskoja edelle, sillä
kyllähän niissä kisoissa arvostellaan sitä ”kokonaisuutta” Lavoilla
alkaa olemaan enemmän kumia kuin aikoihin, ekä siinä mitään, kivahan
niitä on kattella. Minusta vain on väärin että hypoteettisessa
tilanteessa kahdesta samanlaisesta fysiikasta se voittaa jolla on ollut
rahaa käydä lääkärin pakeilla.

-Jossain netin ihmeellisessä maailmassa törmäsin joku aika sitten
otsikkoon ”Fitness-urheilu – yhteiskuntakelvollinen syömishäiriö?”. Siis
sepä se. Pikkulikat luulee, että 1000 kalorilla päivässä saadaan
tyyliin tukkireidet, päänkokoinen hauis, tajuton sikspäkki ja ennen
kaikkea ohuen ohut vyötärö ja minimaalinen rasvaprosentti.
Epärealistisia toiveita, joita yhteiskunta tukee – eihän kyse ole
mistään syömishäiriöstä, vaan rautaisesta tahdosta, voimasta ja
itsekurista. Kitkutellaan parilla maitorahkalla ja punnitaan ruho pari
kertaa päivässä, mutta se on hyväksyttävää, suorastaan ihannoitavaa.
Koska sehän on voimailua! Ei mitään heikkojen pikkutyttöjen
anoreksiasekoilua. 

Niinkuin huomaa, laji on herättänyt paljon sekä
positiivista että negatiivista juttua. En tiedä miksi, mutta mun oman päätöksen
pitkittyminen johtui juuri noista keskusteluista. Mä olen henkeen ja vereen
urheilija, jolle kaikki yllämainitut kommentit ei aivan istu. Sitten vaan
jostain tuli se päätös, että haluan juuri bikinifitnekseen, on muut siitä mitä
mieltä tahansa. Tällä hetkellä Fitness sana on todella cool, sut leimataan heti negatiivisesti tai positiivisesti ”Fitness-tyypiksi”. Mulle fitness sana on hieno, se on mun laji, se on mulle urheilua. Mulla on suhteellisen hyvä salipohja lajiin, jonka vuoksi voin jo kilpailla
syksyllä. En varmasti tule olemaan niin hyvässä kunnossa mitä halusin, mutta onneksi
on monta vuotta aikaa 🙂 Ja syksynkin tuleva kunto tulee vaatimaan ihan
tajuttoman paljon DUUNIA! Se vaatii uskomattoman paljon hikipisaroita,
salilaitteiden hinkkaamista, lukuisia tunteja keittiössä.. Se vaatii paljon,
bikinifitness ei todellakaan ole läpihuutojuttu! Mulle urheilu on aina ollut
elämäntapa. Mä rakastan sitä. Nyt kun se on vielä tavoitteellista, se on mun
unelmaa! Aivan sama mitä muut ajattelevat, jotka muuten on yleensä näitä
lauseita (Siis etsä saa oikeesti syödä muuta kun noita sun eväitä, kyl sä nyt
yhden vapaapäivän voit pitää salista, ei hitto Nanna on sekasin ton sen
fitnesstouhun kanssa) heh, mutta mulle se on elämäntapa ja unelman elämistä,
joten nuo kommentit vain lähinnä naurattaa 🙂 Ja ehkä mä oon vähän sekaisin,
mutta mitäs siitä, pääasia on, että jokainen tekee omaa hommaansa sata lasissa
ja täten antaa myös muiden tehdä omaansa 🙂 Ja sitten kun vielä nauttii muiden
onnistumisista, niin aika kiva yhtälö on valmis, vai mitä?

Kaikki fitnessurheilua seuraavat tietävät Suomen Bikinifitness
Pron Anna Virmajoen. Ei mikään ihme, että hän menestyy. Katsokaa tuota kroppaa
ja tota kauneutta. Kaiken kukkuraksi hän on kuulemma todella ihana persoona.
Tästä naisesta kun ottaa mallia, niin ei kauhean pieleen malli voi mennä 🙂

Mitä bikinifitness sitten vaatii näin 5 kk ennen kilpailuja? Se
vaatii minulta kolme aamucardiota ja viisi salitreeniä viikossa. Lisäksi, koska
olen niin jumissa, joudun venyttelemään todella paljon! Noudatan melko tarkkaa
ruokavaliota, jossa kalorimäärät ovat kuitenkin vielä reippaasti yli 2000 kcal/päivä.
Ei siis nälkää tarvitse nähdä ja ruoat ovat super hyviä!! nam!Ainiin, kyllä mä Bikini fitneksen urheiluksi laskisin!

Cheers,

Nanna