Muutoksen aika – kokonaisvaltaisen hyvinvointini tavoitteet

Uuteen vuoteen ei ole enää kovin paljon aikaa. Uusi vuosi – uusi minä, on monelle tuttu lause. Kuinka moni aloittaa laihdutuskuurin tammikuussa? Entä lupaa liikkua enemmän? Kuka pitää tipattoman tammikuun? Tammikuu ei sinänsä ole sen parempi aika muutokselle kuin muutkaan kuukaudet. Ongelmana tavoitteiden saavuttamattomuudessa on se, että tavoitteemme ovat niin valtavia. Lähtökohtamme ja visiomme uudesta minästä ovat monen kohdalla valovuosien päässä toisistaan. Minä koen, että tarvitsen muutosta elämääni ja olen miettynyt, miten asetan itselleni realistisia tavoitteita kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini. Tässä postauksessa pääset lukemaan ne. Ehkä tunnistat omia kipukohtiasi ja saat inspiraatiota asioiden korjaamiseen.

Kannattaako tavoitteiden asettaminen?

En usko, että tavoitteita kannattaa asettaa itselleen vain tavoitteiden olemassaolon ilosta. Ihmiselämä on tarpeeksi haastavaa ilman jatkuvia suurempia tavoitteita. Ihmiselämä ei myöskään koskaan ole tavoitteita vailla, vaikka emme niitä  tunnistaisikaan. Ihmiselämän ei mielestäni muutenkaan tarvitse olla koko ajan itsensä paremmaksi kehittämistä tai että jokaisella pitää olla se suuri unelma kiintopisteenä.

Minä olen itse asettanut itselleni tavoitteita jokaiselle elämäni osa-alueella, koska olen kokenut pitkään voivani huonosti niin fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Torstaina kirjoitin tavoitteiden saavuttamisen haastavuudesta. Meille usein näytetään tai kerrotaan suoralinjaisista tavoitteiden saavuttamisesta. Epätoivosta, taaksepäin otetuista  askelista ja luovuttamisesta harvemmin kerrotaan. Ne kuitenkin kuuluvat tavoitteiden saavuttamiseen. Asetamme myös itsellemme tavoitetta ilman askelia, joilla tavoite saavutetaan. Esimerkkinä tästä laihdutus.

Tavoitteenamme on laihempi minä. Tavoitteena se on aika huono, koska miten etenet tavoitteessasi ja aktiivisesti laihdutat jokainen päivä? Voit päättää liikkuvasi enemmän ja syöväsi vähemmän. Entä ne päivät, jolloin syystä tai toisesta et niihin pääse? Mikä on ongelmatinateiden toimintasuunnitelma? Et nimittäin laihdu niinä päivinä. Pureutuuko pelkkä liikkunnan lisääminen ja ravinnon vähentäminen lihavuuden syihin ja millä saada tulevat painon notkahtelut kuriin? Toinen tyypillinen laihdutukseen suuntaavaa askel tavoitteeseen on makealakko. Jos sinulla on yhtä heikko tahdonvoima, kuin minulla, niin epäonnistut mitä luultavammin mahtipontisessa tavoitteessasi. Tiukkojen kuurien jälkeen paino tulee usein takaisin ja tuo mukanaan lähtöpainon lisäksi ylimääräisiä kiloja.

Fyysisen hyvinvointini tavoitteet

Juu-u…Olen kaikkien mahdollisten mittareiden mukaan ylipainoinen ja se aivan varmasti omalta osaltansa vaikuttaa hyvinvointiini. Olen aloittanut ensimmäisen laihdutuskuurini kun olin 16. Ja joka vuosi sen jälkeen. Olen jo jo-laihduttanut noin 23 vuotta. Olen paisunut ja kutistunut. Kutistunut silloin, kun olin niin masentunut, etten syönyt tarpeeksi. Toisen kerran tiputin kymmeniä kiloja, kun käytin lapsettomuushoitoihin diabetekseenkin käytettävää lääkettä. Lääke oksetti jokainen päivä koko ajan ja en pystynyt syömään. Kaikin puolin siis tehokkaita ja terveellisiä laihdutuskuureja!

Laihdutus ja varsinkin siinä onnistuminen ovat ihmiselämän suurimpia saavutuksia.

Minulla on valtavan vähän itsekuria. Sen tunnustan. Itsekuri ei ole parantunut yhdenkään laihdutuskuurin aikana. Se on, mitä se on. PCOS ei auta laihduttamiseen. Sekin ”ilo” minulla on. Kilot tulevat helposti ja lähtevät huonosti. Kilot myös vaikuttavat tuohon sairauteen. Ikuisena jojo-laihduttajana olen oppinut inhoamaan sanaa Laihdutus. Inhoan kaikkea, mitä valitettavasti sanoihin lihava ja laihdutus mielletään. Lihava on laiska, ällöttävä, itseään hautaan ennenaikaisesti syövä kuvotus. Laihdutus ja varsinkin siinä onnistuminen puolestaan ihmiselämän suurimpia saavutuksia. Näin sitä ainakin meille markkinoidaan. Laihdutus on tällä vuosikymmenellä kääntynyt sairaalloiseenkin fitnessihailuun. Ihmisen paino = ihmisen arvo. I rest my case. (ja jos et kuulu niihin ihmisiin, jotka näin ajattelevat, onnittelen sinua sylin täydeltä hienosta arvomaailmastasi!)

Painon putoamisesta on tullut minulle täysin toissijainen juttu

Laihduttaminen tavoitteena on huono, kuten edellä kirjoitin? Siksi en ole ottanut tavoitteekseni laihduttamista. Olen asettanut itselleni tavoitteen, joka saattaa vaikuttaa painoon tai sitten ei. Painon putoamisesta on tullut minulle täysin toissijainen juttu. Olen kuitenkin tiedostanut, että ruokavaliossa on paljon korjattavaa ja siksi olen ottanut jo useamman kuukauden ajan pikkuhiljaa sen suhteen askeleita. Yksi asia kerrallaan. Syön hitaammin, juon riittävästi nesteitä ja lisään terveellistä ruokaa ruokavaliooni. Tunnen itseni jo nyt pienienkin muutosten jälkeen energisemmäksi ja kaikin puolin olo on hyvinvoiva. Painon putoamisesta on tullut minulle täysin toissijainen juttu. Ruokavalion parantamisesta kirjoitan tarkemman postauksen piakkoin.

Psyykkisen hyvinvointini tavoitteet

Yksinkertainen elämä. Sen olen huomannut yhdeksi psyykkisen hyvinvoinnin edistäväksi tekijäksi. Kun elämä on yksinkertaisempaa, ovat huoletkin yksinkertaisempia. Retrofanina kaipaan aikaa, jolloin koti ja elämä olivat yksinkertaisia. Asiasta keskustellessani mieheni kanssa, tulimme mieheni kanssa siihen tulokseen, että internet on pilannut kaiken (okei, kärjistettyä, mutta myös totta). Internet on tuonut maailman sormenpäidemme päähän.

Nykyihmistä vaivaa valinnanvaikeus ja vaihtoehtojen runsaus, joka oireileen monella uupumisella. Kaikkea on pakko saada ja kokea! En muista, mistä tutkimuksesta luin, että ihminen ei pysty omistautumaan kuin parille-kolmelle elämän osa-alueelle. Jos naimisissa oleva omistautuu työlleen ja omille harrastuksilleen, saattaa parisuhde kärsiä. Jos perheellinen omistautuu perheelleen ja töilleen, saattavat omat harrastukset jäädä vähemmälle.

MS-tauti on vaikuttanut voimavaroihini negatiivisesti. En jaksa yhtä paljon kuin aiemmin. Uuvun kognitiivisissa tilanteissa nopeasti. Olen joutunut jättämään omia harrastuksiani pois tai muokkaamaan niitä omiin voimavaroihini sopiviksi.

Omien voimavarojeni rajallisuus on vaikuttanut siihen, että haluan oman elämäni mahdollisimman yksinkertaiseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Minimalismiksikin tuota voisi kutsua, mutta tätä ei pidä sekoittaa minimaliseen sisustustyyliin.

Minimalismi on paljon muutakin. Se on kaiken turhan energiasyöpön poistamista omasta elämästä niin pitkälle kuin on vain mahdollista.

Elämän yksinkertaistaminen ei  koske vain kodin tavaroita, vaan elämän kaikkia osa-alueita.

Olen tehnyt asian eteen jo paljon työtä. Olen laittanut paljon tavaraa pois kodistamme vuosien ajan ja järjestellyt järjestelemisen jälkeen. Elämän yksinkertaistaminen ei kuitenkaan koske vain kodin tavaroita, vaan elämän kaikkia osa-alueita. Sksi minullakin on vieläkin mahdollisuus yksinkertaistaa elämääni yhä enemmän.

Yksinkertaistaminen koskee perheemme kotia, henkilökohtaisia tavaroitani, perheemme rutiineja ja omaa aikaani. Teen tätäkin pienin askelin ja maltin kanssa. Olen soveltanut monia eri metodeja ja sovellan edelleen. Psyykkisen hyvinvointini tavoitteeksi olen asettanut, että seuraavan 30 päivän aikana poistan jotain, mikä ei palvele minua enää. Tekeminen, tavara, sähköpostin mainoskirje… Elämän yksinkertaistamisesta lisää piakkoin.

Moni on saattanut tehdä jo ” Maria Kondot” tai noudattanut minun tavoin muuta minimalismimetodia. Entä sen jälkeen? Marie Kondon tavaranvähennys ja -järjestelyn jälkeen on tilaa alkaa tarkastella omaa sisäistä elämää.

Hengellisyys

Minulla on edelleen tallessa kymmenen vuoden takaa terapiasta saatu paperinen lista kymmenestä asiasta, jotka pitävät psyykeen paremmassa kunnossa. Yksi niistä on hengellisyys. Hengellisyys voi viitata äärimmäiseen tai materiattomaan todellisuuteen, sisäiseen polkuun, joka mahdollistaa yksilön sisäisen voiman löytymisen tai syvimpiin arvoisin ja merkityksiin, joiden mukaan ihmiset elävät. (Lähde Wikipedia).

Olen itse laiminlyönyt omaa hengellisyyttä pitkään tai kiinnittänyt siihen huomiota vain ohimennen silloin tällöin. Hengellisyyden puuttuminen ainakin itsellä tuntuu ja kuuluu. Minulle hengellisyys on sitä, miksi se usein mielletään, eli uskoa ( tarkennukseksi kohdallani ortodoksinen kirkko). Toiselle hengellisyys voi olla meditaatiota, luonnossa oleilua tai jotain muuta.

Lue myös: Miten tieni vei ortodoksiseen kirkkoon

Hengellisyydessä usein sen alkuinnostuksen jälkeen tulee innostuksen lasku, joka muuttuu hengelliseksi laiskuudeksi. Joudun ottamaan nyt itseäni niskasta kiinni ja asettamaan itselleni psyykkisen hyvinvointini tavoitteeksi päivittäisen, edes lyhyen rukouksen. On parempi asettaa pieniä tavoitteita, kuin ei tavoitteita lainkaan. Pienet tavoitteet onnistuvat myös paremmin kuin suuret tavoitteet.

Sosiaalisen hyvinvointini tavoitteet

Sosiaalista kanssakäymistä ei tarvitse lähteä etsimään kovin kaukaa, jos kotinsa jakaa muiden kanssa. Kotona käydyt sosiaaliset kanssakäymiset ainakin itsellä jää ilman liikaa huomiotta tai panostusta. Ne ovat niin automaattisia ja niissä tilanteissa on kaikista aidoin oma itsensä niin hyvässä kuin pahassa.

Perheensisäisten kanssakäymisten ongelmakohtiin kiinnittää usein huomiota vasta kun tilanne on jo tulehtunut. Vieraampien kanssa käydyt ongelmalliset kommunikointitilanteet viiltävät heti ja niissä usein hallitseekin itseään paremmin.

Minä olen kokenut monenlaista hiertämistä perheen keskeisissä kommunikaatiotilanteissa jo pidemmän aikaa ja kun fyysis, psyykkis, sosiaalisia kokonaisuuksia olemme, vaikuttaa tämäkin psyykkiseen hyvinvointiin. Olen huomannut, että minun asenteeni ja olotilani vaikuttavat voimakkaimmin muuhun perheeseen, kuin muiden jäsenten tunnetilat. Kyllä, olen kodinhengetär ja yleisen ilmapiirin luoja.

Toisten auttaminen on myös usein listattu yhdeksi onnellisuutta/ mielenterveyttä edistäväksi asiaksi. Me huomaamme harvoin, kuinka paljon sitä toisten auttamista me voimme tehdä siinä meidän aivan ydinlähipiirissämme.

Lue myös: Sairastunut äiti pohtii: Mitä lapsi tarvitsee?

Minulla on kuitenkin todella herkkä ego ja se on erittäin suulas. Laitan osakseen MS-taudin piikkiinkin, että minulla on yhä vähemman kärsivällisyyttä ja useammat häiriötekijät saavat pinnani palamaan alta aika yksikön. Jo oman sosiaalisen hyvinvointini vuoksi olen ottanut tavoitteekseni kiinnittää huomiota oman perheeni kanssakäymistilanteisiin. Voisinko pitää joissakin tilanteissa suuni kiinni? Voisinko hengittää rauhallisesti ja laskea kymmeneen ennen kuin reagoin tilanteeseen? Voisinko olla täysin reagoimatta joihinkin asioihin, enkä antaa egoni olla kuskinpaikalla? Voisinko palvella perhettäni jollakin tavalla? Sosiaalisen hyvinvointini tavoitteena on juuri tuo, että pyrin hengittämään rauhallisesti aina ennen kuin reagoin mihinkään.

Ei kuureja vaan kokonaisvaltaista muutosta

Tavoitteistani näkee, että kyseessä on kokonaisvaltainen elämäntapamuutos. Ei siksi, että minun pitäISI vaan siksi, että olen kokenut voivani huonosti. Tavoitteet varmasti muuttuvat, elävät ja tarkentuvat. Matka tavoitteisiin on välillä helpompaa, välillä haastavaa ja välillä luovutan, koska kaikki ne kuuluvat meidän elämään. Kutsun sinut kuitenkin tälle matkalle mukaan ja ehkä tavoitteeni inspiroivat sinua miettimään kipukohtiasi ja voisiko niille tehdä jotain. Ehkä vain sen yhden askeleen kerrallaan.

Leppoisaa sunnuntaita sinulle toivotellen 

Elämää MS-taudin kanssa

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *