Mitä neuropsykologiset testit paljastivat?

Saatat muistaa, että kerroin muutama viikko taaksepäin, kuinka olen kokenut kognitiivista uupumista. Näiden testaamiseen minulla oli heinäkuun lopussa neuropsykologiset testit. Niillä selviteltiin työhön paluuta. Tuota parin tunnin testiä kuvaa sanat: kaoottinen ja uuvuttava.

Testien aikana tein moninaisia ”palikkatestejä” psykologin johdolla. Tehtävissä oli varsin helposta jo melko vaativiin – tai siltä ne itsestä tuntui hyvin nopeasti. Minun täytyi muistaa sanalistoja, tarinoita, osata rakentaa palikoista esimerkkikuvan mallinen. Alussa olo oli hyvä, mutta melko nopeasti olo alkoi olla kaoottinen. Piti pinnistää todella paljon, että pystyin suoriutumaan tehtävistä ja kotiinpalattuani en nukkunut vain koko iltaa, sitä seuraavaa yötä vaan miltei koko seuraavan päivän. Sen verran testi kävi voimille.

Saattaisit pitää postauksesta: Fatiikki eli uupumus – mitä se on?

Ei sinänsä mikään yllätys

No, mitä testeistä selvisi? Suorituskykyni on ikäiseni tasoista. Kognitiivisessa suorituskyvyssä ei näin olen ole varsinaisesti ongelmaa. Ongelmana on kognitiivinen kuormitusherkkyys sekä ”ajoittainen tarkkaavuuden säätelyn vaikeus”. Nämä ovat omaa työkykyäni alentavia tekijöitä. Sinänsä testin tulokset eivät olleet yllätys itselle ja on hyvä, että kuormitusherkkyyn näkyi testeissä. Kuormitusherkkyys aiheuttaa itsellä sitä hitautta ja kun joutuu tarpeeksi kauan (tai testien puitteessa ei edes niin kauan) pinnistelemään, minua alkaa kokonaisvaltaisesti uuvuttamaan.

Saattaisit pitää postauksesta: Tapaus Tapaus vaaleanpunaiset kuppikakut

Tapaus mustikkapiirakka

Viime torstai on siitä hyvä esimerkki. Päätin leipoa mustikkapiirakan. Usean raaka-aineen löytäminen ja niiden mittaminen, uunin päälle laittaminen ja niin edelleen alkoi jo uuvuttaa. Ajattelin kuitenkin tehdä uunin vielä puolikkaan satsin keksejä. Reseptin puolittaminen – siinä alkoi tulla jo virheitä ja ajatus ei enää juossut tarpeeksi kirkkaasti, että olisin saanut taikinan onnistumaan. Homma piti jättää mustikkapiirakkaan. Leipomisen jälkeen olin valmis päivälevolle. Tuntui kun pään sisässä oli sekaääninen kuoro, jonka kaikki eri jäsenet lauloivat omia kappaleitaan. Kaaos.

Haasteita riittää

Mutta töihin paluu? En ole päässyt töihin sitten MS-diagnoosin, jonka sain 2017 vuoden toukokuun lopussa. Olen tällä hetkellä ”eläkkeellä” eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä eli kuntoutustuella. MS-taudissa ei ole ollut tarpeeksi pitkään tasaista kautta töihin paluuta varten, vaan se on riepotellut lääkkeidenvaihdoilla ja pahenemisvaiheilla melko aggressiivisesti viime vuoden aikana. Tänä vuonna tie on ollut kuitenkin jo tasaisempi kulkea. Koen olevani melko hyvinvoiva taudin tuomat rajoitteet huomioonottaen. Töihin paluu (toivottavasti paluu) tapahtuu vähintää 3 kuukautta kestävän työkokeilun kautta- toivottavasti vuoden loppupuolella. Tästä haastavan tekee uuden työtehtävän etsiminen, koska en pysty enää palaamaan entiseen työpisteeseen MS-taudin tuomien toimintakyvyn muutosten vuoksi. Mutta…kaikki aikanaan, pikkuhiljaa ja hetkessä elellen.

Seuraa blogia myös Instagramista @mariaisstrongblog ja Facebookissa

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *