Mitä pitää tehdä, kun ei ole motivaatiota?

Välillä tulee hetkiä, kun ei kiinnosta urheilla yhtään. Minulle tälläinen viikko (tai oikeastaan kaksi) tuli häiden jälkeen. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut. Mitä sitten tein? En liikkunut enkä tehnyt oikein mitään muutakaan. Ei siitä hyvä olo tullut, mutta ehkä sillä oli jokin tarkotus.

Miten motivaation saa takaisin? Kaikista tärkein askel on askel 1. Ensimmäinen treenikerta. Treenaa jotain sellaista, mitä tykkäät tehdä. Sen ei tarvitse eikä pidäkään olla äärimmäisyyksiin vedetty treeni. Sen pitää olla tarpeeksi lyhyt ja mukava, jotta muistaa taas miksi urheilu on kivaa. Se voi olla esim. kävelylenkki hyvän ystävän kanssa, pyöräilyä omissa ajatuksissaan, pieni kotijumppa tai täysin jonkin uuden lajin kokeilu. Usein sitä ajattelee, että en ole tenhyt mitään pitkiin aikohin, joten en varmasti jaksa tehdä oikeestaan mitään. Nopeasti sitä huomaa, että jaksaakin paljon paremmin kun oli kuvitellut.

Mitä muuta pitää tehdä? Ei mitään. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ottaa ensimmäinen askel. Sen jälkeen vasta on aika miettiä seuraavaa askelta, mutta ei tässä vaiheessa. Tee siis tällä hetkellä vaan se mikä on mahdollista.

Itselläni on huono tapa miettiä liikaa tulevaa. Tykkään aina projekteista ja tavoitteista ja koen, että niitä pitää ollakin, jotta motivaatio säilyy. Kuitenkin mietin liikaa seuraavaa päivää, seuraavia viikkoja ja projektin loppumista. Elän liikaa tulevaisuuden miettimiseen.

Shamaani sanoikin minulle, että elä nyt. Ole läsnä äläkä tee työtä ollaksesi läsnä.

Hyvä vinkki niin minulle kuin teillekkin, eletään nyt ja tehdään nyt mikä on mahdollista ilman huomisen miettimistä, kuitenkin päämäärä takaraivossa.

Päämäärät saavutetaan sillä, mitä tehdään nyt.