Miksi on hyvä, kun elämältä lähtee pohja

Sunnuntaina tuli vuosi siitä, kun huomasin ihoni olevan vyötäröstä jalkoihin asti melkein tunnoton. Jaloissa oli silloin toimintakyky jäljellä. Viikko siitä istuin kaksi päivää päivystyksessä, kun kävelymatka makuuhuoneesta keittiöön tuntui liian pitkältä matkalta. Siitä voit lukea täältä. Viikko siitä minulla oli jo diagnoosi MS-taudista.

Paljon voi jättää tekemättä

Vuosi on mennyt tavattoman nopeasti. Siitä taas huomaa, kuinka ne loputtomalta tuntuneet päivät kovissa kivuissa menivät ohi. Ne päivät, jolloin toimintakyky oli olematon, menivät nekin ohi. Muut tekivät sen päivän tarvittavat tehtävät ja monet asiat jätettiin tekemättä.

Pohja pois uutta varten

Vaikka en ole vieläkään täysin sopeutunut tautiin, olen huomannut muuttuneeni vuoden aikana. Muutokset ovat pieniä, mutta itselle merkityksellisiä. Elämästä lähti taudin myötä jollakin tavalla pohja, jota olen saanut alkaa rakentaa uudestaan. Se on ollut pelottavaakin, mutta vapauttavaa ja valtavan terapeuttista.

Olen saanut opetella tuntemaan itseäni ja kysellä, mitä minä oikeasti elämältä haluan. En, mitä minun pitäisi haluta. Fyysisten rajoitusten vuoksi on pakko ollut miettiä, mihin haluan aikana laittaa.

Mikä elämässä on tärkeää? Mitä piirteitä itsessä haluan vaalia ja mistä opetella armollisesti pois? Ajattelin, että lähellä neljääkymmentäikävuotta olisin muodostanut itselle vahvan identiteetin. Nyt huomaan olevani melkein lähtöpisteessä 37 vuoden elämänkokemuksen kanssa. Mielenkiintoinen yhtälö.

Riehuuko tauti taas?

Viime päivien aikana on alkanut tuntua, että tämä toukokuu ei taida olla viime vuotiseen verrattuna juurikaan helpompi. Olen ollut ilman MS-lääkettä melkein kaksi viikkoa. Vartaloon on alkanut ilmaantua yhä enemmän hermokipuja, toinen jalka on alkanut tuntua omituiselta – tuntuu turralta, mutta nipisteltäessä tunnen kosketuksen. Toisaalta näiden oireiden kanssa on jo vähän sellainen “Ai, että tämmöstä tänään”- asenne. Välillä oireet kiukuttavat, välillä muistaa taas, että kyllä tämä tästä. Niin kuin viime vuosi opetti – kaikki menee ohi.

 

Onko viime vuosi opettanut sinulle jotain tärkeää itsestäsi tai elämästäsi?