Pahojen päivien varalle ja arvontaa

Tulihan sen sieltä. Päivä, jolloin tuntuu, että jokaiseen raajaan on kiinnitetty sadan kilon paino ja jostain suunnasta puhaltaa tuuli vasten kun yritän kävellä. Nousin kuopuksen kanssa aamu seitsemän jälkeen. Tunnin ylhäälläolon jälkeen oli pakko päästä levähtämään. Nukuin melkein viisi tuntia. Pieni pakollinen kauppareissu ja pienet päikkärit venyivät melkein kolmen tunnin uniksi. Riittääkö unta yöksi? Aivan varmasti. 

Olen pitänyt blogiani diagnoosin saamisesta asti ja se on monella tapaa terapeuttinen paikka. Ensimmäisenä saan täällä usein kaoottisia ajatuksia kokoon ja huomaan sitä kautta myös muutosta terveellisempään elämänasenteeseen. Toiseksi pystyn lukemaan, että olen selvinnyt näistä aivan kamalista päivistä aiemmin. Ihminen näyttää kestävän paljon enemmän kuin tietääkään. Onneksi tulevaa elämäänsä ei tiedä.
”Luovutin” eilen ja kävin hakemassa kaupungin apuvälinelainaamosta itselleni tukevan kävelykepin ja rollaattorin. Kyllä, rollaattorin. Sisällä läikähteli aika monia tunteita kävellessäni takaisin autolla rollaattooriin tukeutuen. Suru, ehkä hieman häpeäkin. Ne toisaalta unohtui pian huomatessani, kuinka helpompaa siihen tukeutuen oli kävellä. Jalkojen heikotus ja voimattomuus eivät vaikuttaneet kävelyyn. Piti kuitenkin itselle hokea mielessä, että tämä on väliaikaista. Pakko olla.
Nyt takaisin nukkumaan. Ehkä tämä synttärisankari jaksaa nousta aamulla ylös kakun syöntiin ja pysyä pystyssä muutaman tunnin. 
Huomasithan eilisessä postauksessa arvonnan? Klikkaa tästä ja käy osallistumassa Dress Like Marien yhteistyöpostauksen arvontaan!
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *