Mitä voi tehdä, kun voimavarat eivät riitä?
Edellisessä postauksessa kerroin, että olen aloittanut työkokeilun. Takana on viiden päivän työviikko. Vaikka teen vain puolikasta työaikaa, niin viikko tuntuu kropassa. Oireiden kanssa pystyy tekemään töitä, mutta MS-tauti ärhentelee. Perjantaina alkoi taas kovat hermokivat (kuten edellisenä lauantaina) ja tänään ne on aika infernaaliset ja jopa uusissa paikoissa. Aika iso höh. En nyt vedä vielä yhtään mitään johtopäätöksiä syy-seuraus-suhteista. Antaa ajan näyttää mihin mennään. Jos jotain hyvää, niin fatiikki on pysyyt melko maltillisesti taka-alalla, eli jaksan tehdä hommia, mutta nämä kivut…
Lusikat loppuu
Vaikka uupumus ei ole nostellut päätään ja jaksan töiden jälkeen vielä tehdä tarpeelliset äiti-jutut, niin työkokeilu on ottanut voimavaroista ison lohkon, ja toisaalta mukava niin. Työ on mielenkiintoista ja huomaan, että olen kaivannut työssäoloa sekä sosiaalista kanssakäymistä muidenkin kuin oman perheen kanssa. Nyt on kuitenkin täytynyt laskeskella tarkkaan niitä lusikoita eli päivittäisiä voimavaroja. Ne eivät riitä kaikkeen, mitä olen aiemmin tehnyt ja mitä haluaisin tehdä. MS-tauti on vaikuttanut päivittäisiin voimavaroihin niitä vähentävästi, vaikka jokaisessa päivässä ei olisikaan fatiikkia (eli sitä kamalaa uupumista).
Saattaisit pitää postauksesta: Millaista on elää autoimmuunisairauden kanssa – lusikkateoria käyttöön
Jos me mennään kohti meidän konkreettisia tavotteita ja tehdään sinne johtavat valinnat omien arvojemme mukaisesti, niin loppujen lopuksi se, pääsemmekö sinne tavoitteeseen ei oikeastaan ole merkittävää. Se matka on tärkeä.
Sopeutumisvalmennuskurssilla kuulemani oppi tulee nyt tarpeen. Kun voimavarat ovat kortilla, niin on pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja asioita täytyy karsia melko kovallakin kädellä. Se on karvasta tehtävää! Luotan kuitenkin siihen, että kun niitä valintoja todella ohjaa omat arvot, niin kaikki asiat menee juuri niin kuin niiden pitääkin mennä. Sille karsitulle listalleni nyt ei nimittäin jää kovin montaa asiaa, johon voimia tällä hetkellä riittää. Karsiminen sapettaa. Se, että sairaus on vienyt ison osan jokapäiväistä jaksamista sapettaa, mutta sapettaminen ei pitemmän päälle hyödytä. Asia on vain hyväksyttävä ja sen kanssa on opeteltava elämää.
Osasitte varmaan jo lukea rivien välistä…
… että blogi ei tällä hetkellä yletä sinne listani kärkeen, vaikka se onkin tärkeä asia elämässäni. Sinne listan kärkeen ei tällä hetkellä oikeastaan yllä muuta kuin perhe ja työ.
Olen postannut yleensä yhdestä kahteen kertaan viikossa, mutta nyt siihen ei enää riitä rahkeet. Kokonaan en kirjoittamista jätä, mutta valitettavasti tällä hetkellä postausten välit harvenet. Toivottavasti jatkat kuitenkin blogin lukemista tästäkin huolimatta! Ja jos et vielä seuraa, niin klikkaile seuraamaan Instagramia. Sinne päivittyy kuulumisia @mariaisstrongblog
**********
Blogin suosituimpia postauksia:
Mitä kaikkien tulisi tietää fatiikista eli äärimmäisestä uupumuksesta?
7 asiaa, mitä ei kannata sanoa kroonisesti sairaalle
Miten järjestää juhlat, kun vaivana on uupumus? (vastaus saattaa yllättää)
Asia, joka sinun tulisi tietää MS-taudista