Uusi vuosi- kannattaako lupaukset tai menneen muistelu?

Vuosi vaihtuu pian. ”Uusi vuosi ja uusi minä!”. Lupauksia ja hyviä aikomuksia. Vuoden vaihtuminen mielletään usein ajaksi tavallaan nollata ja pyyhkiä pöytä puhtaaksi. Mennyttä vuotta peilataan ja tutkiskellaan. Laitetaanko vuosi 2019 hyvien, loistavien vai ikävien vuosien mappiin? Nyt kun vuosikymmen vaihtuu, voi jopa vertailla viimeistä kymmentä vuotta sitä edeltäviin. Kuinka elämä on hellinyt viimeisen kymmenen vuoden aikana? Vai tuntuuko, että elämä on enemmänkin murjinut mustelmille?

Uudenvuodenlupaukset eivät kannata?

Vaikka uuteen vuoteen tehdään usein lupauksia, ei uusi vuosi tarkoita pakollista muutosta tai lupauksia itselle muuttua taas paremmaksi versioksi itsestään. Me emme ole elektronisia laitteita, joista julkaistaan joka vuosi uudempi ja kehittyneempi versio. Elämäntaparemontteihinkaan tammikuun ensimmäinen päivä ei ole yhtään sen parempi aloitus kuin helmikuun 15.päivä. Tai maaliskuun kymmenes. Uskallan väittää, että tammikuun ensimmäinen on erittäin huono aika minkään päätöksen tekemiseen ja kuurin aloittamiseen. Takana kun on usein pidempi herkuttelun ja itsensä hellimisen kausi. Suomen talvi on pimeä ja mieli on usein matalalla. Asiat saattavat tuntua jopa pahemmilta kuin ne oikeasti ovat. Päätös esimerkiksi laihdutuskuurista lähtee usein katumuksesta joulunajan nauttimisesta ruoan puitteissa. Jos haluat todella pyrkiä kohti muutoksia, voit aloittaa askeleiden oton jo yhtä hyvin tänään. Tai tammikuun 7. päivä. Vuoden ensimmäinen päivä ei ole sen maagisempi kuin muutkaan päivät vuodesta.

Lue myös: Mitä jos et aloittaisikaan syksyllä mitään uutta?

Hyvä vai huono mennyt vuosi?

Mennyttä vuotta voi muistella, mutta jos kaikki ei olekaan mennyt hyvin, ei vuoteen kannata takertua turhaan. Mennyttä kalenterivuotta ei kannata tarkastella lyöden siihe hyväksymis- tai hylkäysleimoja. Elämä ei ole oikeastaan jotain, jota voi kuvailla joko hyväksi tai huonoksi. Sama pätee menneeseen vuoteen tai näin vuosikymmenen vaihtuessa viimeiseen 10 vuoteen. Muistella saa, mutta kannattaa välttää huono- tai hyvä-termistöä. Se mihin mennyttä vuotta vertaamme on usein vääristynyt. Jos vertaamme sitä muiden menneeseen vuoteen, vertaamme usein huonointamme toisen parhaimpaan. Jaamme nimittäin harvoin huonoinpia hetkiämme muille – niitä huippuhetkiämme jaamme herkemmin. Siksi meillä on vääristynyt kuva siitä, millaista muiden elämä on.

Ihmisen mieli, muisti ja muistot ovat mielenkiintoisia. Muistoissa saattaa tulla  vääristymiä siksi, että aika saattaa kullata muistot. Toisaalta traumat saattavat värittää vuoden vastoinkäymiset suuremmiksi kuin ne oikeasti olivatkaan. Siksi mennyt vuosikin kannattaa ottaa vain elämänä kaikkine iloine ja suruineen. Ei huippuvuotena tai elämäni pahimpana.

Oma raskas vuoteni

Jos itse tarkastelen omaa vuottani toteuttamatta edellä kirjoittamiani ohjeita,  on vuoteni ollut henkisesti todella raskas. Olen käynyt, ja käyn läpi edelleen monia kipeitä asioita. Tuntuu, että olen taistellut jatkuvasti niin monen elämän osa-alueen suhteen. Olen henkisesti ollut tiukilla ja uupunut. MS-tauti riehui alkuvuodesta ja näyttää, että se on vaurioittanut kognitiivista toimintakykyäni toden teolla. Näin nopeasti katseltuna voisin sanoa tämän vuoden olevan huono vuosi. Mutta en näin kuitenkaan sano.

Lue myös: Miksi luovuin tavoitteistani?

Menneeseen vuoteen nimittäin mahtuu paljon myös positiiviseksi miellettyjä asioita. Vuoteen mahtuu paljon naurua, ihania hetkiä. Siihen mahtuu paljon rakkautta ja kokemuksia. Koska olen päättänyt pitää muut perheenjäsenet aika lailla pois blogistani ja suomesta, en juurikaan kerro, mitä kaikkea ihanaa minulle äitinä ja vaimona on tapahtunut vuoden aikana. Silläkin saralla on ollut ihania ja liikuttavia hetkiä, sekä haasteiden kautta monia oivalluksia.

Valtaosa vuodesta on tuntunut vaikealta ja uuvuttavalta, mutta juuri niiden  vaikeiden kokemusten kautta olen kasvanut.

Valtaosa negatiivisilta tuntuneet hetket omassa vuodessani ovat vuoteni merkittävimpiä asioita. Vuosi on tuntunut vaikealta ja uuvuttavalta, mutta juuri niiden vaikeiden kokemusten kautta olen kasvanut. Olen vahvistunut ja katson elämää taas eri kannalta. Näen asioita taas selvemmin ja näen itseäni kirkkaammassa valossa. Hyväksyn itseni enemmän kaikkine heikkouksineni. Minulla ei ole unelmia, joita yritän tavoitella. Minulla ei ole illuusiota elämän muuttumisesta jotenki upeaksi. Minulla on kuitenkin taas himpun verran enemmän sisäista rauhaa ja rohkeutta elää omannäköistäni  elämää.

Tavoitteita uuteen vuoteen

Mitä tavoitteita olen asettanut vuodelle 2020? En yhtikäs mitään. En halua elämäni olevan vain toivelistaani, josta saan vuosi vuodelta ruksia kokemiani ja tekemiäni asioita pois. Omia tavoitteita jahdatessa saataa jäädä huomaamatta paljon, mitä elämä antaa. Ja elämä kyllä tuo tarpeeksi eteen sitä tavoitteiden saavuttamista, ilman kaiken jahtaamista. Suunnitelmissani ei ole lomamatkoja antamaan taukoa arjesta. Suunnitelmissani ei ole minkään uuden aloittamista. En tarvitse selkeää suuntaa elämääni, koska elämä näyttää vievän juuri sinne, missä minun sen mielestä pitääkin olla. Olen oman jatkuvan pyrkimisen sijaan yrittänyt opetella heittäytyä elämän vietäväksi. On mielenkiintoista seurata, kuinka tuo paikka selkiytyy koko ajan enemmän. Tätä seuraamista jatkan tulevanakin vuonna.

Lempeyttä itseäsi kohtaan uuteen vuoteen toivotellen,

Elämää MS-taudin kanssa

Seuraatko blogin some-kanavia? Instagramiin tästä, Pinterestiin tästä ja Facebookiin tästä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *